Japani aseistautuu Washingtonin painostuksen alaisena – herätyssoitto sodanvastaiselle liikkeelle

Sara Flounders, käännöksen editointi Timo Pelto, julkaistu 28.1.2023

Okinawa on Ryukyu-saarista suurin. Japanin pääministerin Fumio Kishidan 16. joulukuuta antama ilmoitus uudesta puolustusstrategiasta, joka kaksinkertaistaa sotilasmenot vuoteen 2027 mennessä sen toteuttamiseksi, on suurin puolustusjäristys vuosikymmeniin ja herätys sodanvastaiselle liikkeelle.

Päätökseen sisältyy hyökkäysaseiden avoin hankinta ja sen sotilaallisen komentorakenteen uudelleenmuotoilu laajennettuja asevoimia varten. Kishidan hallitus hyväksyi talousarvioesityksen 23. joulukuuta.

Kuva. Kun läntinen imperialismi pyrkii jatkuvasti laajentamaan sotaa maailmassa omaa etuaan ajaen tietenkin. Ukrainan sota joka laajennettiin sisällissodasta sodaksi lännen resursseilla Venäjän heikentämiseksi on ollut otsikoissa. Mutta selvät merkit ovat pitempään osoittaneet, että nyt sotaa pyritään saamaan aikaiseksi myös Kiinan ja Taiwanin välille ja haluttaisiin tämän tueksi aseistaa myös Japani. Tässä Workers World:n artikkelissa asiaa käsitellään.

Japanin vaarallisen sotilaallisen laajentumisen pitäisi laukaista kansainväliset hälytyskellot. Tämä suuri eskalaatio tapahtuu Yhdysvaltojen voimakkaan imperialistisen paineen perusteella. Se on seuraava askel ”Pivot to Asia” -hankkeessa, jonka tavoitteena on uhata ja ympäröidä Kiinaa ja yrittää vahvistaa Yhdysvaltain valta-asemaa Aasian ja Tyynenmeren alueella.

USA:n loputtomia sotia vastustavien liikkeiden on alettava valmistaa materiaalia ja kiinnittää joukkohuomiota tähän pahaenteiseen uhkaan.

Suunnitelma kaksinkertaistaa sotilasmenot lisää 315 miljardia dollaria Japanin puolustusbudjettiin seuraavan viiden vuoden aikana ja tekee Japanista maailman kolmanneksi suurimman armeijan

Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen. Puolustusmenot nousevat kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä vastaa Yhdysvaltojen Nato-liittolaisilleen asettamaa tavoitetta. Japanin talous on maailman kolmanneksi suurin. Japanin hallitus aikoo ostaa jopa 500 Lockheed Martin Tomahawk -ohjusta ja Joint Air-to-Surface Standoff Missiles (JASSM) -ohjuksia, hankkia lisää laivaston aluksia ja hävittäjälentokoneita, lisätä kybersodankäyntivalmiuksia, valmistaa omia hypersonic-ohjuksia ja valmistaa omia edistyksellisiä ohjuksia. hävittäjiä sekä muita aseita. Suunnitelma siirtyy pelkästään ohjuspuolustukseen luottamisesta myös ”vastaiskujen” kykyyn.

Kolme keskeistä turvallisuusasiakirjaa – National Security Strategy (NSS) sekä National Defense Strategy (NDS) ja Defense Buildup Program (DBP) – karsivat osan Japanin armeijan sodanjälkeisistä rajoituksista.

Artikla 9 – luokkataistelu sotilaallista uudelleenaseistusta vastaan

Vaikka Yhdysvaltain miehitysjoukot, voitettuaan Japanin armeijan toisessa maailmansodassa, määräsivät Japanille ”pasifistisen” perustuslain, Yhdysvaltain strategit ovat jo vuosikymmeniä painostaneet Japanin hallitusta aggressiivisesti aseistautumaan ja erityisesti ostamaan Yhdysvalloissa valmistettuja aseita toimimaan nuorempi kumppani Yhdysvaltojen pyrkimyksissä hallita Aasian ja Tyynenmeren aluetta.

