Euroopan loiston päivät ovat takana

Sortokuva Kongosta. Leopold II:n Kongon vapaavaltio. 

Euroopan Unionin pääkaupungissa Brysselissä on nuhruista ja likaista. Arvokkain rakennuskanta tulee siirtomaa-ajalta. Katukuva Brysselissä on kuin Helsingissä: kadut auki ja paljon tietöitä.    

Teksti ja kuvat: Leena Hietanen

Brysselin matkan päätarkoitus pääsiäisenä oli Afrikka-museo ja sitä kautta avautuva Belgian siirtomaahistoria. Kuningas Leopold II:n valtakautena 1865-1909 Brysselissä rakennettiin monta hienoa rakennusta, joiden rakennuskustannukset katettiin Kongosta varastetuilla rahoilla. Kongo oli Leopold II:n henkilökohtaista omaisuutta. Hän hyödynsi siirtomaataan niin perusteellisesti, että tänä päivänä häntä luonnehditaan kansanmurhaajaksi. Leopoldin varallisuus perustui erityisesti Kongosta hankittuun norsunluuhun ja kumiin. Työntekijät, jotka eivät täyttäneet päivän tavoitteita kumiplantaasheilla, ammuttiin. Tapettujen kädet piti toimittaa silvoittuina belgialaisille esimiehille todisteena, että huono työntekijä oli kuollut. 

Kongon väkiluvun on arvioitu laskeneen Leopoldin hallintokaudella 20 miljoonasta 10 miljoonaan. Leopold II:sta on tullut siirtomaavallan riiston symboli. Belgia on halunnut poistaa hänen patsaitaan. Orjuus, silpomiset, raiskaukset ja murhat aiheuttivat aikalaisissa moraalista järkytystä.  Kirjailija Joseph Conrad kirjoitti Kongo-joelle sijoittuvan kirjansa Pimeyden sydän Leopold II:n Kongosta. Leopold II joutui luopumaan siirtomaastaan 1908, kun Belgian valtio pakotti hänet luovuttamaan alueen Belgialle.

 Uudet tulkinnat

Brysselin ulkopuolella Tervurenissa sijaitseva Kuninkaallinen Keski-Afrikan museo sijaitsee Leopold II:n rakennuttamassa palatsissa. Ympäristö on Pariisin Versaillesin tapaan muotoiltu puisto.  Leopold rakennutti museon vuoden 1897 Brysselin maailmannäyttelyä varten. Museon sisältö kattaa monipuolisesti kongolaisten heimojen rituaaleja, seremonioita ja heidän käsitöitään sekä eläin-, kasvi- että kivikunnan näyttelyesineitä. Museossa vierähtää helposti koko päivä. 

Museon sisältöä on voimakkasti uusittu, kun Leopold II:n uudelleen arviointi alkoi. Vuonna 2018 uudelleen avattu museo julistaa rasismin vastaisuuttaan. Kongon itsenäisyystaistelija Patrick Lumumballe on annettu runsaasti tilaa. Kongo itsenäistyi Belgiasta 1960 Lumumban johdolla. Hän ennätti olla maan pääministerinä 10 viikkoa ennen kuin hänet murhattiin. Lännessä hänestä ei pidetty, koska hänen arveltiin olevan liian vasemmistolainen jakamaan luonnonrikkauksia lännen kanssa. Hänen murhassaan olivat osallisina sekä lännen tukemat kongolaiset että belgialaiset joukot. Lumumba oli pyytänyt kaivosalue Katangan rauhattomuuksien kukistamiseen Neuvostoliiton apua. Yhdysvallat, sen keskustiedustelupalvelu CIA ja Belgia olivat toisella puolella tukemassa Mobutu Sese Sekoa, joka nousikin valtaan Lumumban murhan jälkeen.

