Lännen imperialismi aiheutti Ukrainan kriisin

Pysähtyykö lännen imperialismi Ukrainaan?
NATOn laajentumisesta on puhuttu paljon Ukrainan konfliktiin liittyen, mutta IMF:n eli kansainvälisen valuuttarahaston rooli on jäänyt vähemmälle huomiolle. NATO ja IMF ovat hyvin samankaltaisia organisaatioita, niiden molempien perimmäisenä tarkoituksena on edistää USA:n imperialismin leviämistä ja levittämistä.

Meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, miten IMF on tarjonnut lainoitustaan ja lainoituksen edellytyksenä vaatinut talouksien avaamista ja valtionomistuksen yksityistämistä. Tällä tavalla on tasoitettu tietä sille, että kohteena olevan maan luonnonvarat ja maa-alueet joutuvat ulkomaisten suuryritysten hallintaan. Kansalaiselle tämä merkitsee pysyvää alentuvaa tulotasoa ja eriarvoisuuden kasvua. Vain ne, joilla on rahaa, menestyvät. Ja rikastuvat lisää.

Janukovits hylkäsi IMF:n shokkiterapian
Ennen vuotta 2014, jolloin Viktor Janukovitš toimi vielä Ukrainan presidenttinä, Ukraina neuvotteli IMF:n kanssa lähentymisestä EU:n kanssa. Janukovits katkaisi neuvottelut, sillä hänen olisi pitänyt leikata ukrainalaisten palkkoja ja sosiaalimenoja sekä lopettaa kaasutuet integroi­tuakseen EU:hun. Siitä tuli hänen anteeksiantamaton rikoksensa.

Neuvottelujen katkaiseminen IMF:n kanssa merkitsi pakenemista ei vain kansainvälisen pääoman hegemoniasta, jonka tarkoituksena oli saada aikaan Ukrainaan uusliberalistinen hallinto, vaan myös länsimaisten imperialististen valtojen kuten Yhdysvaltojen ja samalla Naton hegemoniasta.
Yhdysvallat suuttui Janu­kovitšin jyrkkyydestä ja siitä, että hän kääntyi Venäjän puoleen IMF:n sijasta. Janukovits kaadettiin USA:n tukemassa vallankaappauksessa, jonka toteuttamisessa auttoi Ukrainan natsisekmentti.

Uusliberalismi tuli Ukrainaan vallankaappauksella
Vuoden 2014 vallankaappauksen jälkeen valtaan noussut hallitus aloitti uudelleen neuvottelut EU:n kanssa. Se saikin IMF:ltä 27 miljardin dollarin lainasitoumuksen osoittamalla hyviä aikomuksia puolittamalla ukrainalaisten kaasutuen.

Tällä lainalla oli useita huo­mionarvoisia piirteitä. Ensinnäkin se oli valtava, paljon suurempi (itse asiassa yli kuusi kertaa) kuin mitä IMF normaalisti myöntäisi vastaavassa tilanteessa. Toiseksi se annettiin valtiolle, joka on keskellä sisällissotaa, mikä on vastoin IMF:n tavanomaista käytäntöä. Kolmanneksi alusta asti tiedettiin, että lainaa ei voida mitenkään maksaa takaisin. Ainoa keino saada se takaisin olisi, että suurpääoma ottaisi hallintaansa Ukrainan maa-alueet ja mineraalivarat ja saisi siitä lypsylehmän.

Venäjän erikoisoperaation jälkeen Ukraina kääntyi jälleen IMF:n puoleen tuen saamiseksi. Sen jälkeen, kun nykyinen kriisi päättyy, riippumatta siitä, missä muodossa päättyy, Ukrainasta tulee toinen Kreikka Eurooppaan. Myös Kreikan tapauksessa IMF:n laina oli paljon suurempi kuin järjestön tavanomainen käytäntö on. Ja paljon suurempi kuin Kreikka tarvitsi. Suurin osa siitä oli tarkoitettu varmistamaan, että Kreikalle lainanneet eurooppalaiset pankit saivat rahansa takaisin. Nyt Kreikka on jäänyt ikuisen velan kierteeseen.

On hyvä huomata, että Putinin taistelu länsimaista imperialismia vastaan ei suinkaan ole taistelua kansainvälisen rahoituspääoman hegemoniaa vastaan. Hän ei ole sosialisti, joka kävisi ideologista taistelua naapurimaan ylivaltaa vastaan. Hänen huolensa koskee vain Venäjän turvallisuutta. Se rajoittuu siihen, että NATO ei rajaudu Venäjään. Ja hänen avuntarjouksensa Janukovitshille IMF:n avun sijasta syntyi vain tästä syystä. Hän on toisin sanoen huolissaan vain IMF:n roolista USA:n geopoliittisten etujen edistäjänä, ei IMF:n roolista uusliberalismin edistäjänä yleensä.

