Miksi hallitus epäonnistui työllisyystavoitteessaan?

Erilaiset kansalaisjärjestöt protestoivat 1.9.2025 Espalla Smolnan luona hallituksen järjestöjen toimintaa heikentäviä leikkauksia vastaan. Mukana olivat mm. Mielenterveyspooli, RASMUS, sodanvastustajat, kehitysvammaliitto ym. Moni ihmetteli kylläkin työttömien järjestöjen puuttumista. Eikö heillä ollut syytä protestiin? (Kuva: Heikki Männikkö)

Pekka Tiainen, Valtiotieteen tohtori 29.10.2025; Kansan ääni 3.11.2025

Työllisyys- ja työttömyysluvut osoittavat, että hallitus on epäonnistunut työllisyystavoitteissaan. Työllisyyden nousun sijaan se on laskenut ja työttömyys on noussut. Huonossa kehityksessä on menty niin syvälle, että hallitukselta loppuu aika, vaikka työllisyys hallituksen loppukaudella nousisi.

Hallituksen työllisyyspolitiikka kompastui kannustamisharhaan ja suhdannepolitiikan hylkäämiseen

Hallituksen työllisyyspolitiikka perustui siihen ajatukseen, että työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan leikkaaminen saa ihmiset menemään työhön. Turvan heikentämistä kutsuttiin kannustamiseksi. Kyse ei kuitenkaan ole kannustamisesta, kun työttömyysturvaa otetaan pois ihmisiltä, jotka eivät saa työtä.

Todellinen vaikutus oli työttömien köyhtyminen ja ostovoiman lasku, joka heikensi kulutuskysyntää ja työllisyyttä. Toimeentulotukien, asumistukien, opintotukien, lapsiperheiden tukien ja muun sosiaaliturvan leikkaukset köyhdyttivät vastaavaan tapaan heikentäen ostovoimaa ja työllisyyttä.

Kyse ei ollut pelkästään yksittäisistä toimista, vaan hallituksen säästöohjelman kärki on ollut näissä leikkauksissa ja toiseksi terveys- ja vanhusten palveluissa, koulutuksessa, kulttuurialalla ja muihin yhteiskunnallisiin palveluihin kohdistuvissa leikkauksissa. Leikkaukset on kohdistettu näihin menoihin perusteluna, että ne ovat valtion ja kuntien budjeteista suuri osuus.

Perustelut leikkauksille ontuvat monesta syystä

 -Työttömyyden syy ei ole työttömyysturva vaan työpaikkojen puuttuminen ja vaikea työllistyminen. Tällöin kannustaminen ei nosta työllisyyttä, vaan tarvitaan työllistymistä tukevia toimia.

-Leikkausten todelliset vaikutukset on jätetty ottamatta huomioon. Valtion kustannuskarsinta ei toimi niin kuin yrityksissä kustannuskarsinta. Kun leikataan työttömyysturvaa tai muuta veronalaista turvaa tai vähennetään henkilöstöä, valtio ja kunnat menettävät verotuloja ja henkilöstön vähentäminen lisää työttömyyttä ja työttömyysturvamenoja. Työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa leikatessa lisääntyvät toimeentulotuet, joskin niitäkin karsitaan. Köyhtyminen lisää ulosottoja ja kun ostovoima laskee ja kulutus vähenee, vähenevät kulutustuotteiden arvonlisäverot ja muut välilliset verot. Köyhtyminen lisää syrjäytymistä ja aiheuttaa seurauksenaan terveyden heikentymistä, kun ei ole varaa terveydenhoitoon. Perheitä rikkoontuu seurauksineen. Osa alkoholin ja huumeiden käytöstä kytkeytyy köyhyyteen ja syrjäytymiseen, kuinka paljolti, siitä ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa.

