Juri Gagarin ensimmäisenä avaruudessa 62 vuotta sitten

Ihmiskunnan mieleen on jäänyt tämä kuva Juri Gagarinista, ensimmäisestä avaruuslentäjästä, joka aloitti ihmiskunnan siirtymisen avaruusaikakauteen.

Tämän kirjoituksen toimitti KÄ:n toimitus/Heikki Männikkö 26.4.2011

(Eilen, 12.4.2023, tuli 62 vuotta Juri Gagarinin avaruuslennosta. Asia synnytti paljon keskustelua ja siksi päätimme julkaista tämän 12 vuotta sitten Kansan äänessä 2b/11 julkaisemamme artikkelin.)
Meille nykyihmisille tekokuut ja avaruusalukset ovat arkipäivää. Milloin tahansa saatamme iltataivaalla havaita samanaikaisesti useita maan keinotekoisia kiertolaisia. Luotaimilla tutkitaan aurinkokunnan ulko-osia ja miehitetty matka Mars- planeetalle on lähitulevaisuutta. Näin ei ollut vielä 50 vuotta sitten.
Olikin suuri sensaatio, kun Neuvostoliitto 4.10.1957 laukaisi maata kiertävälle radalle ensimmäisen tekokuun, Sputnik 1:n. Aivan yhtä suuri sensaatio oli, kun Neuvostoliitto 50 vuotta sitten (12.4.1961) ilmoitti ensimmäisestä ihmisen suorittamasta avaruuslennosta, jossa matkustajana oli Juri Gagarin

Tekokuun rakentamiseen johtanut tutkimus

Heti sodan jälkeen Neuvostoliitossa aloitettiin raketteja koskeva tutkimustyö, mikä perustui Leningradissa suoritettuihin kaasudynaamisen laboratorion tutkimuksiin, sekä jo 30- luvulla suoritettuun suihkumoottoreita tutkineen tutkimusryhmän (GIRD) työhön. Silloin rakennettiin ensimmäiset nestemäisellä polttoaineella toimivat raketit.

Vähän ennen tekokuuta

Liittoutuneiden yhteistyö päättyi ”kylmään sotaan” ja amerikkalaiset aloittivat kilpavarustelun. Huhtikuussa 1949 USAn ja keskeiset Länsi-Euroopan maat perustivat NATOn. Silloin myös Neuvostoliitto oli pakotettu kehittämään aseistustaan. Alkuvuonna 1957 Neuvostoliittolaiset suorittivat tyynellä merellä ohjus/rakettikokeita, jotka 16000 km lentomatkan jälkeen osuivat tarkasti ennakoidulle maalialueelle. Silloin maailmalla käyty keskustelu liittyi pelkästään sotilaspolitiikkaan eikä osattu ennakoida sitä, että edessä olisi tekokuun laukaisu.

Suomut putosivat silmiltä

Länsimaille oli todellinen järkytys se, kun Neuvostoliitto 5.10.1957 ilmoitti lähettäneensä avaruuteen raketin, joka saavutti 8000 m sekuntinopeuden, mikä on välttämätöntä tekokuun viemiseksi maata kiertävälle radalle. Satelliitti ”Sputnik 1” painoi 83 kg ja siihen oli sijoitettu kaksi radiolähetintä, jotka lähettivät keskeytyksettä 20,005 ja 40,002 mgh:n jaksoluvulla radiomerkkejä. Radiosingnaalien tutkiminen loi pohjan yhteydenpidolle seuraavien avaruusluotainten kanssa ja tieteellisen tiedon lähettämiseksi niiltä maahan. Sputnik 1: n sisältä saatiin tietoa vallitsevasta lämpötilasta. Se auttoi ratkaisemaan avaruuslentoihin liittyviä lämmön säätelyn ongelmia. Tämä mahdollisti sen, että seuraavan Sputnik 2:n mukana olikin jo matkustaja, ”Laika” koira.

Juri Gagarin, ensimmäinen avaruuslentäjä

Silloin tiedettiin, että ihmiskunta on astumassa avaruusaikaan. Tutkimus-sateliitteja ja -luotaimia lähetettiin maapalloa kiertävälle radalle tuhkatiheään sekä Neuvostoliiton, että USA:n toimesta. Näinä ensimmäisinä vuosina Sputnik 1:n jälkeen tutkittiin luotaimilla myös maapallon ulkopuolisia alueita mm. Kuuta, Marsia ja Venusta. Ensimmäistä avaruuslentoa osattiin odottaa ja 12.4.1961 Neuvostoliitto ilmoittikin ensimmäisestä onnistuneesta avaruuslennosta (Vostok 1), jossa matkustajana oli Juri Gagarin.