Japanin perustuslain 9 artikla kieltää Japania ylläpitämästä armeijaa, laivastoa ja ilmavoimia. Tämän kiertämiseksi ”Japanin Self-Defense Forces” (JSDF) on vuodesta 1952 lähtien käsitelty poliisi- ja vankilajärjestelmän laillisena jatkeena. Yhdysvaltain miehittäjät pitivät JSDF:ää välttämättömänä sortovälineenä kapitalististen omaisuussuhteiden puolustamiseksi työväenliikettä vastaan.

Päätös aggressiivisesta armeijan laajentamisesta rikkoo avoimesti Japanin oletettavasti pasifistista perustuslakia. Pyrkimys ”uudelleentulkita” artikla 9 on ollut jatkuvaa poliittista kamppailua Japanissa. Satojen tuhansien joukkomielenosoitukset ovat mobilisoituneet monta kertaa puolustamaan artiklaa 9, joka kieltää selkeästi Japanin sotilaallisen voiman ylläpitämisen. Laajalle levinnyt vastustus Japanin armeijaa ja perustuslain muutosta kohtaan tulee työläisiltä, jotka ovat mobilisoituneet ammattiliittojen sekä kommunististen ja sosialististen liikkeiden toimesta.

Tämä liike osoitti kaikille, kuinka sodanaikainen militaristinen hallinto 1930- ja 1940-luvuilla toteutti julmaa sortoa ja johti Japanin toiseen maailmansotaan. Ihmiset tietävät katkerasta kokemuksesta, että nämä ultraoikeistolaiset voimat, joiden juuret ovat Japanin historiallisessa kolonialismissa, ovat todellinen uhka heidän oikeuksilleen ja saavuttamilleen yhteiskunnallisille eduille.

Puolustusbudjetin nykyinen kaksinkertaistuminen rahoitetaan veronkorotuksilla. Valtava sotilasbudjetti merkitsee väistämättä vakavia leikkauksia maan rajallisiin sosiaalimenoihin.

Liberaalidemokraattinen puolue, joka on ollut vallassa lähes jatkuvasti 1950-luvulta lähtien, on oikeistolainen, sotilaallista kannattava ja Yhdysvaltain imperialismin liittolainen, erityisesti Kiinaa ja Pohjois-Koreaa vastaan. He ovat pyrkineet lopettamaan maan armeijaa koskevat perustuslailliset ja lailliset rajoitukset.

Eläkkeellä olevan presidentin Shinzo Aben salamurha 8. heinäkuuta 2022, vain kaksi päivää ennen Japanin vaaleja, toi lisää ääniä LDP:lle. Se pystyi voittamaan kahden kolmasosan ylimmän enemmistön parlamentissa, joka tarvitsi etenemään aggressiivisesti sotilaallisten suunnitelmiensa kanssa.

Kohdistus Kiinaan

Japanin sotilaallinen laajentuminen sopii yhteen Washingtonin Kiinaan, Pohjois-Koreaan ja Venäjään kohdistuneen aggression kanssa. Yhdysvaltain strategien tavoitteena on käyttää Yhdysvaltojen liittoumaa Japanin, Etelä-Korean ja Australian kanssa, aivan kuten se käyttää USA:n johtamaa Nato-liittoumaa Euroopassa.

Naton jäsenyyden kaksinkertaistuminen ja Naton kohdistaminen Venäjään ovat johtaneet sotaan Ukrainassa, kun Yhdysvaltain hallitus määräsi tuhansia uusia pakotteita Venäjää vastaan ja Yhdysvallat on katkaissut Euroopan unionin molempia osapuolia hyödyttävän kaupan Venäjän kanssa.

