Muisti

Muisti on valikoivaa. Osa halutaan unohtaa tahallaan. Oman mielipiteen vastaisia tapahtumia ei ole edes haluttu tallentaa muistiin. Nimiä muuttamalla totuus vääntyy valheeksi, kuten kansanmurha jälkiselvittelyksi.

Vapaussotaa Suomi ei käynyt koskaan. Venäjä antoi itsenäisyyden joulukuussa 1917 täysin rauhanomaisesti. Tammikuussa 1918 venäläisten varuskuntien ryöstöt olivat nykyisillä sanoilla ilmaistuna terrorismia, jonka tarkoitus oli aseiden saaminen suojeluskunnille, jotka varustautuivat vallan epädemokraattiseen anastamiseen. Mitään välttämätöntä tarvetta aseiden käytölle ei ollut myöskään helmikuussa 1918. Täysin vapaat vaalit olisi voinut järjestää jo vaikka huhtikuuksi.
Talvisodasta kohkataan yhtä mittaa suurena maan pelastamisena. Käytetään väärin valikoitua sanaa, alueluovutukset, vaikka kysymyksessä oli alueiden vaihtaminen. Leningradin kohdalta Neuvostoliitto pyysi rajaa siir­rettäväksi Terijoella 30 km länteen, tykinkantaman verran, ja saa-
ria Suomenlahden pohjukasta. Vaih­dossa Suomelle tarjottiin kaksi ja puoli kertaa enemmän parempaa metsämaata Lieksasta itään päin. Motiivina Neuvostoliitolla oli Saksan hyökkäyksen pelko Suomen kautta. Suomi oli silloin Saksan liittolainen.
Muistiin liittyy myös tahallinen unohtaminen 20 vuotta aikaisemmin tapahtuneesta Suomen laajennusyrityksestä. Esimerkkinä piispa Collianderin kirje Mannerheimille 15.4.1918. Hän vaati sodan välitöntä jatkamista, hyökkäämistä Venäjälle ja rajan siirtämistä Vienanmereen, ja sieltä Äänisjärven kautta Pietariin. Suomi suureksi saksalais­ten kanssa yhdessä, hän toivoi. Mannerheim ei täyteen sotaan suostunut, mutta auttoi vapaehtoisia suojeluskuntajoukkoja hyökkäämään Vienaan, Aunukseen ja Pie­tariin. Jopa 3000 miehen aseistetut joukot käännytettiin sieltä takaisin. Siinä oli jo syytä 1939 epäluottamukseen. Sopu 1939 olisi tehnyt Suomesta oikeasti suuremman, ja ilman ihmishenkien uhraamista.
Maidanin kapinalliset kielsivät 2014 Ukrainassa venäjänkielen puhumisen ja kirjalli­suuden! Enemmistö itäisessä Ukrainassa oli syntynyt venäjänkielisenä puhumattakaan Krimistä, jossa suuri enemmistö oli venäläisiä. Siihen aikaan sen myönsivät jopa porvarilliset lehdet. Ne kirjoittivat vapaista vaaleista Krimillä itsenäisyydestä ja myönsivät tulokset. Kirjoittivat siitäkin, että krimiläiset pyysivät maansa liittämistä takaisin Venäjään, josta Hruštšov heidät siir­si Ukrainaan. Kuka sen muistaa, tai haluaa muistaa? Tai sen kuinka keväällä 2021 Ukrainan presidentti uhosi Krimin ja itäisten venäjänkielisten alueiden liittämisellä Kiovan hallituksen alaisuuteen. Apua siihen oli kuulemma luvattu Natolta ja Yhdysvalloilta!
Jos muisti ei kaikilla toi­mi, niin­ oikeistolehtien toimittajat saisivat uudelleen lukea omia lehtiään, ja puhaltaa sotakiihkoilun poikki.

Unto Kiiskinen
tietokirjailija Jokioinen