Hallitusohjelmassa kovia arvovalintoja

Helsingin kaupungin asunnot Oy:n (Heka) vuokralaiset järjestivät syyskuussa mielenosoituksen kaupungin kaavailemia jopa 15 prosentin vuokrien kertakorotuksia vastaan ja kaatosateesta huolimatta vuokralaiset päivystivät Senaatintorilla vastustamassa päätöstä vuokrien korottamisesta. (Kuva, Heikki Männikkö)

Unto Nikula, Rovaniemi, Asukasliiton hallituksen jäsen. Julk. KÄ 5/23, 30.10.2023

Maassa on uusi hallitus ja sillä uusi hallitusohjelma. Uuden hallituk- sen asuntopoliittiset linjaukset ovat aivan toiset kuin edellisen. Näitä maamme asuntopolitiikkaa raamittavia ohjelmia vertaillessa ei voi olla panematta merkille paradigman muutosta. Kahden peräkkäisen hallituksen ohjelmat ovat jo lähtökohtaisesti kuin eri maailmoista.

Tässä tarkastelussa ovat edellisen ja nykyisen hallituksen ohjelmien asuntopoliittiset osiot. Ideologiset erot ovat selkeät. Hyvinkin aktiivisesti eri hallitusten asuntopolitiikkaa pari vuosikymmentä seuranneena täytyy nyt todeta, että näin radikaalia suunnan muutosta – siis tätä paradigman pyörähdystä kerrassaan 180 astetta – kahden peräkkäisen hallituksen asuntopolitiikan linjauksissa ei ole aiemmin, ainakaan lähimenneisyydessä nähty. Nyt on kysymys kovista ideologisista arvovalinnoista.

Näiden eri ohjelmien vertailussa pitää tietenkin koko ajan pitää mielessä, että kysymys on ohjelmista, tuleviin toimiin liittyvistä aikomuksista. Käytäntö voi olla kovinkin erilainen. Ei Sanna Marinin hallitus onnistunut likimainkaan kaikissa ohjelmiin kirjatuissa hyvissä aikeissa.

Edellisen hallituksen aikaan osui täkäläisten päättäjien päätösvallan ulottumattomissa olleita tapahtumia kuten koronapandemia ja tapahtumat Ukrainassa. Rahapolitiikan puolelta isku tuli inflaation muodossa ja sen taltuttamiseksi keskuspankit joutuivat pakon edessä nostamaan dramaattisesti korkoja. Tämä on nyt jumittanut asuntorakentamisen lähes kokonaan.

Ay-liike, opiskelijat, työttömät ovat joutuneet syksyn edetessä turvautumaan erilaisiin työtaistelukeinoihin ja protestoivat 5.10.2023 elämisen kalleutta ja leikkauksia vastaan. Orpon kopla uhkailee toimeentuloon ja perusturvaan kovia heikennyksiä. Uhataan poistaa TES:n yleissitovuus. Lakko-oikeutta pyritään rajoittamaan mm. lakkosakkoja korottamalla. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto yritetään nostaa 12 kuukauteen. Hyvinvointialueiden säästöt vaaditaan 1,4 mrd. Äärioikeisto pyrkii poliittiseen muutoksen ay-liikeen ja kansanliikkeiden toiminnan mitätöimiseen. Opiskelijat totesivat leikkauksilla olevan ideologiset tavoitteet. (Kuva Heikki Männikkö)

Nyt jo taakse jäänyt poikkeuksellisen matalien korkojen kausi innosti rakennusyhtiöitä tuottamaan voittopuolisesti kovan rahan asuntoja. Valtion takaama korkotukilaina ei ollut juurikaan kysytty rahoitusvaihtoehto. Tällaiset ovat käypiä selityksiä sille, miksi Marinin hallituksen aikana kohtuuhintainen ARA-tuotanto romahti, kun sitä hallitusohjelman mukaan piti lisätä. Eivätkä useat muutkaan edellisen hallituksen asuntopolitiikan tavoitteet toteutuneet. Mutta ohjelmaan oli – päinvastoin kuin nykyiseen ohjelmaan – ainakin kirjattuna hyviä pyrkimyksiä.

Kohtaanto-ongelma ei ratkea

Oppositio on roolinsa mukaisesti kritisoinut hallitusohjelmaa siihen sisältyvien monien tukien, asumistuki mukaan lukien, leikkauksista. Ministereillä on jo tautologiaksi muodostunut hokema siitä, että kaikki hallitusohjelmaan kirjatut tukien leikkaukset tulevat kompensoiduiksi kunhan saadaan kaikki vähänkin kynnelle kykenevät kansalaiset työhön. Niin sanottu kohtaantoongelma tuntuu tyystin unohdetun. Hallitus tuntuu sokeasti uskovan vapaarahoitteisen, markkinavetoisen asuntotuotannon ratkaisevan työn vastaanottamiseen liittyviä kannustinloukkuja. Työvoimaa tarvittaisiin kuitenkin määrällisesti eniten juuri ruuhkaisimman Suomen matalapalkkaisilla palvelualoilla. Noiden alueiden asumiskustannukset ovat jo nyt sitä tasoa, että ilman asumistuen muodossa tulevaa tulonsiirtoa tätä ongelmaa, siis työvoimapulaa, ei voida ratkaista. Hallituksen yksipuolisesti ylistämä markkinavetoinen asuntotuotanto vie jatkossa hyvin monien ruokakuntien talouden ahdinkoon.