Ukraina laitetaan polvilleen IMF:n ehdoilla
Länsi valmistautuu ryöstämään sodanjälkeistä Ukrainaa uusliberaalisella shokkiterapialla. Tähän kuuluu yksityistämistä, sääntelyn purkamista ja työntekijöiden oikeuk­sien leikkaamista. Länsimaiden hallitusten ja yritysten edustajat tapasivat Sveitsissä heinäkuussa 2022 ja suunnittelivat ankaraa uusliberaalia politiikkaa sodan jälkeiseen Ukrainaan. Tähän kuuluu työlainsäädännön leikkaamista, avoimia markkinoita, tullien alentamista, teollisuudenalojen sääntelyn purkamista ja valtion omistamien yritysten myyntiä yksityisille sijoittajille.

Itseasiassa vuodesta 2017 alkaen länsimaisten hallitusten ja yritysten edustajat ovat pitäneet vuosittaisia ​​konferensseja, joissa on keskusteltu tavoista hyötyä Ukrainassa ruokkimastaan ​​sisällissodasta. Esimerkiksi vuoden 2018 Ukrainan uudistuskonferenssin asiakirjoissa korostettiin, että on tärkeää yksityistää suurin osa Ukrainan jäljellä olevasta julkisesta sektorista, ja todettiin, että uudistuksen perimmäinen tavoite on myydä valtion omistamia yrityksiä yksityisille sijoittajille. Raportissa kehotettiin sääntelyn purkamiseen, energiauudistukseen sekä vero- ja tulliuudistukseen. Nämä uusliberalistiset uudistukset ovat hyvin epäsuosittuja tavallisten ukrainalaisten keskuudessa. Kyselyn mukaan vain 12,4 % kannatti valtionyhtiöiden yksityistämistä.

Ukraina luopuu työlainsäädännöstä
Yhteiskunnallinen kehitys Ukrainassa on ollut vielä synkempää tänä vuonna. Maaliskuussa 2022 Ukrainan parlamentti hyväksyi hätälainsäädännön, joka sallii työnantajien keskeyttää työehtosopimusten noudattaminen. Toukokuussa se hyväksyi pysyvän uudistuspaketin, jossa valtaosa ukrainalaisista työntekijöistä (alle 200 työntekijän yrityksissä) jätettiin työlainsäädännön ulkopuolelle.

Vaikka näiden muutosten välittömiä hyötyjiä ovat ukrainalaiset työnantajat, länsimaiden hallitukset ovat lobanneet Ukrainan työlainsäädännön vapauttamiseksi vuosia. Vuonna 2021 vuotaneet asiakirjat osoittivat, että Britannian hallitus valmensi Ukrainan viranomaisia ​​vakuuttamaan vastahakoinen kansa luopumaan työntekijöiden oikeuksista ja toteuttamaan ammattiliittojen vastaista politiikkaa. Koulutusmateriaaleissa valitettiin, että yleinen mielipide ehdotetuista uudistuksista oli ylivoimaisesti kielteinen, mutta se tarjosi viestintästrategioita, joiden avulla ukrainalaiset saataisiin opetettua tukemaan niitä.

Elpymiskonferenssi sanelee Ukrainan suunnan
Heinäkuussa 2022 pidetyssä lännen masinoiman Ukrainan elpymiskonferenssin asiakirjoissa ja Ukrainan elpymissuunnitelmassa vaadittiin työsuojelun leikkaamista. Se hyökkäsi Ukrainan jäljellä olevia työntekijöitä puolustavia lakeja vastaan, jotka ovat ”jäänne Neuvostoliiton ajalta”. Elvytyssuunnitelman mukaan ”vanhentunut työlainsäädäntö johtaa monimutkaisiin palkkaus- ja irtisanomisprosesseihin, ylitöiden sääntelyyn jne.”. Esimerkkinä tästä oletetusta vanhentuneesta työlainsäädännöstä länsimaiden tukemassa suunnitelmassa valitettiin, että Ukrainassa työntekijöille myönnetään vuoden työkokemuksen jälkeen yhdeksän viikon irtisanomisaika, kun Puolassa ja Etelä-Euroopassa irtisanomisaika on vain neljä viikkoa.

