Murroskauden eväät: tarinaa viime päiviltä

Murroskauden eväät: tarinaa viime päiviltä

Vanhanmallista katutoimintaakin näkee. Mikään ei loppujen lopuksi voi tietovirtaa estää, joten eliittien vastalääkkeenä on vain pikkupurojen estäminen kerääntymästä isommaksi vuoksi. Kadullekin ajamisessa on toki puolensa. Kuvassa pikkutiski Montrealin kaduilta yliopiston kupeesta. Agitaattorin ryhmäsidonnaisuudesta ei Kansan ääni ottanut selvää, eikä se ole edes jutun pointti. 

Jonathan Widell, Montreal, Kanada

Elämme murroskautta. Sen takia on vaikea löytää yhtenäistä juonta enää mistään, vaikka jos otamme isomman linssin historiallisen materialismin kautta, sitä ei ole mahdoton havaita. Mutta olkoon. Valtauutisistakin nousee esille nyt pari isompaa asiaa.

Israel on lännen etuvartio, sanotaan. Näin onkin. Yhdysvallat on sen takana, mutta USA:n kautta koko ”länsi”. Sanotaan kuitenkin, että Putin näytteli isoa osaa Hamasin ja Israelin välisessä tulitauossa, mistä hän diplomaattisesti antaa Trump ottaa kunnian. Mitä tässä välillä Trump olisi muka tehnyt mitään ratkaisevaa? Muistetaan, että Trumpin erikoislähettiläs Steve Witkoff on sukkuloinut sekä Moskovan ja Washingtonin että Lähi-idän ja Washingtonin väliä, joten hän on kai ollut se sementti, jolla rakennus on nyt kyhätty kokoon.

Ja hyvä muuten näin. Antisemitismi tulee pintaan, kun joillekin ei kelpaa mikään, ennen kuin Israel on tuhottu. Sanokoot sitten, että Israelilla ei ollut jokin syy panna koko Gazaa maan tasalle, kuten Venäjä aikoinaan Groznyia. Jotenkin kansanmurhanimikkeellä pelottelu on sekin tullut tiensä päähän, kun nyt vastapuolet syyttävät toisiaan juuri siitä. Se, että tämä trendi lähti aikoinaan liikkeelle TV-sarjasta Polttouhrit ja senjälkeisistä elokuvateollisuuden tuotteista, liittyy taas siihen, että Auschwitzin aikainen sukupolvi on kuolemassa pois, joten heidän muistoaan piti panna Hollywoodin pyörät pyörimään. Mutta enää sekään ei oikein toimi. Ja Trumpin oli suostuttava panemaan tulitauko paikalleen, sillä jenkkien oma mielipide jo MAGAnkin riveissä alkoi kääntyä Israelia vastaan.

No, nyt Trump puhuu (taas kerran) samanlaisesta tulitauosta Ukrainassa. Jos kuitenkin tuossa edellisessä spekulaatiomaisessa teorissa on perää, niin ei hänen rahkeissaan ole juuri varaa tehdä mitään, mihin Putin ei suosiolla suostu.

Nyt on siis puhuttu Trumpin ja Putinin tapaamisesta. Siinä on taas se ongelma, että Putinia vastaan on Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräys. Unkarin pääministeri Orban on sitä estettä nyt junailemassa, mihin hänellä onkin varaa, sillä hän ja häneen kohdistetut EU:n kiristystoimet ovat yksi syy siihen, että Trump ei lemmi EU:ta.

Tässä taas nähdään koko kansainvälisen oikeusjärjestyksen vararikko. Trump leuhkii sillä, että hän pommittelee venezuelalaisia veneitä. Tästä syystä Karibian merestä vastaava kenraali jo erosi protestiksi, sillä tuo on paitsi kansainvälisen, myös Yhdysvaltain oikeuden vastaista. Tavallisesti myös USA:n sotaväeltä vaaditaan kohteen tuhoamiseen paremmat perustelut kuin ”musta tuntuu”. Mutta Trumpia vastaan ei ole tulossa pidätysmääräystä, mikä taas osoittaa koko pointin vararikosta.

