Hallitusohjelman kokonaistyöllisyysvaikutus on negatiivinen

Tämä kuva näyttää työttömien protestia vuodelta 2006, jonka jälkeen tilanne on monessa mielessä edelleen vaikeutunut, kun tänään leikataan työttömyysturvan ohella peruspalvelut toimintakyvyttömäksi.

Kirjoitti Pekka Tiainen, Valtiotieteen tohtori, kansantaloustiede; julk. Kansan ääni 4/2023, 11.9.2023

Kuuden miljardin euron leikkaukset ja ns. sopeutustoimet valtion menoihin merkitsevät karkeasti 60 000 työpaikan negatiivista vaikutusta työllisyyteen. Vaikutus saadaan laskemalla leikkausten ja sopeutusten osuus valtion menojen työllisyysvaikutuksesta tai toisella tapaa osuus kansantalouden kokonaiskysynnän kautta. Luvussa on jonkin verran kerrannaisvaikutusta. Vaikutusta vahvistaa se, että merkittävä osa leikkauksista kohdistuessaan työttömyys- ja muuhun sosiaaliturvaan vähentää ostovoimaa keskimääräistä työllisyysvaltaisemmassa toiminnassa. Toiseksi supistettavaksi aiottu julkinen sektori on työllisyysvaltaisempaa kuin toiminta keskimäärin kansantaloudessa.

Samanaikaisesti korkojen nosto on vähentänyt kotimaista ostovoimaa samaa suuruusluokkaa. Yhteisvaikutus ei kuitenkaan ole kaksi kertaa 60 000 ajoituksen takia. Mikäli valtion sopeutustoimista puolet ajoittuu vuodelle 2024 ja loppu vaalikauden loppuvuosille, vaikutus on vuonna 2024 näillä luvuilla miinusta työllisyyteen 30 000 työpaikkaa. Yhdessä EKP:n korkojen nostamisen kanssa vaikutus olisi siten 90  000 työllistä vuonna 2024.

Mikäli EKP laskee vähitellen korot puoleen vuoden 2024 lopulta alkaen alkuvuoteen 2027 mennessä tasaisesti, se pienentää korkojen negatiivista ostovoimavaikutusta samaan aikaan kun valtion talouden kiristävä sopeuttaminen heikentää työllisyyttä. Tällöin toimien yhteisvaikutus lievenee hallituskauden lopulla runsaat puoli prosenttia työllisyyttä heikentäväksi.

Leikkausten ja sopeutumistoimien vastapainoksi on esitetty, että hallitusohjelma tuottaa 40 000 työllisen lisäyksen. Arvio perustuu olennaisesti siihen, että työttömyyden syy on työttömien valinta tai passiivisuus. Se on eräs versio vapaaehtoisen työttömyyden hypoteesista. Tämä sivuuttaa työttömyyden todelliset syyt. Nykyisellään ne kytkeytyvät olennaisesti työttömyyden rakenteellisuuteen, joka johtuu työn kysynnän ja tarjonnan vastaamattomuudesta. Toiseksi se johtuu jäämiseen työttömäksi rakennemuutosaloilta ja siksi työttömyyden pitkittymiseen. Taloustaantumassa ja kasvun hidastuessa myös työn kokonaiskysynnässä on heikentymistä. Siksi toimien työllisyysvaikutus on kolmannes tai puolet tästä ja kokonaistyöllisyysvaikutus on arviolta 40 000 työllistä negatiivinen, kun otetaan huomioon menoleikkausten ja sopeutusten vaikutus.

Irtautuminen vapaaehtoisen työttömyyden hypoteesista työttömyysturvan ja sosiaaliturvan leikkaamisen perusteluna, on avain parempaan työllisyyteen johtavalla polulla. Tarvitaan aktiivinen työvoimapolitiikka: työllisyystukien ja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen mukaanlukien muunto- ja nostekoulutuksen lisäämistä, työnvälityksen resursseja, kolmannen sektorin tukea etenkin pitkäaikaisen ja vaikean työttömyyden hoidossa, sekä omiin valintoihin (ei pakonomaisuuteen ja alityöllisyyteen) perustuvien lyhempien työaikojen lisääntyvää käyttöä sekä ulosoton aiheuttaman työllistymistulpan poistamista nostamalla suojaosuutta edelleen. Silloin lähestytään ns. Tanskan mallia. Jos tästä kaikesta ja työttömyysturvasta karsitaan ja yksinomaan lisätään työn vastaanottovelvoitteita, etäännytään yhä kauemmas Tanskan mallista ja aiheutetaan ahdinkoa, kun ymmärrys työttömyyden perustavanlaatuisista syistä puuttuu.

Budjettiriihen yhteydessä (26.8.09) järjestettiin Helsingin Työttömät ry:n koordinoimana mielenosoitus. Silloinkin HTY vaati elvyttämistä mm. sijoituksilla julkiselle sektorille. Tänäänkin työttömyys vaikuttaa suoraan lähes miljoonan palkansaajan elämään. Jo v. 2001, kun päättäjät valitsivat euron markan tilalle, muistutimme, että Euron oloissa vaikeat kustannuskriisit hoidetaan irtisanomisilla, työttömyydellä ja julkisten palvelujen leikkauksilla. Tämä on käymyös tänään todeksi. Kustannukset hoidetaan leikkaamalla mm. terveydenhoidosta. Työttömien ohella “tapetaan” hyvinvointipalvelut. Ja mikä tärkeintä! Jo silloin v. 2009 osattiin selkeästi varoittaa Naton ja militarisoinnin. Vain voima ratkaisee

Suurta viisautta olisi korjata hallitusohjelmaa paitsi tällä tavoin myös siten, että valtion talouden sopeutustoimia painotetaan näillä näkymin vuoden 2024 sijasta enemmän hallituskauden lopulle vuosiin 2025-2026, mikäli talous kääntyy korkojen aletessa ja hintojen nousun taituttua nousuun, ettei vuoteen 2027, jolloin vaalien takia tehdään tyypillisesti vaalibudjetti. Hallituksen kannattaisi muokata hätäisiltä näyttäviä kirjauksia ehkä hieman kiihkeän eduskuntavaalien 2023 jälkeisen ilmapiirin takia.

Tämä olisi tarpeen tehdä kuunnellen eduskunnan oppositiota, koska hyvän linjauksen rakentaminen onnistuu parhaiten ottaen huomioon laajasti eri näkemyksiä kansakunnan parhaaksi. Olennaista tässä on samalla vetää tarpeellisessa määrin takaisin niitä kohtia hallitusohjelmasta, jotka työntävät työntekijäliittoja neuvottelupöydistä. Tämä on tärkeää vuoden 2025 syksyllä toden teolla käynnistyvän työmarkkinakierroksen takia, että voidaan edetä sopimustietä mahdollisimman paljon. Tämä on tärkeää samalla siksi, että eläkejärjestelmän uudistamisen seuraava vaihe onnistuakseen edellyttää työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä ja sopimista. Tämä on tärkeää, että voidaan rakentaa kestävän kehityksen täystyöllisyyden Suomea, jossa työttömyys on alhaista ja enintään lyhytaikaista.

Pekka Tiainen
Valtiotieteen tohtori
kansantaloustiede