Samaan tapaan kansallinen elvytyssuunnitelma kehotti Ukrainaa leikkaamaan yritysten ja varakkaiden kapitalistien veroja. Suunnitelmassa otettiin kantaa myös maatalousmaan omistukseen. ”Sodan jälkeinen hetki saattaa tarjota mahdollisuuden viedä päätökseen vaikea maareformi laajentamalla maatalousmaan osto-oikeus oikeushenkilöille, myös ulkomaisille”, raportissa todetaan. ”Ukrainan maatalouden avaaminen kansainväliselle pääomalle lisää todennäköisesti koko sektorin tuottavuutta.”, se lisäsi. Eli Ukrainan elpymiskonferenssin suunnitelma on tyypillinen oikeistolainen ohjelma, joka sisältää joukkoyksityistämisen, teollisuuden sääntelyn purkamisen, työsuojelun poistamisen, rikkaiden verojen leikkaamisen ja taakan asettamista ukrainalaisille työntekijöille.

Ukraina joutuu todennäköisesti velkoihin, joita se ei voi maksaa takaisin. Merkittävä osa velkarahasta on samalla siirtynyt korruptoituneelle lännen tukemille eliiteille sodan aikana. Tämä tarkoittaa, että yhdysvaltalaiset rahoituslaitokset voivat määrätä Ukrainan uusliberaalista rakennesopeutuspolitiikasta ja alistaa Ukrainan talouden. Samaan aikaan suuri osa siitä, mikä oli jäljellä maan sotaa edeltävästä teollisuuspohjasta, on fyysisesti tuhoutunut sodan seurauksena. Miljoonat ukrainalaiset ovat jo muuttaneet maasta, eivätkä he todennäköisesti palaa, jos heillä on mahdollisuus saada työviisumi EU:ssa. Tilanne on vielä synkempi, kun ottaa huomioon, että Ukraina oli jo paljon ennen Venäjän helmikuun hyökkäys­tä Euroopan köyhin maa.

Kukoistava Neuvosto-Ukraina nyt Euroopan köyhin maa
Neuvosto-Ukraina kukoisti Neuvostoliiton raskaan teollisuuden keskuksena. Neuvostoliiton jälkeinen Ukraina on ollut lännen tai Venäjän tukeman kilpailevan eliitin temmellyskenttä.
Neuvostoliiton jälkeistä Ukrainaa ovat tuhonneet jatkuvat talouskriisit sekä rehottava ja järjestelmällinen korruptio. Sillä on jatkuvasti ollut pienemmät tulot ja alhaisempi elintaso kuin naapurimailla, mukaan lukien Venäjä. Ukraina ei ole pystynyt palauttamaan talouden kokoa tasolle, joka sillä oli vuonna 1990 ennen Neuvostoliiton hajoamista. Ukrainalaisten työntekijöiden elämänlaatu ja heidän pääsynsä sosiaalipalveluihin ovat heikentyneet merkittävästi Neuvostoliiton hajottua.

Maatalous imperialistien haltuun
Kun Ukraina erosi Neuvostoliitosta vuonna 1991, kolhooseilla työskennelleille maanviljelijöille annettiin kullekin pienet tontit. Maan myyminen ei ollut mahdollista. Seitsemän miljoonaa ukrainalaista maanviljelijää omisti pieniä tontteja yhteensä noin 79 miljoonaa hehtaaria. Loput 25 miljoonaa hehtaaria olivat valtion omistuksessa.

Pienet maanomistajat vuokrasivat maansa ukrainalaisille oligarkeille, jotka puolestaan tekisivät salaisia sopimuksia Monsanton (nyk. Bayer) ja muiden ulkomaisten yritysten kanssa geneettisesti muunnellun maissin ja soijapapujen viljelystä Ukrainassa. Vuonna 2016 Yhdysvaltain maatalousministeriön raportin mukaan noin 80 % Ukrainan soijapavuista ja 10 % maissista kasvatettiin laittomasti geneettisesti muunnetuista siemenistä.

Yksi Zelenskyn ensimmäisistä teoista vuonna 2019 oli yrittää kumota vuoden 2001 maanmyyntikielto. Tämä on luonnollista, sillä maanomistuksen vapauttaminen on yksi kansainvälisen suurpääoman keskeisimmistä vaatimuksista Ukrainan talouden vapauttamiseksi. Maanviljelijät ja kansalaiset järjestivät valtavia mielenosoituksia vuoden 2020 aikana estääkseen Zelenskyn ehdottamat muutokset.