Eikä tässä pitäisi muuten olla ns. oikeusjärjestelmän vaalijoilla mitään nokan koputtamista. Vaikka sanotaan, että Trumpin kostokierros USA:n hallinnon ja oikeuslaitoksen riveissä ei ole demokraattien syytä, niin ei Trump tätä ihan huvikseenkaan tee. Se, että oikeusjärjestys oli kadonnut legitimiteettinsä jo heidän aikanaan, ilmenee jo siitä, miten tekaistuin perustein Trump pantiin impeachment-prosessin kouriin enemmän kuin kerran, jopa virkakautensa päätyttyä. Eikä Trumpin mielialoja kohota se, että hänet yritettiin salamurhata parikin kertaa, kunnes luoti sitten korjasi Charlie Kirkin.

Itämeri tukkoon

Ja yhtä paljon kuin valtamedian uutisista voi poimia kaikkea mielenkiintoista, voi poimia siitäkin, mitä valtamedia ei tahdo kertoa.

Drooneista on ollut paljon puhetta. Nord Streamistä vähemmän. Mikä tässä ehkä pistää silmään, on se, että nyt ihmeellisesti Itämeren kaapelivauriot ovat olleet reilaantumaan päin. Kukaan ei juuri edes puhu Nord Streamistä. Alkaa vaikuttaa siltä, että kaikki syyt ovat hyviä, kunhan Venäjä saadaan jotenkin syylliseksi johonkin. Siis ”alkaa vaikuttaa”, ikään kuin tämä ei olisi ollut selvillä jo parisen vuotta.

Ja tähtäimessä tässä on Itämeren sulkeminen. Verukkeena varjolaivasto. Jos Itämeri suljetaan, Kaliningrad on pulassa. Ja sitä kautta se puhuttu Venäjän hajottaminen osiinsa kai on tarkoitus alkaa, ikään kuin silläkään olisi enää mitään mahdollisuuksia onnistua, sen enempää kuin ”halukkaiden koalition” lähettäminen Ukrainaan olisi mihinkään edennyt.

Kiinan vastainen mylläkkä jäytää jo oikeusvaltion perustuksia

Trumpin tariffipolitiikka alkaa natista liitoksissaan jo pahasti. Trump alkoi puhua 100 %:n tulleista Kiinaa vastaan. Ennen kuin tajusimmekaan, tämä iski kryptomarkkinoihin jotakin tietä niin kovasti, että jotkin valuutat menettivät arvostaan suurimman osan.

Mutta tuo varsinainen tenkkapoo tuon tariffipolitiikan osalta on sillä välin edennyt jo seuraavaan vaiheeseen. Aikaisemmin Kansan ääni ennusti, että tämä johtaa vielä siihen tilanteeseen, jossa oltiin Trumpin ensimmäisellä kaudella, kun Trudeau pantiin pidättämään Huawein ”prinsessa” Vancouverissa. Samanlaisia otteita povasimme taas otettaviksi uudestaan käyttöön.

Kuitenkaan edes Kansan ääni ei olisi voinut ennustaa, kuinka paljon pidemmälle tällä kertaa mentäisiin. Moon of Alabama julkaisi tästä riipaisevan artikkelin vain parisen päivää sitten: Trump pani Alankomaat takavarikoimaan kiinalaisen yhtiön Alankomaissa. Juttu on tässä: https://www.moonofalabama.org/2025/10/china-reacts-after-u-s-pushed-netherlands-to-seize-chinese-owned-company.html

Kai tässäkin on jokin oikeudellinen selitys, sikäli kuin se enää ketään kiinnostaa. Suuntaus on se, mitä olemme jo puhuneekin. EU on nyt täysin USA:n haaraliikkeen asemassa. Suomikin sai jäänmurtajatilauksen USA:sta, mikä taas liittyy siihen, että Grönlannin puolustusta on voimistettava, mihin taas Tanska itse suostui, kun Trump pani jäihin tanskalaisen firman kanssa jo tehdyn tuulivoimasopimuksen.