Kiina on Japanin suurin kauppakumppani sekä tuonnissa että viennissä. Aiemmissa kansallisissa strategia-asiakirjoissa kerrottiin, että Japani etsii ”molempia osapuolia hyödyttävää strategista kumppanuutta” Kiinan kanssa. Yhtäkkiä japanilaiset strategit alkoivat leimata Kiinaa ”suurimmaksi strategiseksi haasteeksi Japanin rauhan ja turvallisuuden takaamisessa”. (US. Institute of Peace, 19. joulukuuta)

Japani oli laajentanut kauppaa Venäjän kanssa kaasulla, öljyllä, autoilla ja koneilla. Aiemmin 17. joulukuuta 2013 julkaistussa Japanin kansallisen turvallisuusstrategian asiakirjassa kehotettiin ”tiivistämään suhteita ja yhteistyötä Venäjän kanssa”. Nyt Japani pitää Venäjää ”vahvana turvallisuushuolena”. (USIP, 19. joulukuuta)

Yhdysvaltain ja Japanin liittouma määritellään nyt Japanin turvallisuuspolitiikan ”kulmakiveksi”. (Japan Times, 17. joulukuuta)

Yhdysvallat ylistää Japanin nousevaa militarismia

Yhdysvaltain tiedotusvälineet ylistivät Japanin uutta turvallisuusstrategia-asiakirjaa ”rohkeana ja historiallisena askeleena”. Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Jake Sullivan ylisti puolustusmenojen korotusta, joka ”vahvistaa ja modernisoi Yhdysvaltojen ja Japanin liittoumaa”. Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken kutsui Japania ”välttämättömäksi kumppaniksi” ja kannusti, että muuttuneet turvallisuusasiakirjat muokkaavat kykyä ”suojata sääntöihin perustuvaa järjestystä Intian ja Tyynenmeren alueella ja kaikkialla maailmassa”. (lainaukset, whitehouse.gov, 16. joulukuuta)

Yhdysvaltain yritysvalta on välitön hyöty tästä jyrkästä politiikan käänteestä, joka perustuu sotilaallisiin uhkiin ja taloudellisiin sanktioihin.

Foreign Affairs Magazine kutsuu ilmoitusta ”syväksi muutokseksi” ja toteaa: ”Uusi kansallinen turvallisuusstrategia edustaa kuitenkin hämmästyttävää muutosta. – – Hallitus toteuttaa politiikkaa, josta on keskusteltu vuosikymmeniä, mutta jotka on aina estetty. Tähän asti… Japanin uutta kansallista turvallisuusstrategiaa on kehuttava. ” (Ulkoasiat, 23. joulukuuta)

Yhdysvallat tarvitsee yhteistyökumppaneita

USA:n politiikka Saksassa, Italiassa ja Japanissa voitettua kapitalistiluokkaa kohtaan oli huomattavan samanlaista. Toisen maailmansodan lopussa monia näitä fasistisia hallituksia tukeneita teollisuusjohtajia suojeltiin ja kunnostettiin hiljaa Japanissa, Saksassa ja Italiassa sekä fasistisia yhteistyökumppaneita, jotka pakenivat Itä-Euroopan työläisten hallinnasta.

Yhdysvallat ja myöhemmin Nato käyttivät kunnostettuja fasisteja nousevaa työläisliikettä vastaan Länsi-Euroopassa ja sosialistista rakentamista vastaan Itä-Euroopassa. Yhdysvaltalaiset yritykset, jotka olivat muuttaneet aggressiivisesti tappion saaneisiin akselimaihin, tarvitsivat vakuutuksen, että heidän sijoituksensa olisi suojattu lakkoaaltoilta.

Vuoteen 1950 mennessä Yhdysvallat oli sodassa Korean niemimaalla ja käytti Yhdysvaltain joukkoja Koreassa ja tarvitsi sotilaallista voimaa kapitalististen omaisuussuhteiden ”rauhanturvaamiseen ja itsepuolustukseen” Japanissa. Saksa, Italia ja Japani aloittivat aseistumisen tuona aikana.

Vaikutus Okinawaan

150 saaren ketju nimeltä Ryukyu Archipelago, joista suurin saari on Okinawa, 400 mailia Japanin mantereesta, on todellisuudessa Japanin siirtomaa. Sen 1,74 miljoonan asukkaan väkiluku kärsii Tokion hallinnosta ja Yhdysvaltojen sotilastukikohtien miehityksestä. Okinawa on maantieteellisesti lähempänä Taiwania kuin Japanin pääsaaria.