Dokumentit propagandaa  

Museossa on myös uusi audiovisuaalinen osasto, jossa opetetaan kongolaisille sortotietoisuutta. Museoyleisölle näytetään videota, jossa vanhoja dokumenttifilmejä 1900-luvun alusta katsotaan uusiksi kongolaisten nuorten kanssa. Dokumentit hehkuvat intoa teollistaa ja modernisoida Kongoa. Tutkijat korostavat nyt, että dokumentit unohtavat johdonmukaisesti ihmisten väkivaltaisen kohtelun. Belgialaisten toimet esitetään taloudellisena projektina ja paikallisten vastustus puuttuu niistä.

Vanhat dokumenttifilmit Kongosta ovat belgialaisen nykykäsityksen mukaan propagandaa. 

Belgian siirtomaa-ajasta Kongosta on muistona Brysselissä Afrikka -kaupunginosa, jossa on paljon afrikkalaisia ravintoloita ja katukuvassa paljon afrikkalaisia maahanmuuttajia. 

Tämän päivän arkea Kongossa on taas se, että maan raaka-aineista taistellaan jälleen. Kongo on kuparin ja koboltin tuottaja. Maailman koboltista 70 prosenttia ja kuparista 10 prosenttia tulee Kongosta Katangan kaivoksilta, jotka ovat Kiinan ja Kongon yhteisomistuksessa. Jälleen kerran työntekijöiden olot huolettavat. Kaivosyhtiöiden on todettu rikkovan paikallisten asukkaiden hyvinvointia ja saastuttavan ympäristöä. Kongon mineraaleja ei pidetä lännessä eettisinä.

Antwerpenin rautatieasema

Afrikka-museon lisäksi toinen huomattava luomus Leopoldin ajan arkkitehtuurista on Oikeuspalatsi Brysselissä. Se oli rakentamisensa aikaan (1866-83) maailman suurin rakennus. Kolmas Kongosta varastetuilla rahoilla rakennettu kohde on Antwerpenin rautatieasema. Se on päässyt arkkitehtuurin historiaan kauneutensa ja suuruutensa ansiosta. Se on rakennettu vuosina 1895-1905. Arkkitehtinä oli Louis Delacenserie, jonka tyylirunsaus tekee mahdottomaksi sijoittaa asemarakennusta tiettyyn tyylisuuntaan. Sen korkeus oli kuitenkin suoraan seurausta siitä, että höyryvetureiden savu oli saatava haihtumaan sisätiloista.

Belgiassa on kiinnostavaa uuttakin arkkitehtuuria. Antwerpenin satamasta löytyy irakilaisen naisarkkitehti Zaha Hadidin vuonna 2016 suunnittelema Havenhuis, joka sijaitsee satamassa palolaitoksen yläpuolelle maamerkkinä mereltä tuleville. Zaha Hadidin arkkitehtuuri on aivan omaa luokkaansa maailman mittakaavassa. 

Brysselistä pääsee junalla Antwerpeniin 10 euron lipulla edestakaisin. Matka kestää yhteen suuntaan tunnin.

NATO ja EU hukkuvat

Brysselin ilmapiiri on miellyttävä siihen nähden, että se on pääkaupunki ja sellaisten kansainvälisten järjestöjen kuin NATO:n ja EU:n pääkallonpaikka. 

EU:n parlamentin vieressä on Eurooppa Museo, jossa on yritetty luoda Euroopalle yhteistä historiaa. Museossa on kuusi kerrosta menneisyyden tapahtumia ja sotia, jotka voisivat herättää monia tulkintoja. Eurooppa ei todellakaan ole ollut aina yhtenäinen. 

Kiinnostavaa oli, että Venäjä oli saanut varsin maltillisen kohtelun. Venäjän kieli oli yksi museon kielistä.  Lieneekö selitys siinä, että museo oli aukaistu 2019 eli ennen Venäjän sotilaallisen erityisoperaation alkua. Museossa kannattaa poiketa. Siellä on Leninin ja Stalinin kuviakin paljon enemmän kuin kuvia Suomesta.