Jos jäänmurtajatilausta juhlitaan siitäkin huolimatta, että kyse on sotateollisuuden voitosta, niin huomautettakoon, että suurin osa jäänmurtajista valmistettaisiin USA:ssa. Ja vastineeksi tästä pienestäkin suosionosoituksesta EU (vai oliko se Nato) on nyt suostumassa vielä hankkimaan Ukrainaan lähetettävät aseet USA:lta jäsenvaltioiden rahoituksella.

Venäjäviha pitää henkihievereissä olevan EU:n koossa

Kai kansa on pikku hiljaa heräämässä, jollei ole jo herännyt. Vanhoina aikoina tämä politiikka olisi jo johtanut vähintäänkin ”johtajien” erottamisiin. Nyt kaikki lakaistaan maton alle yhtenäisen Euroopan varjolla, vaikka EU:takaan ei saa enää pysymään koossa muuten kuin Venäjällä pelottelemalla. Siis: johtajaporras tietää vallankumouksen muhivan, mitä varten askelia Venäjää vastaan tiivistetään.

Ja jotta narratiivi pysyy johtajaportaan hanskassa, digitaalista ”turvallisuutta” tehostetaan, minkä olemme jo nähneet johtavan Isossa-Britanniassa jo täysin järjettömiin oikeustoimiin. Tähän vielä kun ottaa mukaan EKP:n kyhäämän digivaluutan, niin ei ole vaikea nähdä, että kansalaisten rahat ovat nyt täysin jonkin ylikansallisen hörhön armoilla. Eikä tuon hörhön tarvitse olla edes Euroopassa, sillä koko talous on siirtymässä USA:n valvontaan, joka ei muuten tuosta digivaluutasta perusta omalta kohdaltaan.

Mistä siis eväät?

Siis palaamme tähän lähtökohtaan. Mikään ei enää oikein anna analyysille suuntaa, muu kuin historiallinen materialismi.

Paljon on parlementaarista kuohuntaa menossa, ja eiköhän se paukku sieltäkin ole tulossa. Mutta tilanne on nyt pedattu sellaiseksi, että ns. äärioikeisto sen paukun korjaa itselleen. Ranskassa politiikka on täysin seis, eikä muu kuin Le Pen enää muodosta yhtenäistä voimaa. Vasemmistokin oli kyhätty kokoon vain hänen pysäyttämisekseen. Saksassa AfD alkaa olla jo oikeudellisten rajoitusten alainen, ja mitä enemmän sitä rajoitetaan, sitä suositummaksi se käy, eikä syytäkään ole vaikea löytää. Isossa-Britanniassa Labour on täysin kyvyttömän Starmerin armoilla, konservatiivit ovat enää hädin tuskin enää edes olemassa ja voittoon on rynnimässä Farage.

Todellista vasemmistoa ei ole, minkä muuten ei pitäisi ollakaan kuin Plan B, sillä alun alkaenkin parlamentaarinen toiminta oli tarkoitettu vain ajan pelaamiseksi. Järjestäytynyt ammattiliittotoiminta samoin. Mutta ei se aate itsessään näiden mukana häviä, olkoonkin että se on nyt poikkeuksellisen harvojen ihmisten varassa.

Tässä tilanteessa on vain hyväksyttävä, että Venäjän-vastainen politiikka tulee kaatumaan juuri niillä voimilla, jotka on leimattu äärioikeistoksi juuri tuon politiikan viimeisten hetkin pitkittämiseksi.

On muistettava, että tuo äärioikeisto edustaa suurelta osin työväestöä. Ja työväestöllä on omat murheensa, joista vähin on se, että sen luokkatietoisuus on sotkettu virittämällä kaikki juuri tuon oikeiston ja vasemmiston kahtiajakoisuuden varaan. Ja sillä varjolla sitten työväenliike suitsitaan, ikään kuin se olisi työväen suurin vihollinen.

Fiksuimmat tämän jo näkevätkin. Brittien kansallismielisten varsinainen johtaja Tommy Robinson on nyt virallisella vierailulla Israelissa. Hänen kukkaroonsa on kuulemma virrannut rahaa jo ennestään jenkkisionisteilta. Merkit ovat selvä, lopputulema paljon vähemmän selvä.

Mutta näillä eväillä…