Li Anderssonin ja puolustusministeri Häkkäsen yhteinen linja: Lisää aseita!

Li Anderssonin ja puolustusministeri Häkkäsen yhteinen linja: Lisää aseita!

Presidentinvaaleissa esiintyi yhdeksän hengen tasapäisten joukko, joista yksikään ei uskaltanut ottaa kantaa yhteiskuntamme isoihin ongelmiin, mutta Natosta kylläkin oltiin yksimielisiä, joka ilmeisesti oli eurooppalaisen mediapooli-demokratian riemuvoitto.

Pertti Hämäläinen 6.5.2024

Andersson vaatii: Sotateollisuuteen on nyt panostettava

Vasemmistoliiton pääehdokkaana tulevissa eurovaaleissa oleva puolueen väistyvä puheenjohtaja Li Andersson linjasi Iltalehdessä vasemmistoliiton vaalitavoitteita (IL 4.5). Tärkeimmäksi tavoitteeksi Li Anderssonille ja Vasemmistoliitolle näyttäisi muodostuvan Ukrainan vahvempi tukeminen ja erityisesti sotateollisuuteen satsaaminen. Li Anderssonin mukaan ”Puolustusteollista yhteistyötä tulee tehdä enemmän, jotta Eurooppa voisi varmistua siitä, että pystytään Euroopassa tuottamaan riittävästi sellaista puolustusmateriaalia, jota Ukraina tarvitsee omassa puolustustaistelussaan”. Andersson siis vaatii sotateollisuuden lisäämistä ”Sekä Ukrainan tukemiseen, että Euroopan oman puolustuskyvyn vahvistamiseen”. Tällaisen Sanna Marin-tyyppisen sotahuudon saattelemana Vasemmistoliitto ja puolueen kärkiehdokas Li Andersson siis lähtevät kesäkuun alun eurovaaleihin.

Olemme monesti esittäneet tämän Vasemmistonuorten v. 2007 vappumarssilla näyttämän tunnuksen. Julkisuudessa tätä tai tämän tyyppistä tunnusta Vasemmistoliiton piirissä ei sen lälkeen liene esitetty. Kaikki suoraselkäisyys vasurien piiristä ei ole kuitenkaan poistunut, sillä Nato-jäsenyydestä äänestettäessä 1.3.2023 kuusi Vasemmistoliiton edustajaa äänesti jäsenyyttä vastaan.

Häkkänen vastaa heti seuraavana päivänä: Lisää trotyyliä

Kuin soidinkutsuna Li Anderssonin sotaisiin puolustusteollisuus-haaveisiin vastaa OrpoPurran oikeistohallituksen puolustusministeri Antti Häkkänen heti seuraavana päivänä Ylelle antamassaan haastattelussa. Herkkäuskoisempi voisi luulla, että tämä kaikki on Mediapoolin koordinoimaa tiedotussotaa. Häkkäsen mukaan Suomi ajaa voimakkaasti uuden TNT-räjähdetehtaan rakentamista (Yle 5.5). Kokoomuslaisen Häkkäsen mukaan ”Räjähdetuotantoa tarvitaan merkittävästi lisää, siksi meidän on vakavasti pohdittava myös kotimaisen teollisuuden roolia tässä”. Ylen tietojen mukaan ”vuoropuhelua” TNT-tehtaasta on käyty elinkeinoelämän, yksityisten pääomasijoittajien ja puolustusteollisuusmarkkinoiden kanssa. Li Anderssonin tavoin puolustusministeri Häkkänen vahvistaa tarpeen olevan nyt kova sotateollisuuden kasvattamiseksi. ”Markkinatoimijat tietävät, että kysyntää tällaiselle tuotannolle on” toteaa Häkkänen.

Vasemmistoliitto täysin Orpo-Purran oikeiston linjoilla

Joskus viime vuosisadalla Suomen vasemmistolainen työväenliike kamppaili monien hyvien asioiden, kuten rauhan puolesta. Ei enää. Nyt ollaan kaikissa olennaisimmissa ja tärkeimmissä kysymyksissä samaa mieltä hallitusoikeiston kanssa. Li Andersson ei edes yritä tuoda Suomen virallisesti hyväksyttyyn ainoaan oikeaan totuuteen, Nato-vetoiseen sotauhoon mitään sävyeroja, vaikka EU-vaalien julkisuus antaisi siihen hyvän mahdollisuuden. Mutta ei, sotatorvea soitetaan sitäkin kiihkeämmin. Tämä on tosin ollut täysin selvää vähänkin politiikkaa seuraaville jo pitemmän aikaa. Muistamme, miten heppoisin perustein Li Andersson taannoin perusteli Nato-myönteistä kantaansa. Viimeksi kevään presidentinvaalit osoittivat, että Vasemmistoliitto, vielä vähemmän demarit tai vihreät muodostaisivat mitään todellista oppositiota. Kaikki presidenttiehdokkaat olivat kaikista keskeisistä asioista samaa mieltä, aivan kuten nyt Andersson ja Häkkänen. Mitään eroa heidän näkemyksiensä välillä ei ole. Sodan puolesta, Venäjää vastaan, Yhdysvaltojen ja Naton linjalla. Militaristisessa yhteishengessä Li Andersson ja Antti Häkkänen ovat valmiita uhraamaan yhä enemmän suomalaisten veroeuroja sotateollisuuteen ja Ukrainan tukemiseen. Voi olla, että trotyyli ei ihan heti lopu Ukrainasta, mutta loppuvatko ukrainalaiset?

Suomen EU-jäsenyyden tultua ilmeiseksi, niin Vasemmistoliitto kuin SDP katsoivat, että he eivät kykene taistelemaan EU:n uusliberalismia vastaan ja omaksuivat politiikan, jossa kaikki toteutetaan uusliberalismin raameissa. Sen puitteissa he näyttelevät ajavansa palkansaajille sopivia reformeja, mutta mukautuvat ääriporvariston uusliberalismiin. Kuvan julistetta konkreettisempia tavoitteita he eivät uskalla esittää. Ilmeisesti ilman taistelua he hyväksyvät lakko-oikeuden kaventamisen, TES-sopimuksista määräämisen viemisen lainsäädäntöön sekä DCA-asiakirjan hyväksymisen. Vappumarssilla keskusteltiin, että ”vasemmiston” TES- ja SOTE-linja voisi olla suoraselkäisempi, jos he uskaltaisivat kieltää Nato:n ja USA:n ylivallan.