Eloranta ja tammikuun kihlaus

Eloranta ja tammikuun kihlaus

SAK.n kamppailu toimeentulon heikennysten ja lakko-oikeuden madaltamisen torjumiseksi jo hieman lätsähti 1.2.2024 mennessä, kun järjestettiin Ay-toimintapäivä. Paikalla oli vain 13000 osanottajaa ja järjestäjien organisoimat yhteiset tunnukset olivat varsin heiveröisiä. ”Slava Ukraini” tunnusta siellä ei huudatettu, kuten tapahtui 12.10.2024 tapahtumassa Eduskuntatalolla. Suurkirkon rappusilla näemme kyllä selkeitä tunnuksia, mutta ne tuotiin sinne SAK:sta riippumattomien radikaalien järjestöjen toimesta. (Kuva: Heikki Männikkö)

Kansan ääni/toimitus 18.6.2025, Kansan ääni 3/2025 18.6.2025

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta yllätti SAK:n valtuustossa to. 22.5.2025 esityksellään puolustusverosta. Hän sanoi, että Suomi tarvitsee varoja oman puolustuskykynsä kasvattamiseen ja Ukrainan tukemiseen ja esitti 1-2 promillen varallisuusveroa yli 100 000 € varallisuudesta. Se olisi hänen mielestään oikeudenmukainen tapa kerätä osa tarvittavista varoista. Käytännössä hän ehdottaa uutta sotavarusteluun käytettävää varallisuusveroa. Aiempi varallisuusvero poistettiin v. 2006 Heinäluoman ollessa valtiovarainministerinä.

Eloranta paljastikin itsensä ja SAK:n militarismin sekä Orpon ja Stubbin sotapolitiikan tukijaksi. Tätä SAK tuki aiemminkin puolustaessaan hävittäjien ostoa USA:sta. Eloranta puolusti sotaveron käyttöönottoa sillä, että leikkaukset ovat koskettaneet vain heikommin toimeentulevaa kansanosaa, koska niitä on tehty sosiaalitukiin, jotka ovat iso osa valtion menoista. Jarkko totesi myös, että ”puolustustahto vaatii kansan yhtenäisyyttä, joka syntyy tunteesta, että olemme samassa veneessä”.

Valtuuston kokouksen aikaan Eloranta tiesi, että ”vyön kiristystä palkansaajaväestölle tullaan pian perustelemaan puolustusmenojen korottamisella. Silloin Mark Rutte oli jo antanut julkisuuteen esityksen Naton jäsenmaille puolustusmenojen korottamiseksi 3,5 prosenttiin BKT:stä. Elorannan mukaan jokainen hänen esittämänsä veropromille tuottaa valtion kassaan n. 100 miljoonaa euroa. Jarkko ei silloin vielä tiennyt, että nykyhetken tiedon mukaan euroja tarvitaan 15 miljardia.

Hyvin läheltä tämä Jarkon ajatus sivuaa helmikuussa 1940 solmittua ”Tammikuun kihlausta”. Silloin SDP ja suojeluskunnat kehottivat työläisiä liittymään suojeluskuntiin. Työpaikoilla suojeluskunnat tunnettiin silloin siitä, että sieltä järjestettiin rikkureita lakonmurtajiksi ja hajotettiin joukkotapahtumia ym. Vaikka tässä sopimuksessa työnantajat vastavuoroisesti tunnustivat SAK:n neuvotteluosapuoleksi, ei tämä sopimus silloin mennyt läpi SAK:n aktiivikentän keskuudessa. Silloin SAK:n jäsenmäärä laski n. 50 000:nteen. Tiedotusylivoiman tuloksena sopimus hyväksyttiin syksyllä 1940 äänin 62–28. Esitystä vastustaneet vaativat Suomea rakentamaan uudelleen ystävälliset suhteet Neuvostoliittoon.

Tässä Elorannan ulostulossa on kyse samasta asiasta. Runsas vuosi sitten vapun 2024 alla SAK lopetti nopeasti työtaistelut lakko-oikeuden puolustamiseksi. Tämä perustui ylempää tulleeseen käskyyn lopettaa lakot, jotka jatkuessaan olisivat haitanneet Orpon ulkopoliittisia Nato- ja EU- kuvioita. Nykytilanteessa SAK:lla olisi paikka esittää hallitukselle neuvotteluja Venäjän kanssa suhteiden- ja rajasopimuksen palauttamiseksi. SAK:n imagoon sopisi hyvin tehdä aloite keskustelujen avaamiseksi uuden Eurooppalaisen rauhansopimuksen rakentamisesta. Tätä mahdollisuutta ei haluta käyttää.

Tammikuun kihlaukseksi sanotaan Suomen Työnantajain Keskusliiton 23. tammikuuta 1940 antamaa julistusta, jossa se tunnusti ammattiliitot neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Silloin sovittiin, että vastedes pyritään löytämään yhteisymmärrys neuvotteluteitse. Julkilausuma luettiin Yleisradion iltauutisissa 23. tammikuuta 1940 ja julkaistiin seuraavana päivänä sanomalehdissä. Kyse oli kuitenkin petoksesta, jolla työläiset piti saada käännytettyä Neuvostoliittoa vastaan, sillä samassa yhteydessä SDP ja Suojeluskunnat kehottivat työläisiä liittymään suojeluskuntiin. Sopimuksen funktio oli siinä, että kaikki eivät kuitenkaan halunneet esiintyä Neuvostoliiton vihollisena. Tosiasia on myös, että todellinen sopimusyhteiskunta syntyi vasta vuonna 1944 Suomen ja Neuvostoliiton rauhansopimuksen tuloksena. Jarkko ja SAK kävelevät nyt heikoilla jäillä, kun kaikki keinot otetaan käyttöön kansan ”naruttamiseksi” uuteen Venäjän vastaiseen sotaretkeen. Kuvassa (Wikimedia Commons) Tammikuun kihlaus -kyltti Helsingin König-ravintolan edessä, Mikonkatu 4:ssä, jossa SAK:n ja STK:n keskustelut käytiin.