Jäsenmaksujen vähennysoikeus verotuksessa menetettiin
Vuodenvaihteessa 2023-24 palkansaajajärjestöt kamppailivat torjuakseen hallituksen aikeet mm. isoista leikkauksista ja lakko-oikeuden kaventamisesta. Ulkopoliittisesta painostuksesta johtuen palkansaajat pakotettiin lopettamaan lakkoilu. Kaksi vuotta sitten Orpon-Purran-Satosen toimien vastainen kampanja lopetettiin kuin kanan lento. Nyt ilman vastarintaa hallitus toteutti haaveensa poistamalla Ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Tämä on jo selkeästi johtanut Ay-järjestäytymisen heikkenemiseen. (Kuva: Heikki Männikkö; STTK:n järjestöjen protesti hallituksen heikennyksiä vastaan 18.11.2023)
Kalevi Hölttä oikeustieteen tohtori 17.2.2024; Kansan ääni 2.3.2026, KÄ 1/26
Tuloverolaissa on säännelty myös tuloista verotuksessa tehtäviä vähennyksiä. Keskeisiä ovat tuloverolain 31 §:ssä säädetyt luonnolliset vähennykset. Niitä ovat erityisesti tulon hankkimisesta johtuneet menot. Ne koskevat kaikenlaisia tuloja. Tulon hankkimiseksi tulon saajan on usein maksettava erilaisia kuluja, kuten matkakuluja, työkalujen hankkimiskuluja, oman työhuoneen ylläpitämiskuluja sekä ammattikirjallisuuden ja -lehtien hankkimiskuluja. Vero-oikeuden periaate on, että tulon hankkimiseksi tarpeelliset kulut saa vähentää saadusta tulosta ennen verottamista. Se koskee sekä ansio- että pääomatuloja.
Tämän vuoden alkuun asti verotuksessa sai lain mukaan vähentää työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut. Niitä on kauan pidetty tarpeellisina tulon hankkimiseksi. Tämä koskee sekä työntekijöitä että työnantajia eli yrityksiä. Etenkin pienyrityksille on ollut tärkeää kuuluminen alan edunvalvontajärjestöihin, jotka tietysti perivät jäsenmaksuja, usein yrityksen koon mukaan porrastettuina.
Lain mukaan sellaistenkaan järjestöjen jäsenmaksuja ei enää saa vähentää, joilla voi sääntöjen mukaan olla työmarkkinatoimintaan liittyviä tavoitteita. Työnantajilla onkin jo sellaisia järjestöjä, jotka eivät muodollisesti osallistu työmarkkinatoimintaan, vaan ovat elinkeinopoliittisia edunvalvonta- ja koulutusjärjestöjä. Työnantajajärjestöjen eriyttäminen puhtaasti työmarkkinajärjestöihin ja toisaalta talous- ja elinkeinopoliittisiin järjestöihin mahdollistaa jälkimmäisten jäsenmaksujen vähennysoikeuden liikekuluina.
Ay-liikkeen heikentämisyritykset etenevät
Erikoista lainmuutoksessa on, että työttömyyskassojen jäsenmaksut jätettiin vähennyskelpoisiksi. Ne eivät oikeastaan ole lainkaan tulonhankkimismenoja, vaan vakuutusmaksuja. Tässäkään yhteydessä ei kajottu maatalousyrittäjien vähennyskelpoisiin jäsenmaksuihin MTK:ssa, joka sekin on edunvalvontajärjestö. Maatalousmarkkinoita kohdellaan eri tavalla kuin muita markkinoita suhteessa tulon hankkimiskuluihin.
Hallitus ja eduskunnan enemmistö ovat jo vuosia noudattaneet pääomapiirien ja työnantajien keskusjärjestön EK:n käskyjä lainsäädännön muuttamiseksi niin, että työläisten etuja ja toimintaoikeuksia rajoitetaan voimalla. Tuloverolain muutoksella poistettiin vuoden 2026 alusta siis poliittisen oikeiston jo pitkään inhoama oikeus työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähentämiseen. Tällä pyritään heikentämään ammattiyhdistyksiä ja palkkatyöläisten toimeentuloa, mutta samalla muutos rasittaa myös pienyrittäjiä, jotka eivät aina pysty vyöryttämään kustannuksia hintoihin eli ostajille. Suurille yhtiöille tämä ei ole mikään iso ongelma. Tavoite on ilmiselvä. Työehtosopimusjärjestelmä halutaan kutistaa ”Tammikuun kihlauksen” tapaiseksi keskusteluyhteydeksi työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kesken hyvässä talvisodan hengessä. Tavoitetta palvelee ammattiyhdistysten toiminnan vaikeuttaminen ja järjestäytymisasteen alentaminen kehitysmaiden ja USA:n tasolle.
