Menneisyyden hallintaa Virossa: On Kreenholmin syy, että virolaiset valitsivat sosialismin

Kreenholmin tekstiilitehtaan tehdashalleissa on tehty suuria asioita. Siellä on lakkoiltu ja tehty lakanat koko Neuvostoliitolle. Nyt ränsistyneissä tiloissa esitetään oopperaa.

Teksti ja kuvat: Leena Hietanen, Narva/Viro

Narvassa voi kauhistella montaa asiaa. Ensimmäisenä pistää silmään Narvan keskustassa Viron ja Venäjän välisen raja-aseman epäinhimillisen pitkät ja hitaasti liikkuvat jonot. Jonotusaika voi Viron puolella pahimmillaan venyä jopa 18 tunnin mittaiseksi. Matkalaisista valtaosa on venäläisiä, joita virolaisten on hauska kiusata. 

Kaupungissa on elokuussa hiljaista. Narva on tyhjentynyt asukkaista. Sen tehtaat ovat sulkeutuneet. Kiinteistöjen hinnat ovat romahtaneet. Teatteri- ja oopperafestivaalia esitetään puolityhjille saleille. Virolainen kulttuuri ei venäläistä kaupunkia kiinnosta. 

Kaupunkia on kunnostettu EU:n rahoilla. Turisteja on vähän. Neuvostomuistomerkit on siivottu kaupunkikuvasta menemään. Enää ei ole Lenin-patsasta piilossa Hermannin linnoituksen nurkassa eikä hääparien perinteistä kuvauspaikkaa, neuvostotankki T-34:ää. Entinen pääministeri, EU:n ulkosuhteiden korkea edustaja Kaja Kallas piti huolen, että neuvostomuistomerkit katoavat Virosta ja erityisesti Narvasta. Venäläisten identiteetille ei ole virolaisten mielestä hyväksi, että venäläiset uskovat Neuvostoliiton vapauttaneen Euroopan fasismista. Virolaisten käsitys historiasta on juuri päinvastainen: puna-armeija miehitti ja Hitler vapautti.  Kaja Kallasin ja kumppaneiden mielestä se Viron venäläisten tulisi oppia. 

Vaikka Narvan raja on Venäjälle auki, Euroopan uusi rautaesirippu Baltian ja Venäjän välillä toimii. Narva tekee hidasta kuolemaa kuten itäinen Suomikin. 

Hermannin tornin Viron historia

Narvan nähtävyyksistä huomiota herättävin on tanskalaisten 1200-luvulla perustama Narvan linna. Narvajoen toisella rannalla sijaitseva Venäjän tsaari Iivana III:n 1400-luvulla rakennuttama Ivangorodin linnoitus muodostaa yhdessä Narvan linnoituksen kanssa maailman sotaisimman kokonaisuuden.  

Sotien pitkään historiaan voi tutustua Narvan linnassa Hermannin tornissa. Jotakin uutta mielenkiintoista löytyi tornin yläosasta. Siellä kerrottiin Kreenholmin tekstiilitehtaan tarinasta aivan uusi versio. Virolaisten mielestä oli epäonnekasta, että tekstiilitehtaan kurjat olosuhteet loivat pohjaa kommunismille. ”1900-luvun alussa bolsevikit käyttivät tätä hyväkseen ja lupasivat ihmisille rauhaa, leipää ja maata. Monet Narvassa uskoivat näitä valheellisia lupauksia”, näyttelyteksti kertoo. 

Tuloksena oli, että Narvan punaisista 80 prosenttia oli Narvan tehtaiden työntekijöitä. 

”Riippumatta heidän motiiveistaan tuloksena oli puolivuosisataa terroria Viron valtiota ja sen kansaa kohtaan”, museon teksti kertoo neuvostoajasta.

Kreenholmin tekstiilitehtaan työntekijöiden joukossa oli huhujen mukaan 1900-luvun alussa myös Leninin sisko.  Kreenholmin lakoilla oli suuri vaikutus Venäjän kehitykseen. Joidenkin käsitysten mukaan lakot levisivät Narvasta Pietariin ja huipentuivat verisunnuntaiksi ja vuoden 1905 vallankumoukseen Venäjällä.  

Kreenholmin tehtailla oli vuonna 1913 parhaimmillaan 10 500  työntekijää. Se oli neuvostoaikana Viron suurimpia työnantajia. Kreenholmin lakanoissa nukkui koko Neuvostoliitto.   

Viron kommunistijohtaja Lauristin ja Stalin 

Virossa elää sitkeänä miehitysmyytti, jolle on vaikea löytää faktaa tositapahtumista.  Yleensä Virossa ”miehitys”-sanaa käytetään kuvaamaan koko neuvostoaikaa. Virolaiset eivät itse tiedä, mihin sijoittaa niin sanottu miehitys, kesään 1940 vai syksyyn 1944, kun puna-armeija raskaiden taisteluiden jälkeen hääti fasistit Virosta.  

Kesällä 1940 Virossa tapahtui kesäkuun vallankumous, jossa kommunistit ottivat vallan parlamentissa. Viron kommunistipuolueen johtajiin kuulunut Johannes Lauristin esitteli Viron hakemuksen liittyä Neuvostoliittoon 6. päivänä elokuuta 1940 Neuvostoliiton korkeimmalle neuvostolle. Esitystä tuki Karjalais-suomalaisen sosialistisen tasavallan edustaja Otto Wille Kuusinen. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi yksimielisesti Viron Neuvostoliiton jäseneksi. 