Segregaatio lisääntyy

Yksi hallituksen ”innovaatioista” on asettaa ARA-asuntoihin tulorajat. Näillä tulorajoilla on tarkoitus varata kohtuuhintaiset asunnot vain kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville. Yhteiskunnan tukemat vuokra-asunnot varataan vain niille, joiden on vaikea vuokrata asuntoa vapailta markkinoilta. Kaikki muut pakotetaan kovan rahan asuntomarkkinoille. Kuitenkin Orpon ohjelmassakin – vaikkakin vain sivumennen – mainitaan pyrkimys segregaation torjumisesta.

Edellisen hallituksen ohjelmaan oli sentään ainakin kirjattuna pyrkimys edistää sosiaalista eheyttä ja pysäyttää asuinalueiden eriytymiskehitys. Nykyhallituksen ohjelman mukaan mennään päinvastaiseen suuntaan. Segregaatio, alueiden eriytyminen, tässä yhteydessä merkitsee eriytymistä nimenomaan sosioekonomisten jakolinjojen mukaan. Köyhille varataan omat alueensa, muut kitukoot velkavankeudessa ja korkojen nousun uhan alla tai asuntosijoittajan ahneuden pelossa.

Ay-liikkeen ja eri etujärjestöjen (PAM, JHL, opiskelijat, työttömät) hallituksen suunnittelemien leikkausten vastaiset protestit jatkuivat Eduskuntatalolla 12.10.2023. Äärioikeiston hallitusta vaadittiin luopumaan leikkauksista ja Sote-palvelujen yksityistämisestä (Kuva Heikki Männikkö)

Asumistuelta toimeentulotuelle

Uuden hallituksen asuntopoliittisen doktriinin mukaan ”…jokaisella suomalaisella pitää olla oikeus omalla ahkeruudellaan, työllään hankkia omistusasunto.” Tämä lausuma peittoaa alleen koko käsitteen niin sanotusta kohtuuhintaisesta vuokra-asumisesta. Pitkäaikaiseen kohtuuhintaan sidottua ARA-tuotantoa ajetaan ohjelman mukaisesti alas, ja se varataan voittopuolisesti vain erityisryhmille kuten vammaisille ja vanhuksille. Varmaa tässä on ainakin se, että tämä valittu suuntaus vähentää asumisen tukeen menevää julkista taloutta rasittavaa panostusta, mutta yhtä lailla varmaa on, että tämä ei pelasta julkista taloutta. Rasite siirtyy valtiontaloudessa vain toiselle momentille eli lisäämään toimeentulotukeen tarvittavaa lisärahoitusta. Toimeentulotuki oli alun perin ajateltu olevan se viimeinen oljenkorsi, väliaikaiseen ahdinkoon tarkoitettu köyhäinapu, mutta nykyään siihen joutuvat tukeutumaan yhä useammat, jopa työssä käyvät kansalaiset. Tällä asuntopolitiikalla ja nykyhallituksen ohjelmalla muutenkin köyhät saavat taas jatkossa tuntea olevansa todella oikeasti köyhiä.

Ylimitoitettuja vuokrankorotuksia vastaan Helsingissä

Helsingin kaupungin asunnot Oy:n (Heka) vuokralaiset järjestivät lokakuussa mielenosoituksen kaupungin kaavailemia jopa 15 prosentin vuokrien kertakorotuksia vastaan.

Poikkeuksellisen rajulla vuokrien korotuksella on jopa laajaa yhteiskunnallista vaikutusta. Heka:n vuokrien korotus koskettaa noin 100 000 helsinkiläistä. Lisäksi hallituksen ohjelman mukaiset asumistuen leikkaukset tulevat vaikeuttamaan suuresti Hekan pienituloisten vuokralaisten elämäntilannetta.

Asukasliitto vastustaa myös hallituksen suunnitelmaa asettaa yhteiskunnan tukemiin (ARA)-vuokra-asuntoihin tulorajat. On otettava huomioon, että vuokralaisen tulojen kasvu asumisaikana ei ole laillinen syy purkaa vuokrasopimusta. Nykyisin yleinen työelämän rikkonaisuus voi aiheuttaa tuloissa merkittäviä muutoksia asumishistorian aikana. Asumisaikainen tulojen tarkkailu vaatii huomattavaa byrokratiaa ja asettaa vuokra-asukkaan jatkuvan epävarmuuden tilaan. Tulorajojen palautus olisi outo toimi hallitukselta, joka haluaa karsia byrokratiaa ja siten pienentää yleensäkin yhteiskunnalle lankeavia asumisen kustannuksia.

Unto Nikula, Rovaniemi
Asukasliiton hallituksen jäsen