Japanin maayksiköiden parantaminen ja vahvistaminen Okinawalla on osa uutta kansallista turvallisuusstrategiaa (NSS). Muut saaret, jotka ovat osa ketjua Japanista lounaaseen, militarisoidaan edelleen.

Japanin 15. prikaatin parantaminen näillä saarilla tulevaa elektronista sodankäyntiä, kybersotaa ja maa-, meri- ja ilmavoimien yhteisiä operaatioita varten on selkeä merkki suunnitelmista puuttua Taiwanin salmeen.

Viime vuosina Japani on sijoittanut laivantorjunta- ja ilmapuolustusohjuksia lounaissaarilleen Amami Oshimalle, Okinawan pääsaarelle, Miyakon saarelle ja ohjustukikohtaan Ishigaki-saarelle, joka on lähimpänä Taiwania.

Yli 50 000 amerikkalaissotilasta on edelleen miehitysjoukkona Japanissa, tällä hetkellä suurin Yhdysvaltain miehitysjoukko missään maassa. Yli puolet Yhdysvaltain joukoista on Okinawalla.

Okinawan asukkaat, alkuperäiskansat Ryukyu-kansa, ovat viettäneet vuosikymmeniä vastustaen Yhdysvaltain armeijan jatkuvaa läsnäoloa jokapäiväisessä elämässään. Okinawan saaren prefektuurissa on nyt 31 Yhdysvaltain sotilaslaitosta, joka muodostaa 74 prosenttia kaikista Yhdysvaltojen sotilastukikohdista Japanissa, vaikka Okinawa muodostaa vain 0,6 prosenttia Japanin alueesta.

Yhdysvalloilla on Etelä-Koreassa 73 sotilastukikohtaa ja 28 500 sotilasta. Sekä Etelä-Korea että Japani joutuvat maksamaan näiden miehitysjoukkojen ”isännöimisestä”.

”Käytetään Pohjois-Korean uhkaa suojana”

Japani on aiemmin perustellut uudelleenmilitarisointiaan väittämällä, että Pohjois-Korea on uhka. Eläkkeellä oleva Maritime Self-Defense Force (MSDF) -amiraali Tomohisa Takei kertoi kuitenkin tiedotusvälineille, että Kiina on ollut pääkohde, johon Japani on valmistautunut ”käyttäen Pohjois-Korean uhkaa suojana”. (AP, 17. joulukuuta)

Sekä Japani että Etelä-Korea osallistuvat säännöllisesti koordinoituihin sotilasharjoituksiin Yhdysvaltain komennossa ja uhkaavat Korean Pohjois-Koreaa. Etelä-Korean massiiviset mielenosoitukset ja Pohjois-Koreasta ammutut ohjukset vastaavat näihin sotilaallisiin provokaatioihin.

Tämä kyyninen tunnustaminen sodan suunnittelusta ja valmistautumisesta, vaikka väittää itsepuolustukseksi, muistuttaa Saksan entisen liittokanslerin Angela Merkelin 8. joulukuuta myöntämää, että vuoden 2014 Minskin sopimuksen allekirjoittaminen ei ollut rauhansopimus Venäjän kanssa. Merkel vahvisti, että Nato halusi sotaa alusta alkaen, mutta tarvitsi aikaa valmistautuakseen Ukrainan sotilaallisesti. (haastattelu Die Zeitissä, 7. joulukuuta)

Saatuaan Venäjän hyökkäämään Ukrainaan pyrkiessään heikentämään ja sirpaloittamaan Venäjää, Yhdysvallat pyrkii seuraavaksi tekemään Taiwanista Kiinan sotilaallisen suon.

Bidenin hallinto helpottaa Taiwanin kehittyneiden aseiden ostoa Yhdysvalloista ja tiiviimpiä diplomaattisuhteita saaren kanssa.

Alkuperäinen teksti julkaistu 28. joulukuuta 2022.

Lisätiedot: WORKERS WORLD; Japan rearms under Washington’s pressure − a wake-up call to the antiwar movement. Alkuperäisteksti: https://www.workers.org/2022/12/68400