Lauristinin vaimo Olga Lauristin kirjoitti suomalaiselle kommunistitoverilleen Oili Suomelle 1990-luvun alussa kirjeen, jossa hän muisteli tapahtumaa. Hän kertoi Stalinin onnitelleen Johannes Lauristinia sanoen: ”Pidä sitten huoli, että työväestön johtama Viro on parempi kansalaisilleen kuin porvariston johtama Viro.”

Neuvosto-Viro olikin varsin hyvin hoidettu pieni kansandemokratia, jossa demokratia toteutui paljon paremmin kuin nykyisessä ”demokraattisessa” Virossa. Venäläisten osuus Neuvosto-Viron parlamentissa oli 30 %, joka vastasi heidän osuuttaan Viron väestöstä. Vaikka parlamentti toimi viron kielellä, venäläisille kansanedustajille oli tarjolla simultaanitulkkaus venäjän kielellä aina vuoteen 1992 saakka. 

Suomalainen porvaristo iloitsi Neuvostoliiton romahduksesta ja Viron uudelleen itsenäistymisestä vuonna 1991 elokuun 20. päivänä. Suomalainen kokoomusvaikuttaja, päätoimittaja Jarmo Virmavirta ihasteli uutta porvarillista Viroa ihanneyhteiskuntana: venäläisen vähemmistön kansalaisuus riistettiin ja heistä tehtiin muukalaisia, rikkaat ja köyhät maksoivat 20 prosentin tasaveroa ja ammattiyhdistysliike tuhottiin. 

Oikeiston ihanne oli saavutettu, ja miehitysmyytin avulla saatiin perusteltua lännelle Viron apartheid-järjestelmä. 

NATO:n sotilaat Tapalla

Junamatkalla Tallinnasta Narvaan törmäsimme nuoreen, mustaihoiseen brittimieheen, joka osoittautui sotilaaksi. Hän oli matkalle Tapalle tukikohtaansa. Hän kertoi olevansa komennuksella Virossa vielä neljä kuukautta ennen siirtoa muualle. Hän kertoi ulkomaisten sotilaiden käyvän yleensä vain Tallinnassa lomillaan, koska kaupungissa on elämää. Tartto oli liian hiljainen. Helsinki taas liian kallis heidän päivärahoilleen.

”Kukaan ei uskalla käydä Helsingissä, kun siellä on niin kallista”, hän sanoi.

Nuorta miestä järkytti kuulla seurueemme hyvin NATO-vastaiset näkemykset. Hän naurahti maailmaan mahtuvan mielipiteitä ja korosti olevansa Virossa vain puolustustarkoituksessa. 

Hänen kanssaan oli mielenkiintoista keskustella Iso-Britannian tilanteesta. Hän ei uskonut, että perinteiset puolueet, Työväenpuolue ja Konservatiivit katoavat mihinkään, vaikka Nigel Farage ja Jeremy Corbyn haastavat ne. Hän uskoi, että Iso-Britannian politiikka lisää uudet tulijat puoluekartalle. Hän kertoi kuuluvansa Englannissa niihin, joka ei tule perimään mitään eikä hänellä tule olemaan rahaa ostaa asuntoa saati haaveilla omakotitalosta. Kun kerroin, että Narvassa noin 30 neliön yksiön saa 14 500 eurolla, hän ilahtui. 

”Voisin maksaa sen vuoden tuloillani”, hän riemuitsi. 

Kerroin hänelle, että Narvassa kiinteistöt ovat niin halpoja, koska hän on Virossa. NATO laskee hinnat Itä-Virossa, koska alue tekee kuolemaa eikä lähitulevaisuudessa ole näkyvissä muutosta. 

Paras kelpaa menneisyydestä

Paluumatkalla oli aikaa pysähtyä Tallinnassa tutustumassa uuteen, uhkeaan Rottermanin liike- ja asuinkortteliin satamassa ja poiketa Tallinnan arkkitehtuurimuseossa vuoden 1980 Moskovan olympialaisista kertovassa näyttelyssä.

Olympialaisilla oli perusteellinen vaikutus Tallinnan infrastruktuuriin. Tallinnassa järjestettiin kisojen purjehdusosuus. Tallinna sai Olympiahotellin, lentokentän, Piritan purjehduskeskuksen, pääpostin, joka on jo tuhottu ja Venetsian biennaaleihin yltäneen merkkiteoksen, Linnahallin. Linnahall eli kaupunginhalli sijoitettiin satamaan siten, että 4000 katsojan yleisötilat ovat maan alla. Merenpinnan tasolla suuri konsertti- ja jäähalli ei peitä näkymää merelle. Linnahall kuuluu jo kansanperinteen piiriin, sillä arkkitehti Rein Karpin suunnittelema mestariteos on jätetty omansa onnensa nojaan ränsistymään.

Rottermannin kortteli on rakennettu Tallinnan satama-alueelle entisten viljasiilojen päälle. Viljasiilot on ikuistettu venäläisen elokuvaohjaaja, Andrei Tarkovskin ”Stalker”-elokuvaan, joissa elokuva kuvattiin. Nyt moderni ravintola Rottermanin korttelissa on nimetty Stalkeriksi. Kaikki muu onkin sitten italialaista ravintolaa.  Eurooppa on tullut Tallinnaan.