Etelä-Sahara ja Palestiina
Espanja luopui 1970-luvulla Länsi-Saharasta, ja siirtomaavalta vaihtui Marokkoon. Apartheid-Israel ylläpitää Lähi-idän viimeistä kolonialistista hallintoa Palestiinassa.
Kolonialismi jatkuu
Israel ja Marokko päättivät joulukuussa 2020 solmia diplomaattisuhteet, kun Yhdysvaltain presidentin Donald Trump hallinto toimi aloitteen tekijänä. USA tunnusti Marokon Länsi-Saharan miehityksen heti ja ainoana maailmassa Marokon osaksi. Edellisenä vuonna USA:sta tuli ainoa valtio, joka tunnustaa miehitetyt Syyrian Golanin kukkulat Israelin osaksi. Trumpin hallinto siirsi suurlähetystönsä Jerusalemiin. USA tuki epäsuorasti miehitetyn Itä-Jerusalemin liittämistä Israeliin.
Joe Bidenin hallinto on vahvistanut Trumpin hallinnon päätökset Golanin kukkuloista ja Jerusalemista. Bidenin hallinnon mukaan USA:n politiikka Länsi-Saharan suhteen ei ole muuttunut. Länsi-Saharan luonnonvarojen anastamisesta, ihmisoikeusloukkauksista ja miehitettyjen alueiden käytännön vaikeuksista ei saa tietoa valtavirran mediasta.
Sotilashallinto on Länsi-Saharassa ja Palestiinassa jatkunut vuosikymmeniä. Miehittäjä on pyrkinyt liittämään miehitetyt alueet valtionsa osaksi. Länsi-Saharassa ja Palestiinassa on kyse siirtomaa-asutuksesta, jossa siirtokuntien perustajat pyrkivät syrjäyttämään kolonisoidun alueen alkuperäisen väestön.
Israel ja Marokko ovat oikeuttaneet valtansa sillä, että alueet eivät ole olleet itsenäisiä valtioita. Niitä ei ole miehitetty keneltäkään. Nyt perustellaan, että alueet eivät ole miehitettyjä, koska niitä ennen miehitystä hallinneet valtiot (Egypti ja Jordania Palestiinassa, Espanja ja Mauritania Länsi-Saharassa) ovat luopuneet alueista. Alueen alkuperäisellä väestöllä ei tietenkään ole oikeutta päättää asioistaan.
Espanja, Marokko ja Mauritania allekirjoittivat 1975 Madridin sopimuksen, jonka mukaan Espanja poistuu Länsi-Saharasta 1976 ja alue jaetaan Marokon ja Mauritanian kesken. Sopimus oli kansainvälisen oikeuden vastainen, koska se sivuutti länsisaharalaiset. Sopimus aloitti Länsi-Saharan luonnonvarojen anastamisen ja takasi miehittäjien hallinnan alueen fosfaattiesiintymiin.
Länsi-Sahara julistautui 1976 itsenäiseksi, ja Polisario (esp. Frente Polisario, lyhenne sanoista Frente Popular de Liberación de Saguía el Hamra y Río de Oro, Saguía el-Hamran ja Río de Oron kansan vapautusrintama) aloitti sodan marokkolaisia ja mauritanialaisia miehittäjiä vastaan. YK:n yleiskokous totesi 1980, että Länsi-Sahara on Marokon miehityksen alla. Se myös tunnusti Länsi-Saharan kansan oikeuden itsemääräämiseen ja itsenäisyyteen.
Palestiinan tilanteessa on Länsi-Saharaan verrattuna se ero, että järjestelmä on kolonialistinen sekä Israelin valtion sisällä että sen miehittämillä alueilla, 1948 ja 1967 valloitetuilla alueilla. Eri vuosina valloitettujen alueiden tilanne on kansainvälisen oikeuden mukaan erilainen.
Gazan ja Länsirannan miehitys on tuomittu kansainvälisesti. YK:n turvallisuusneuvosto antoi 1967 päätöslauselman 242, jonka mukaan alueiden hankkiminen sodalla ei ole hyväksyttävää. Israelin piti vetää joukkonsa pois miehittämiltään alueilta, myös Egyptin Siinain niemimaalta, Syyrian Golanin kukkuloilta ja Libanonin Shebaan alueelta. Silti Israel jatkoi juutalaisten siirtokuntien rakentamista miehitetyille alueille.
USA:n suojelema Israel on laajalti tunnustettu ja sen apartheidvalta maassa asuviin palestiinalaisiin on lännessä hyväksytty. Kansainvälisen oikeuden mukaan kyse ei ole miehityksestä, vaan toiminnasta valtion alueella. Arabimaiden entinen kieltäytyminen suhteista Israelin kanssa ja salainen yhteistyö on 2000-luvulla muuttunut avoimeksi liittolaisuudeksi.
Israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’Tselem ja kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch julkaisivat 2021 keväällä raportit. Niiden mukaan Israel ylläpitää Palestiinan alueella, eli Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla, apartheidjärjestelmää. Se on kansainvälisen oikeuden vastainen. Israelin ja Marokon menettelynä vastoin kansainvälistä oikeutta on ollut taloudellisten ja poliittisten suhteiden muodostaminen USA:n ja EU:n kanssa. Sotilaallisten etujen lisäksi yhteistoimintaan liittyy vaikuttamista mielipiteisiin ja esittämistä historiallisia kertomuksia. Niillä valtuutetaan vallankäyttöä lännelle.
Hannu Kautto
Espoo
Lähde:
-Karim Maïche ja Syksy Räsänen, Palestiina ja Länsi-Sahara, 2021
-https://lahi-itanyt.fi/nyt/palestiina-ja-lansi-sahara-kahden-miehityksen-ja-kolonialismin-anatomia/
-8.4.2022 Romanien kansallispäivänä