Joidenkin ammattiliittojen jäsenmäärä on jo vähentynyt tämän vuoden alusta lehtitietojen mukaan. Oikeiston taktiikka näyttää siis onnistuneen ja liittojen voima ainakin rahallisesti heikkenee. Järjestäytyminen vähenee selvästi. Jäsenmaksujen vähentämisoikeuden lopettaminen merkitsee ainakin kymmenien eurojen lisäveroa jäsenille, joten moni miettii jäsenyytensä tarpeellisuutta. Esimerkiksi yhden prosentin jäsenmaksun vähentäminen merkitsee palkkatasosta riippuen useille muutamasta kympistä ehkä sataankin euroon säästönä vuodessa. Järjestäytyminen on tosin vähentynyt jo pitkään SAK:n ja muiden johtavien järjestöjen huonon toiminnan takia. Jäsenhankinta ”liiton” maksaman työttömyysturvan perusteella on myös menettänyt tehonsa. Yleisesti tiedetään, että korvauksia maksavat työttömyyskassat, joista monet ovat yhdistyneet isommiksi laitoksiksi, kuten A-kassa.
Konkreettinen kysymys on, onko liiton jäsenmaksu välttämätön tulon hankkimiseksi. Käännekohta oli SAK:n ja monien liittojen hyväksymä KIKY-sopimus, jolla palkkoja alennettiin ja työaikaa pidennettiin. Onko jäsenmaksu väline tulojen hankkimiseksi, jos jäsenmaksulla alennetaan palkkoja? Mainittakoon, että SAK-laisista liitoista kolme ei alistunut palkkojen alentamiseen: AKT, Rakennusliitto ja Elintarviketyöläisten liitto SEL. Pitivät pintansa työläisten aitoina edunvalvojina. Arvelen, että taustalla on näiden liittojen riippumattomuus poliittisesta puolueesta ja siten puolueen sitoutumisesta valtiontalouden ”pelastamiseen” eli kilpailukyvyn kohentamiseen työläisten kustannuksella.
Mitä seurauksia huononnuksella on?
Välitön vaikutus yksityisen jäsenen kannalta on veron nousu. Tämä voi kertautua, jos on saanut muitakin vähennyksiä kuten matkakulu- ja työvälinevähennyksiä, joita myös on leikattu. Välittömät seuraukset myös liitoille ja osastoille ovat kielteisiä. Liittojen jäsenmäärä vähenee entisestään, ja liitot menettävät voimavarojaan taloudellisesti. Ay-liikkeen painoarvo ja vaikutusvalta vaipuvat yhä alemmas. Menneen arvostuksen palauttaminen vaikeutuu.
Erityisesti aktiivisille ammattiosastoille tämä on kohtalokasta, jos toimintaa joudutaan tämän vuoksi supistamaan. Nyt voisikin olla sopiva tilaisuus muuttaa jäsenmaksujen tuloutusta niin, että keskusjärjestötasolta ja liittotasoltakin vähennettäisiin jäsenmaksuosuutta ja osastojen prosenttia korotettaisiin. Keskusjärjestön mahtava organisaatio ei enää tupojen loputtua ole niinkään tärkeä kuin ennen. Poliittisia virkoja voisi lopettaa. Jäsenmaksuilla ylläpidetään myös useita poliittisluonteisia järjestöjä, jopa työttömien rinnakkaisjärjestöä. Ne ovat kaikki sos.dem.-johtoisia.
Optimisti löytää veromuutoksesta myös myönteisiä näkymiä. Jos jäsenyydestä ei ole välittömiä taloudellisia etuja, liittoihin liitytään sen vuoksi, että ammattiliitto ajaa palkkatyöläisten etua työmarkkinoilla. Liitosta kaikkoavat ne, jotka ovat liittyneet vain vähäisten etujen saamiseksi. Näitähän ovat erilaiset alennukset vapaa-ajan matkoihin, polttoaineisiin ja vakuutuksiin sekä avaimenperät ja kuulakärkikynät. Niiden houkutus ei ole ratkaiseva edes verrattaessa verovähennykseen. Kehitys voi johtaa siihen, että jäseniksi liittyvät lähinnä tietoiset ja kamppailuun valmiit työläiset. Jäsenten luokkatietoisuus vaikuttaa myös järjestöjen johtoon myönteisesti. Järjestöt eivät olisikaan enää pelkkiä vakuutuslaitoksia, joiden yli työnantajajärjestöt kävelevät. Tällainen muutos suhtautumisessa järjestäytymiseen johtaisi mahdollisesti itsenäistymiseen ja irtautumiseen talouspolitiikan johdon ohjauksesta. Ammattiyhdistysliike vapautuisi osastaan valtion jatkeena. Huomattavaa on, että SDP onkin jo julistanut palauttavansa jäsenmaksujen vähennysoikeuden, jos pääsee valtaan. Lakko-oikeuden palauttamisesta ei puhuta mitään.
