Hallituksen työllisyystavoite näyttää sakkaavan

Tämä työttömien tapahtuma järjestettiin 26.8. 2009 Suomen pankin rappusilla. Silloin tapahtumassa näytettiin mm. suurikokoiset julisteet ”Nato vie rahat ja hengen” sekä ”Työllistämiseen rahaa puolustusmenoista”. (Kuva Heikki Männikkö)

Pekka Tiainen, valtiotieteen tohtori; julk. Kansan ääni 5/2024 28.10.2024

Uusi hallitus aloitti kesäkuussa 20.6.2023. Hallituksen työllisyys- tavoitteesta 100 000 lisätyöllistä puuttui elokuussa 2024 150 000 työllistä. Tämä lisäys olisi saatava aikaan kahden vuoden yhdeksän kuukauden aikana. Kuvio kertoo luvut ja havainnollistaa asian. Jälkeenjääminen tasaisesta kehityksestä oli elokuussa 81 250 työllistä. Tämä johtuu työllisyyden alamäestä lisäyksen sijasta. Tähänastisessa kehityksessä olennainen kysymys on, (1) kuinka paljon heikko taloudellinen kehitys, (2) kuinka paljon valtion menojen leikkaukset ja (3) kuinka paljon saman aikainen korkea korko ovat vaikuttaneet työllisyyden alamäkeen.

Työllisyyteen tulee paranemista vuosina 2025–2027. Esimerkiksi valtiovarainministeriön viimeisen syksyn 2024 ennusteen perusteella lisäys olisi 2023–2026 35 000 työllistä. 150 000 työllisen lisätarpeen vuoksi vuoden 2027 keväällä ollaan hyvin kaukana tavoitteesta.

Heikko työllisyyskehitys on lisännyt valtion alijäämiä ja velkaa. Allekirjoittanut laati oheisen kuvion (diagrammin) sillä ajatuksella, että sitä käyttäen voi seurata kehitystä, kun lisää mukaan toteutuneen kehityksen uudet luvut, kun niitä ajan myötä saadaan.

Köyhdyttävät leikkaukset tehottomia

Köyhdyttävät leikkaukset työttömyys- ja muuhun sosiaaliturvaan ovat tehottomia velan alentamisen ja työllisyyden lisäämisen kannalta. Hallituksen työllisyystoimet ovat keskittyneet työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan vähentämiseen. Perusteluna on ollut, että tämä lisää työn hakemista ja työllisyyttä ja käytetään sanaa kannustaminen. Perustelu on olennaisesti virheellinen.

Työttömyyden perussyy on, ettei ole työtä. Se johtuu eri syistä. Suhdannetyöttömyydessä työtä ei ole taloustaantuman tai laman takia. Niin sanotussa kitkatyöttömyydessä työttömyyttä syntyy, kun haetaan uutta työpaikkaa eikä sitä eri syistä heti saada. Kausityöttömyydessä työllisyys vaihtelee vuoden aikojen mukaan. Rakennusalalla talvityöttömyys oli ennen joka vuotista, nykyisinkin sitä on mutta vähemmän. Rakennetyöttömyys johtuu kahdesta erilaisesta syystä. Yhtäältä kun ala vähentää työpaikkoja kuten teollisuuden vähentäessä, ei paikkakunnalta eikä muualtakaan löydy enää samaa työtä ja uuteen on vaikea siirtyä. Toinen syy on, että ihmisillä on erilaista osaamista, kuin mitä työtä työantajat hakevat tai puuttuu koulutusta ja on myös osatyökyvyttömyyttä.

Lueteltuihin asioihin eivät työttömyysturvan leikkaukset tehoa eivätkä edistä työllistymistä, koska työttömyyden syy ei ole, että työttömät olisivat valinneet työttömyyden omasta tahdostaan. Kannustamisperustelu on tällöin olennaisesti virheellinen.

Ei voida myöskään perustella, että työttömyysturvan leikkaaminen on oikein muttei tehoa, kun on vientitaantuma. Tämä on etukäteen sanottu, ettei se tehoa suhdannetaantumassa. Perusteluksi ei kelpaa myöskään, että toimet alkavat tehota, kun talous kääntyy suhdannenousuun. Yhtäältä nousu ei ole riittävää 300 000 työttömän työllistymiseksi eikä edes 100  000 työpaikan lisäyksen saamiseksi. Toiseksi jos taloussuhdanne paranee, työllisyys paranee ilman työttömyysturvan leikkauksia. Kolmanneksi nousu ei pure myöskään rakennetyöttömyyteen, joka on rakennemuutoksen takia korkeaa ja sitkeää ja vaikeutuu lisää työttömien ikääntyessä.

Jos suhdannenousu parhaimmillaan lisää työllisyyttä muutaman kymmenentuhannen verran ja tästä osa työttömien työllistymisen kautta, osa nuoria koulujen jälkeen ja osa muita, jotka eivät ole työssä, ja vaikka osa työttömistä eläköityy, niin työttömien työnhakijoiden määrä laskee suhdannenousussa parin kolmen vuoden aikana vähentäen työttömyyttä, mutta se jää silti korkeaksi. Valtiovarainministeriön syksyn 2024 ennusteessa työttömyys laskee työvoimatutkimuksen luvuin vuodesta 2024 vuoteen 2026 21 000 työttömällä.