Lento oli ensimmäinen ja siksi myös vaarallinen

Lennon vaiheista luonnollisestikaan ei silloin raportoitu paljoakaan, mutta tänään tiedämme niistä aika yksityiskohtaisesti. Ennen lentoa viimeisen lääkärintarkastuksen jälkeen teknikot sulkivat Gagarinin avaruuskapselin klo. 06.06. Gagarin tunsi, miten raketti tärähti tukitornin liikkuessa pois moottorien käynnistyessä. Noustessaan raketti tärisi ja G-voiman noustessa puhuminen lennonjohdon kanssa oli vaikeaa. Gagarin tunsi myös ykkösvaiheen sammumisen ja irtoamisen. Siinä vaiheessa aluksen suojakuori irrotettiin ja kuusi minuuttia lennon alkamisen jälkeen Gagarin ilmoitti kaiken toimivan normaalisti ja näkevänsä selkeästi taivaan ja maan.

Toisen vaiheen sammumisen jälkeen (10 minuuttia lennon alkamisesta) Vostok 1 irtosi kantoraketista ja Gagarin oli kiertoradalla ja näki maan horisontin sekä kirkkaan tähtitaivaan. Runsas 20 minuuttia lennon alkamisen jälkeen alus siirtyi yhteysaseman kantamasta toiselle, jolloin yhteys alukseen katkesi useiksi sekunneiksi. Raketti laukaistiin Baikonurista (Kazakstan) koilliseen ja Siperian yltä lento kääntyi kaakkoon Tyynen valtameren ylle. Siellä Gagarin ilmoittaa kaiken olevan kunnossa.

Gagarin tunsi painottomuuden outona, mutta hänellä ei ollut fyysisiä yms. ongelmia ja hän alkoi tehdä muistiinpanoja. Runsas puoli tuntia lennon alkamisesta Vostok siirtyi maapallon pimeälle puolelle. 50 minuuttia lennon alkamisesta Gagarin kuittasi viestin, että tietokone on saanut laskeutumisohjelman päivitetyt tiedot. Vähän myöhemmin Gagarin kuittasi viestin, että laskettu kiertorata oli suunnitelmien mukainen.

Tämän jälkeen seurasi n. 20 minuutin vaihe, jolloin yhteys alukseen ei toiminut(?). Tänä aikana alus siirtyi eteläisen Atlantin ylle maan päivänpuolelle ja jarruraketit käynnistyivät automaattisesti 42 sekunniksi Afrikan länsirannikon yläpuolella ja heti tämän jälkeen laskeutumiskapseli irtosi huoltomoduulista. Vaijerikytkentä moduuliin ei kuitenkaan irronnut suunnitelmien mukaan ja kapseli alkoi pyöriä hallitsemattomasti, kunnes kuumuus poltti vaijerin poikki ja aluksen liike oikeni.

Jarrutuksen aikana Vostok kulki Välimeren, Kyproksen Turkin ja Mustanmeren kautta Neuvostoliiton alueelle. Seitsemän kilometrin korkeudessa automaattinen heittoistuin aktivoitui ja Gagarin laskeutui laskuvarjolla klo 08.05. (Lähde Wikipedia-Vostok1-Juri gagarin)

”Olen venäläinen ja tulen avaruudesta”

Laskeutumispaikka oli hyvin tarkkaan alueella, jossa laskeutumista oli harjoiteltu. Laskeutuminen tapahtui pellolle, jossa olivat nainen ja pikkutyttö. Heille Gagarin kertoi olevansa venäläinen ja tulleensa juuri avaruudesta.

Gagarinin lento oli ensimmäinen ja siksi myös vaarallinen. Sen aikana kerättiin tietoa ja kokemusta myöhempää avaruustutkimusta varten. Tänään avaruuslennot ovat arkipäivää ja kansainvälisellä avaruusasemalla oleskelee jatkuvasti useita Venäläisiä ja amerikkalaisia tutkijoita.

YK:n yleiskokous on säätänyt Venäjän aloitteesta huhtikuun 12. päivän ihmisen avaruuslennon kansainväliseksi päiväksi. Venäjän jättämä aloite sai puolelleen yli 60 valtion kannatuksen.