Maanomistuksen säätely puretaan lännen vaatimuksesta
Lopulta Zelensky allekirjoitti toukokuussa 2021 lain nro 2194 maan sääntelyn purkamisesta. Zelensky väitti, että uusi laki sallii vain Ukrainan kansalaisten ostaa tai myydä viljelysmaata muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Lakiin oli kuitenkin kirjoitettu porsaanreikä, jonka myötä ulkomaisessa omistuksessa olevat, Ukrainassa yli kolme vuotta toimineet yritykset voivat myös ostaa maata.

Tammikuun 2024 jälkeen Ukrainan kansalaiset ja yritykset voivat ostaa jopa 10 000 hehtaaria maata. Ja huhtikuussa 2021 tehty muutos maamarkkinalakiin avasi toisen porsaanreiän ulkomaiselle maatalousyritykselle ottaa haltuunsa rikkaan mustan mullan maa-alueet. Jos pellon käyttötarkoitus muutetaan peltomaasta liikemaaksi, se voidaan myydä kenelle tahansa, myös ulkomaalaisille. Mikään ei estä niitä käyttämästä sitä viljelyyn.

Kun Bayer, Corteva ja Cargill hallitsevat jo raportoitua 16,7 miljoonaa hehtaaria Ukrainan parhaimmasta mustan maasta, ja IMF:n ohjauksella Zelenskyn hallitus antoi mahdollisuuden myydä loputkin. Tulos on erittäin huono tulevaisuuden kannalta. Maanhallinnan ohella kansainvälinen suurpääoma on ostanut suuria osuuksia johtavista Ukrainan maatalousyrityksistä. Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopimuksen mukaan Ukrainan pitäisi helpottaa investointiehtoja ja avata maata­lous kansainvälisten järjestöjen aloitteille. Dupont on jo investoinut satoja miljoonia dollareita siementenkäsittelylaitosten rakentamiseen Ukrainassa.

Ukrainan kansallisen siemenyhdistyksen hallituksen jäsenistä löytyy mm. Bayerin ja Dupontin edustajia. Tämä järjestö pyrkii ottamaan käyttöön uusia teknologioita ja ottamaan aktiivisesti osaa siemenmarkkinoiden edistämistä koskevan lainsäädännön kehittämiseen. Monikansalliset maatalousjättiläiset yrittävät aktiivisesti sisältä päin muuttaa Ukrainan lainsäädäntöä.Tämän tyyppisen myyräntyön seurauksena GMO-tuotteiden merkitsemistä vaativa lainsäädäntö kumottiin vuonna 2012. Sattumalta Bayern kaksinkertaisti omaisuutensa Ukrainassa samana vuonna.

Länsi ei saa voittaa Ukrainassa
Ukrainan konfliktissa on perimmiltään kyse siitä, saavatko USA:n johtamat imperialistit hallintaansa Venäjän luonnonvarat. Ukraina itsessään on myös houkutteleva ja tärkeä kohden läntiselle imperialismille. Ukrainan luonnonvarat ovat mittavat ja hedelmällistä maatalousmaata on runsaasti. Masinoimalla vuonna 2014 alkaneen sodan imperialistit ovat toistaiseksi saavuttaneet Ukrainaan liittyneen tavoitteensa. Ukraina on alistettu lännen täysimääräiselle riistolle. Tavallisille ukrainalaisille tämä tarkoittaa alentuvaa elintasoa ja jatkuvaa köyhyyttä.

Itseasiassa länsimaisen työ­väenluokan pitää ottaa oppia tästä tapahtumasarjasta. Työväenluokan on pysäytettävä imperialismin eteneminen, jos haluamme säilyttää työväenluokan sodan jälkeen taistelemat etuudet ja hyvinvoinnin. Jos Ukraina olisi valinnut IMF:n sijaan yhteistyön Venäjän kanssa, Ukrainan köyhtymiskierre olisi voitu pysäyttää. Meidän kaikkien etu niin Suomessa kuin Ukrainassakin on, että lännen imperialismi ei voita taistelua Ukrainasta. On mahdotonta tietää, mikä on lännen imperialismin seuraava uhri, jos länsi saa tavoitteensa läpi Ukrainassa. Lännen häviö antaa hyvän lähtölaukauksen imperialismin vastaisen rintaman rakentamiseksi eri puolilla maapalloa.

KÄ/toimitus
Lähteitä:
Prabhat Patnaik 2022: The IMF connection with the Ukraine crisis. Monthly Review 7.2.2022.