-Kuntien osuuden kasvattaminen työttömien työmarkkinatuen rahoituksesta heikentää monien kuntien tilannetta, kun ei ole keinoja työllistää, että säästäisi työmarkkinatuen rahoituksesta. Kunnat ja tiukkojen säästöaikataulujen takia hyvinvointialueet joutuvat tekemään lisää leikkauksia, jotka vähentävät työllisyyttä siellä, mistä leikataan. Lisäksi Työ- ja elinkeinoministeriön työllistäminen ja työvoimapolitiikan rahoitus on nollattu ja siirretty valtiovarainministeriöön, missä se riittämättömänäkin on leikkauspaineiden alla. Tämä on valtakunnallisen työhallinnon alasajoa ja erittäin huono asia.

-Arvonlisäveron korotukset heikentävät ostovoimaa ja tätä kautta työllisyyttä. Ne vähentävät pienituloisten kulutusta. Ne ja samalla kotitaloustyön verovähennysten supistaminen tekevät ammatinharjoittajien työstä kalliimpaa kuten remontteja tekevien ja heikentävät heidän työllisyyttään.

-Suhdannepolitiikka hylättiin: leikkauksilla on syvennetty talouden taantumaa ja ahdinkoa. Leikkaukset on tehty, kun korkeilla koroilla on vähennetty luotonsaantia eli Euroopan Keskuspankilla EKP:lla on ollut kiristävä rahapolitiikka seurauksena samalla liian vahvan euron politiikka, joka haittaa vientiä.

-Talouspolitiikka on kohdistettu päinvastoin, kuin tulisi tehdä: pieni- ja keskituloisten tulojen väheneminen vähentää kysyntää, ostovoimaa ja työllisyyttä. Suurituloisten tulojen lisääminen ja heidän esimerkiksi verokevennyksillä saama lisäraha ei vastaavasti muuta kysyntää, vaan säästäminen ja sijoittaminen vaihtelevat sen mukaan kuin tulot vaihtelevat.

-Velkaantumista lisätään myymällä valtion tuloa tuottavien yhtiöiden omistusta ja siirtämällä tätä kautta niiden tuotot valtiolta sijoittajille. Postin myynti tehtiin, mutta muut hankkeet ovat saaneet odottaa, koska heikon taloustilanteen takia myyntitulo jäisi pieneksi.

-Kritiikin kohteena ovat olleet maahanmuuttajien saamat tuet etenkin, jos he eivät ole työssä. Edellä luetellut heikennykset ovat hallituksen päätöksiä ja keskittyvät kantasuomalaisiin.

-Työehtojen heikennykset vähentävät työnteon kannustavuutta ja toimivat päin vastaiseen suuntaan kuin kannustamisperustelut. Kun työttömyysturva pienenee ja vastaavasti palkka, kun työehdoista poikkeavaa palkkojen alentamista on mahdollista lisätä, käteen jäävä tulo työstä ei kasva. Lyhyitä ja määräaikaisia töitä ottaessa työttömyyden alkukarensseja tulee enemmän.

-Säästöjä ei olekaan käytetty julkisen velan vähentämiseen, vaan leikkausrahat on siirretty suurituloisimpiin, yhtiöverokevennyksiin, sotilasmenoihin ja asevarusteluun. Valtion velka on paisunut.

-Hallitus ei ole tehnyt perusteltuja elvyttäviä toimia kuten edistänyt korjausrakentamisen rahoitusta, vaikka rakennusalan heikossa työllisyystilanteessa ja rakentamiskustannusten ollessa alimmillaan, korjausrakentaminen olisi erityisen viisasta. Korjaamiset tulee kuitenkin tehdä eikä niitä pidä lykätä tilanteisiin, joissa kustannukset taas nousevat.

Taloustilanne vai hallituksen leikkaukset syynä

Yleinen taloustilanne on heikentänyt Suomen vientiä ja työllisyyttä. Heikentymistä ovat syventäneet Venäjä-pakotteet ja Venäjä-viennin nollautuminen. USA:n tulleilla ja Europan Keskuspankin koroilla on vaikutusta. Korkojen nosto huononsi, sitten tätä vaikutusta on vähennetty, mutta korot ovat olleet ja ovat edelleen liian korkeat Suomen talouden tilaan ja inflaatioon nähden.

