Hölmöläisten hommaa: Veroja alennetaan ja kaikesta leikataan.
Radikaali nuoriso järjesti vaalien jälkeen 16.4.2025 pääministerin virka-asunnon luona ansiokkaan protestin leikkauksia vastaan. Tunnuksissa vedottiin: ”Leipää ei leikkauksia”, ”Kamppaillaan hyvä elämä kaikille”, ”Oikeistoa ja leikkauksia vastaan” ja ”Suurmielenosoitus vaatii Orpoa eroamaan”. Nämä ovat hyviä tunnuksia, mutta eivät kuitenkaan riitä. Pitää miettiä myös, että miten luodaan se poliittinen voima, joka toteuttaa nämä tavoitteet. Kuka on Orpon tilalle se, joka on valmis toimimaan leikkauksia vastaan. Kokemus osoittaa, että ei myöskään ns. ”vasemmisto”, joka kannattaa militarismia, ”oikeudenmukaisia leikkauksia” ja Nato-prosessia, ole siihen valmis. Onko se parempi, jos Orpon-Purran korvaa demarien ja kokoomuksen yhteistyö?
Unto Nikula (5.6.2025), Rovaniemi; Kansan ääni 3/2025, 18.6.2025
Petteri Orpon hallituksen piti vaalilupauksensa mukaan tasapainottaa valtion talous ja lopettaa velkaantuminen. Pitihän siinä synnyttää myös satatuhatta uutta työpaikkaa, ja nostaa siten työllisyysastetta ja vähentää työttömyyttä. Kun näitä lupauksia peilaa valtakunnan tämänhetkiseen tilanteeseen, voinee ymmärtää, että aina jokaisen vaalin alla meidän poliittisilla päättäjillämme on yhtenä huolena ja jännityksen aiheena äänestysvilkkaus. Kuinka saada kansa aina edes jossakin määrin uskomaan, että muutos olisi mahdollinen, ja se olisi tulossa, kuhan vain uskoo kaikkein kovimpia lupauksia.
Juuri tätä kirjoitettaessa eduskunnassa käydään välikysymyskeskustelua. Opposition tekemällä välikysymyksellä perätään hallitukselta vastausta koko ajan paisuvaan valtion velkaantumiseen. Toisaalla, Kuopiossa juhlitaan juuri samaan aikaan maan puolustusvoimien lippujuhlaa. Siellä vaaditaan lisää rahaa puolustusmenoihin.
Edellisellä hallituksella oli riesana maailmanlaajuinen pandemia, ja nykyinen hallitus on ottanut hokemaksi – jos ei muuta keksi – suhdannetaantuman, mikä pakottaa tekemään ”kipeitäkin päätöksiä”. Yhdestä asiasta kaikki kansanedustajat ovat yhtä tai ehkä kahta edustajaa lukuunottamatta samaa mieltä. Suomen puolustus on se kaiken edelle menevä toimi, mikä siellä valtionhallinnossa ylipäänsä on tehtävänä.
Kansalle ei ole kyllä juurikaan avattu nyt meneillään olevan puolustusvalmiuden kohottamisen syytä. Jos siellä Kremlissä olisi jotakin ”suuruudenhulluja suunnitelmia”, niin mitä ne mahtavat olla? Kuka tai mikä taho niistä täällä tietää? Onko tapahtumassa todella jotakin, josta meidän kaikkien pitäisi edes jotakin tietää?
Eduskuntavasemmistollakin on se sama eetos ja hokema, että maanpuolustusta on vahvistettava. Sen tahon mukaan se on tehtävä ”oikeuden mukaisesti” niin, että maanpuolustustahtoa ei samalla heikennetä. Tällä ne tarkoittavat sitä, että esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenoja ei leikata. Siellä vasemmallakin kuitenkin hyvin tiedetään, että sen mittaluokan sotilasmenojen kasvattaminen, mitä hallitus on valmistelemassa, ei ole mahdollista ilman, että yhteiskunnan jokainen sektori tulee kärsimään tästä sotaan varustautumisesta. Tämä tieto ja ymmärrys pitäisi olla kaikilla päättäjillä, kun hallituksen suunnalta on vielä korostaen lausuttu, että tämä nyt käynnistetty sotatalouden kasvattaminen tulee olemaan vallitseva suuntaus yli hallituskausien.
Jos niitä rahoja sinne sotakoneiston ylläpitämiseksi pitää kylvää, niin ne on jostakin otettava. Vasemmisto asettuu kyllä poikkeuksetta vastustamaan kaikkia hyvinvointiyhteiskunan rahoituksen leikkauksia, mutta se on tietenkin pelkkää teatteria. Nyt jo tiedetään, että Nato on nostamassa vaadettaan jokaiselle jäsenmaalle niin, että puolustusmenot on jatkossa oltava vähintään 3 prosenttia kunkin valtion bruttokansantuotteesta. Suomen osaksi tuosta koituu puolustusmenojen nostopakko, mikä rahassa merkitsee noin 3,7 miljardin vuosittaista lisämenoa. Tiedetään myös, että seuraavan hallituksen kontolle jää niin sanottua ”sopeuttamistarvetta” ainakin 10 miljardin euron verran.
Tuntuu, kuin siellä korkeiden päättäjien keskuudessa olisi jonkinlaista näköharhaa. Valtiontalouden tulopuolta rapautetaan veronalennuksilla, ja sitten tuon talouden kokonaisuuden surkean tilan vuoksi kaikesta mahdollisesta pitää leikata, ja kaikki sotatalouden tarpeet kuitataan ilman mitään keskusteluja. Eikä velkaa enää pitänyt ottaa. Tämä yhtälö ei mene tasan.
Tästä tulee mieleen se hölmöläisten touhu, jossa peittoa jatkettiin leikkaamalla toisesta päästä, ja leikattu pätkä liitettiin toiseen päähän. Eikä se peitto siitä yhtään jatkunut.
Varma konsti hoitaa valtiontalous siedettävään tilaan, on asettua vakaasti rauhanpolitiikan linjalle ja lopettaa kansantalouden muutenkin hupenevien resurssien käyttäminen jatkuvasti kasvavaan sotilaalliseen varustautumiseen.