Keskeisin vaikutus työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan alennuksista on, että toimeentulo heikkenee ja ihmisiä köyhtyy lisää. Tästä seuraa yhteiskunnan kustannusten lisääntyminen eikä velka tältä osin vähene. Nämä leikkaukset heikentävät ostovoimaa kuten arvonlisäveron korotuskin. Viennin nousun, jos sitä tapahtuu, lisätyöllisyyden vastapainoksi tämä heikentää työllisyyttä. Se vähentää verotuloja ja lisää työttömyyden kustannuksia eikä valtion velka vähene siksikään leikkausten määrällä.

Perustelu, että valtion henkilöstön irtisanominen lisäisi yksityisen sektorin työllisyyttä ei ole pätevä, koska yksityisen sektorin työllisyys riippuu olennaisesti muista asioista ja osaamistarpeen hoitaminen valtion irtisanomisilla aiheuttaa vahinkoa valtion henkilöstön ja valtion kannalta. Kun henkilö irtisanotaan, valtio menettää verotulot ja jos henkilö jää työttömäksi tai irtisanotaan eläkkeelle, tulevat menot tästä ja säästöt jäävät pieneksi osaksi siitä, mitä palkkausmenot vähenevät. Valtion henkilöstöä vähentää luonnollinen eläköityminen, joka on huomioitava.

Työttömyysturvan leikkaamiset ovat tehottomia työllisyyden lisäämisen, työttömyyden alentamisen ja valtion velan alentamisen kannalta. Tehottomuutta lisäävät työttömyyttä lisäävät toimet.

Perusongelma on valittu talous- ja yhteiskuntapolitiikan linja, joka vaatii korjauksen. Hallitus ehtii aloittaa tätä korjausta loppukautenaan, mutta se edellyttää uudelleen arviointia. Seuraavalla hallituksella on paikka tehdä korjaus. Se tulee kuitenkin valmistella kunnollisesti. Suomessa on ollut 1990-luvun lamasta alkaen 300 000 työttömän työnhakijan työttömyys keskimäärin aika ajoin vaihdellen. Tämän lisäksi ovat työnhakijat, jotka eivät ole työssä, jotka eivät voi heti ottaa vastaan työtä eikä heitä lueta työttömiin työhakijoihin. Paremmassa työllisyystilanteessa suurempi osa heistä olisi työssä. Heidät mukaan lukien laaja työttömyys on useita kymmeniä tuhansia enemmän kuin 300  000 1990-luvun lamasta alkaen keskimäärin ja nykyisellään.

Tuloratkaisuihin ostovoimaa ja minimipalkka sopimustietä

Tuloratkaisuissa 2024–2025 on keskeistä saada ostovoimaa aiemman reaaliansiokuopan vastapainoksi ja kysynnän ja työllisyyden vahvistamiseksi. Kun ansiosidonnaisen sosiaaliturvan kautta saa aiempaa vähemmän, on tarve saada suoraan palkassa aiempaa enemmän. Palkkojen ostovoimaa parantaa, kun osana tuloratkaisuja saadaan aikaan työllisyyttä lisääviä toimia. Niitä tulee valmistella. Tulee olla korjaavia korotuksia alimpiin palkkoihin ja palkkatasa-arvon edistämiseksi.

Tuloratkaisuissa olennaista on saada aikaan minimipalkkataso työehtosopimusten kautta. Alaraja tulee olla puolet keskipalkasta tai 60 % mediaanipalkasta, joka on palkka, jota enemmän saa puolet ja vähemmän puolet palkansaajista. Tavoitteena on tarpeen erilaisten heikennysten peruminen työntekijöiden, työttömien ja muiden pienituloisten asemaan. Niin paljon kuin nyt on mahdollista ja jatkossa lisää.

Miten maksetaan puolustusmenojen lisäys Puolustusmenot lisääntyvät Naton 2 % BKT:stä mukaan 1,8 miljardilla (pyöristetysti 2 miljardilla) eurolla vuodessa verrattuna tasoon 2000-luvulla ennen F-35-hankintoja. Sotien jälkeen oli niin sanottu hetekkavero eli omaisuusvero varallisuuden mukaan. Progressiivinen varallisuusvero, jota ei kuitenkaan peritä pienestä omaisuudesta eikä asumisesta kuten esimerkiksi alle 60 m2 tai 70 m2 henkilöä kohden, on keino maksaa näistä kustannuksia niin, ettei heikennetä työllisyyttä kuten esimeriksi arvonlisäveron korotuksella, jossa vero on progressiivisuuden vastakohta, regressiivisyys: mitä pienemmät tulos, sitä suurempi kulutuksen osuus tuloista ja siksi sitä suurempi arvonlisäverojen osuus tuloista. Progressiivinen varallisuusvero on eräs keino välttää leikkaamasta sosiaaliturvasta ja terveydenhoidosta ja vanhusten ja vammaisten palveluista ja kulttuurista, luonnonsuojelusta ja muusta tarpeellisesta kuten on tehty.