Edellä oleva listaus osoittaa, että hallitus on toimillaan heikentänyt taloustilannetta siitä, mitä se muutoin olisi. Hallitus on toimillaan tällä tavoin vaikuttanut siihen, että työllisyystavoitteista on pudottu alaspäin ja työttömyys sekä erittäin paljon pitkäaikaistyöttömyys ovat nousseet. Sitä, mikä on yleisen taloustilanteen ym. vaikutus ja mikä hallituksen politiikan vaikutus, on arvioittavissa ja laskettavissa – vaatii sen verran työtä, että jää toiseen kertaan.

Työttömyyden nousua ei voi vierittää maahanmuuton tai työnhakuvelvoitteiden edellisellä hallituskaudella lisäämisen syyksi

Työttömyyden nousu ei selity maahanmuuttajien työttömyyden nousulla. Ulkomaisen työvoiman työttömyys on noussut kahden vuoden aikana syyskuuhun 2025 mennessä 9600 työttömällä työnhakijalla ja koko työttömyys 63 600 työttömällä työnhakijalla eli muu kuin ulkomaalaisten työttömyys 54  000:lla. Tässä on mukana ulkomaalaistaustaisia ja tämä kasvattaa ulkomaisen työvoiman ja ulkomaalaistaustaisen työvoiman yhteenlaskettua osuutta. Tämä ei poista sitä, että pääosa työttömien työnhakijoiden lisäyksestä on kantasuomalaisia. Huomion arvoista on, että muusta kuin ulkomaalaisen työvoiman työttömyyden kasvusta kolme neljännestä on vähintään vuoden yhtäjaksoisen pitkäaikaistyöttömyyden kasvua.

Työllisyys on alentunut kahden vuoden aikana syyskuuhun 2025 mennessä 43 000:lla. Työttömyys työvoimatutkimuksen (haastattelu) luvuin kasvoi samaan aikaan 61 000:lla eli suunnilleen saman verran kuin työttömien työnhakijoiden määrä työnvälityksessä. Siten kun yleensä työttömyys muuttuu vähemmän kuin työllisyys, nyt onkin päinvastoin. Koko hallituskauden aikana työllisyys on alentunut vuoden sisäisistä kausivaihteluista puhdistetuin luvuin syyskuussa 2025 49 000:lla ja työttömyys työvoimatutkimuksen luvuin on kasvanut 75 000:lla.

Yhteys monetarismiin ja neoliberalismiin

Pelkistetyimmillään ne tarkoittavat markkinataloutta, johon ei sekaannuta talouspolitiikalla. Ainoastaan huolehditaan, että rahan määrä kasvaa tulojen kasvun mukaan: inflaatio johtuu liian suuresta rahan määrästä. Nostetaan korkoa, jos inflaatio on korkeaa, että luoton kysyntä ja sitä kautta rahan määrä vähenisi. Jos hinnat laskisivat, alennettaisiin korkoa. Tämä on monetarismia puhtaimmillaan.

Veroja alentamalla on tarkoitus lisätä verotuloja siten, että toimeliaisuus lisääntyy, kun veroja on vähemmän. Alhaisen verotuksen tavoitteeseen kuuluu julkisten menojen alhainen taso. Julkisia yhteiskunnallisia palveluita ei ole, vaan markkinat hoitavat sen, mitä tarvitaan. Veron alennukset kohdistuvat eniten suuriin tuloihin perusteluna, että suurituloiset pyörittävät taloutta ja siitä valuu hyötyä muille.

Työttömyys katsotaan työttömien rationaaliseksi, järkiperäiseksi valinnaksi. Se ei johdu työn puutteesta, vaan kyse on työn kysynnästä ja tarjonnasta, jossa työn hinta menee alas, jos ei ole tarvetta palkasta, ja ylös, jos on tarvetta. Kun työn hinta menee alas, työtä ei haeta ja kun työn hinta menee ylös, työtä haetaan. Työllistyminen on siten työn hinnasta riippuva valinta. Luonnollinen työttömyysaste määräytyy työn kysynnän ja tarjonnan ja työn hinnan määrittämästä tasapainosta. 1920-luvulla puhuttiin vapaaehtoisesta työttömyydestä, viime vuosina rationaalisesta valinnasta: työttömyys on valinta.

