Käynti Kalasataman terveydenkäsittelylaitoksessa

Matti Laitinen 31.5.2023

Tsittasin aamulla Fisusataman terveydenkäsittelylaitoksen alakerran korkeassa hallissa. Venttasin hugiani. Minulla ei ollut buukattua aikaa. Yläpuolellani katosta roikkui kolmen vaijerin varassa tusina erisävyisiä violetteja moduuleja. Pilvet seilasivat taivaalla lasikaton yllä. Vuoro- ja lasikoppinumerot plingahtelivat ohjeistuksen kera isolle skriinille suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Palveluita tarjottiin seitsemässä eri jonossa ja 15 snadissa kopissa. Hallin toisesta päästä löytyi lisää koppeja.

Tarjolla oli punaisia ja sinisiä tekonahkasohvia. Tsittasin tasavertaisena ihmisenä muiden ihmisten joukossa sinisellä mestallani. Olin yksi stadilainen julkistenpalvelujen käyttäjä muiden sieltä sun täältä tulleiden läsnäolijoiden kanssa. Merkkikledjut eivät olleet suosiossa tässä salissa. Duunissa olevat kävivät työterveyshuollossa, fyrkkajengi yksityislekurilla ja muut täällä. Onneksi yhteiskunnan tarjoamia palveluita oli vielä olemassa. Huudissamme Vallilassa sijaitsi vielä viisi vuotta sitten oma toimiva terkkari. Tuttu oma lekuri tunsi kaikki potilaansa ja heidän vaivansa.

Suomessa elää arviolta 3 000-6 000 paprutonta ihmistä. Onneksi nykyisin heillekin kuuluvat edes välttämättömät terveyspalvelut. Jos ei ole fyrkkaa, omaa himaa ja duunia, mikään ei skulaa. Menneisyyden traumat kummittelevat pakolaisten päässä. Kaali ei kestä pitkään moista. Omassa duunissani näin, kuinka sodat pistivät jengin pöpiläkondikseen.

Vaaleat ja tummat ihmiset keskittyivät sohvilla puuhailemaan kännyköidensä kanssa. Omistan älyluurin, olen olemassa. Havaitsin pienituloisia eläkeläisiä, työikäisiä hemmoja, sporttisen nuorukaisen, mutsin skidin kanssa kärryineen, vammaisen rollaattorikundin, muutaman afrikasta tulleen naisen, vanhan pariskunnan Lähi-idästä sekä elämän ja frendien runteleman kulmien mimmin. Yksi edunvalvonnassa oleva kundi jauhoi puhelimessa paskaa. Osalla oli saattaja tai tulkki messissä. Takanani kolme kundia kailotti kokemuksiaan. Korvaus- ja katkaisuhoitoa oli kertynyt kosolti. Asuntolan yhteismajoituksessa on kapeat ja kovat bunkat. Lenkkarit kandee pitää goisatessa jaloissa tai duunata tyynyn alle, muuten ne pöllitään.

Kutsunumerot vaihtuivat skriinillä. Lasikopit imaisivat uusia asiakkaita sisään. Uusia naamoja ilmestyi sohville. Yritin keskittyä Jack Londonin ”Erämaan kutsuun”. Erämaa ei kutsunut. Infon vaksi vei veskipaperia miesten paskioon. Uutta jengiä lappasi sisään ja ulos omin jaloin, kyynärsauvoilla ja pyörätuolilla. Osa saapuneista desinfioi handunsa ja osa taas ei. Ventatessa aika valui hitaasti. Kaivoin repusta vodaflindan.

Vuonna 2014 minulla todettiin duunin työterveydenhuollossa ylipainoa, keskivartalon läskistymistä, kohonnutta blodenpainetta ja -sokeria sekä stressiä (mutsin ja faijan terveys sekä oma eläkkeelle siirtyminen). Uni pätki. EKG:ssa pumppuni toiminta todettiin normaaliksi. Pudotettuani kuusi kiloa painostani kuntoilemalla sekä vähentämällä päivittäisen safkan määrää tilanne palautui ajallaan kondikseen. Kyttäsin itse painoani, pulssiani ja blodenpainettani. Tilastoin saamani mittaustulokset tietsikkaan.

Olin samassa jamassa jälleen. Ohimoissa oli jyskytellyt. Olo oli ollut ajoittain hontelo yli viikon. Voimat tuntuivat lisäksi vähentyneen. Kiloja oli kertynyt. Kotimitsku todensi verenpaineeni olevan koholla. Olin lievitellyt tilaani levolla ja disperiinillä. Lumetta tai ei, mutta se jeesasi. Laihdutin viikossa kolme kiloa. Nykyinen maailmantilanne pandemioineen, hinnankorotuksineen, Ukrainan sotineen ja sotilasliitto Natoon liittymisineen on stressannut ja närästänyt henkisesti pitkään 50 vuotta rauhanliikkeessä toimineen starban mieltä. Unen pätkiessä asiat rundaavat kajuutassa.

Astuin tunnin venttaamisen jälkeen snadiin lasikoppiin. Laskeuduin dörtsin vieressä olevaan tuoliin. Pöydällä oli tietokone, verenpainemitsku ja stetoskooppi. Kiirevastaanoton terveydenhoitaja näppäili sv-tunnukseni koneeseen. Kerroin kohonneesta verenpaineestani ja tyrkkäsin hänelle laatimani kirjallisen selvityksen toimintakyvystäni ja taustatiedoistani sekä verenpaineseurantani grafiikan. Hän pälyili tovin selvitystä ja mittausarvojani. Kerroin hänelle dallaavani päivittäin kilometritolkulla Stadissa ja että kondikseni on muuten hyvä. Fisusataman lajittelupisteen raportissa kuitenkin todettiin:

”Pt tulee hta luukulle ja kertoo, että verenpainearvot olleet koholla. Pt:lla suvussa verenpainetta. Annettu ohjeet mitata paineita, ohjattu pitkäkestoliikuntaan. Sovittu, että pt palauttaa 3krs:n toimistoon M:lle kotona mitatut RR arvot.” Oma lääkäri päättää jatkosta. Terveyteni tehokas käsittely laitoksessa kesti 10 minuuttia.

Päästyäni takaisin himaan Stadin Valkkaan pistin skraittaan pyörimään Tchaikovskin plattan. Menin huilaamaan bunkkaan. Pujotin verenpainemittarin mansetin vasempaan handuuni ja painoin sinistä namikaa. Mittari hyrisi. Mansetti kiristyi ensin tiukalle vasemman olkavarteni ympärille ja löyseni sitten. Ruudulla RR-arvoni näyttivät olevan enää lievästi koholla. Toistin mittauksen samoin tuloksin. Näppäilin arvot seurantataulukkoon. Olin saanut osakseni tervehdyttävää kohtelua.

Aikuisikäisistä suomalaisista noin pari miljoonaa potee kohonnutta verenpainetta. Usealla eläkeruunatoverillani on kolesterolilääkitys.