Ammattiliittojen heikentäminen kuuluu tähän kokonaisuuteen, etteivät ne vääristäisi markkinoilla syntyvää työn hintaa ja että palkat voisivat alentaa heikommassa taloustilanteessa. Valtion yhtiöt eivät kuulu markkinatalouteen markkinatalousfundamentalismissa, jollaiseksi tällaista politiikkaa voidaan pitkälle vietynä kutsua. Siltä kannalta ei ole kyse markkinataloudesta tai talousliberalismista tai sitä tarkoittavasta uusliberalismista, että tällaisen linjaukset johtavat talouden keskittymiseen, jossa varat keskittyvät varakkaimmille ja taloudellinen valta ylikansallisesti toimiville suuryhtiöille.

Korot ja valuuttakurssit eivät euromaissa ole kansallisesti päätettävissä. Muutoin havaitaan, että vaikkei yksi hallitus voi kaikkea muuttaa, hallituksen politiikassa ja perusteluissa otetaan askeleita edellä kuvattuun suuntaan.

Velkajarru ei saa estää suhdannepolitiikkaa ja oikaisevaa muutosta

Alkuvuodesta 2023 kehitin sellaista velkalinjaa, että asetetaan tavoite vuoteen 2035 kolmen vaalikauden päähän niin, että julkisessa velkaantumisessa on selvästi aleneva suunta. Tämä mahdollistaa, että voidaan tehdä suhdannepolitiikkaa, jolloin heikossa taloustilanteessa tehdään elvyttävämpää politiikkaa ja paremmassa vähennetään selkeämmin velkaa. Keskustelua ei syntynyt.

Nyt velkajarruksi tarjotaan sellaista, että asetetaan miljardeissa ilmaistu tavoite seuraavalle vaalikaudelle ja jatko jää avoimemmaksi. Tässä tehdään paha virhe, jos miljardien tavoite supistaa muutoin toteutuvaa velkaa, tehdään tavoitteen sijasta sitovaksi niin, että talouspolitiikkaa ei voida muuttaa hallituskauden aikana ja suhdannepolitiikka estetään.

Toinen paha virhe tehdään, jos toistetaan virhettä, että työttömyys saadaan alennettua ja työttömät työllistettyä leikkaamalla työttömyysturvaa tai niin, ettei työttömyysturvaa voitaisi parantaa. Paljon muita virheitä tehdään, jos toistetaan edellä listattuja asioita, mitä on kuluvalla hallituskaudella tapahtunut, ja hallitusohjelmalla lukitaan mahdollisuudet tehdä korjauksia ja muutoksia.

Pitkäaikaistyöttömiä työnhakijoita ei lasketa työvoimatutkimuksen työttömyyteen, jos ei ole ollut aktiivista työnhakua. Tämä on alentanut työvoimatutkimuksen työttömyyttä verrattuna työttömiin työnhakijoihin. Pitkäaikaistyöttömien työhakua, vaikka he eivät olekaan saaneet työtä, ovat lisänneet velvoite työnhakuun ja työttömyysturvan leikkaukset. Tästä on seurannut, että työvoimatutkimukseen on tullut enemmän pitkäaikaistyöttömiä ja työvoimatutkimuksen työttömyys on noussut lähemmäksi työttömien työnhakijoiden määrää.

On ollut esillä, että edellisen hallituksen työnhakuvelvoitteiden lisääminen olisi lisännyt työvoimatutkimuksen työttömyyttä ja lähentänyt sitä kohden työttömien työnhakijoiden työttömyyttä. Kumpikin on kuitenkin kasvanut saman verran. [Uusliberalismin tunnusmerkit]