Eläkeläiset kampajoivat ”oikeudenmukaisten leikkausten” puolesta
Sipilän SSS-hallitus lähti leikkaamaan taloutta 10 miljardin edestä ja järjestöjen oli kutsuttava 8.10.2015 eläkeläiset Kansalaistorille ”hyväksymään leikkaukset”. Tapahtumaan saapuneet eläkeläiset ymmärsivät, että heidät yritettiin ”naruttaa” hyväksymään myös eläkkeiden leikkaukset. Mielenosoittajat olivat varautuneet radikaalimpaan esiintymiseen. Korhosen pyytäessä eduskuntaryhmiä pitämään eläkeläisistä huolta huudettiin: ”Rikollishallitus alas”. Kun Rinne sanoi, että Suomi elää vaikeaa aikaa, kuului yleisön joukosta: ”Ja paskan marjat”. Hellstenin kritisoidessa talousasiantuntujoita, huudettiin: ”Hallitus on EK:n juoksupoika.” Osanottajien tuntoja heijastivat usein toistuvat huudot: ”Alas kapitalismi. Yhteiskunnalla on varaa”. Kysyttiin onko järjestöillä varaa koota ihmisiä puolustamaan Lipposen politiikkaa? Kysyttiin myös, että onko mahdollista varastaa oikeudenmukaisesti?
Toim. Heikki Männikkö. Julk. Kansan ääni 26.10.2015, KÄ:n verkko 19.6.2023
Sipilän kolmen ässän hallituksen toimiin suuttuneina kansalaisjärjestöt ovat organisoineet Suomen oloissa laajoja mielenilmaisuja. Eläkeläiset ry. ja Eläkkeensaajien Keskusliitto ry. organisoivat 8.10. ”Heikomman puolella”- mielenosoituksen. Mukana olivat myös Vuokralaisten Keskusliitto, Asukasliitto, Mielenterveysyhdistys Helmi sekä Sairaus- ja Tapaturmainvalidien liitto. Tapahtuma kokosi Helsingin Kansalaistorille eri puolilta maata tuhansia osanottajia. Neljännesvuosisata sitten eläkeläisjärjestöt vaikuttivat asioihin useilla laajoilla joukkokokouksilla. 16.10.1990 kokoontui eduskuntatalolle 14000 eläkeläistä ja vuotta myöhemmin 24.10.1991 jopa 20000 mielenosoittajaa. Näillä esiintymisillä saavutettiin mm. se, että Ahon hallitus luopui esittämästään indeksikorotusten jäädyttämisestä sekä myös sen korvikkeeksi tarjotusta indeksiverosta.
Eläkeläiset maksavat EUja Nato-suuntauksesta kalliin hinnan
Vuoden 1991 jälkeen näitä mielenosoituksia ei pidetty. Sanottiin 90 luvun laman puristaneen ”mehut irti” eikä eläkeläisillä ollut varoja matkustaa. Tämä oli ainakin osittain totta. Lipposen hallitus ”astui remmiin” huhtikuussa 1995 ja eläkeläisten kuritus jatkui entistä kovempana. Eläkkeiden osuus työtuloista on alentunut 60 % sijaan 20 vuodessa nyt lähelle 40 %. Lisäksi tuli muitakin eläkeläisen asemaan vaikuttaneita heikennyksiä. Kenttäväki arvosteli eläkeläisjärjestöjen johtoa. Kun olisi tullut käyttää joukkovoimaa, sitä ei tehty. Syyksi tähän on arveltu eläkeläisjärjestöjen johdon haluttomuutta painostaa hallitusta, jossa SDP ja Vasemmistoliitto olivat mukana. Ei saanut vaikeuttaa Lipposen suuntautumista EU:n rahaliittoon ja lähentymistä Natoon. Tästä eläkeläiset ovat maksaneet kalliin hinnan.
Hellsten nosti ”kädet pystyyn”
Mielenosoittajat olivat varustautuneet oikeilla tunnuksilla: ”Stop leikkauksille”, ”Onks sulla varaa sairastaa”, ”Ei indeksiheikennyksiä”, ”Kilpailutuksen tulos, mummot ja vaarit ulos” ja ”Lobbarit ja miljonäärit stop”. Ensimmäisenä puhui Matti Hellsten (EKL). Hän totesi meidän elävän poikkeuksellisia aikoja, joita perustellaan talouden huonolla tilalla. ”Meitä myös pelotellaan sillä, että ellemme saa talouttamme kuriin, tulee paha EU ja asettaa meidät riviin.” Tämän jälkeen Hellsten kuitenkin totesi: ”On totta, että Suomen taloudellinen tilanne on varsin huono. Erityisen huonoa on se, että tulevaisuuden näkymätkin ovat vaisuja.” Edelleen hän jatkoi, jotain on pakko tehdä”. Tässä hän ottaa nyt takaisin kaiken hallitusta vastaan esittämänsä vaisun kritiikin. Ei hän puhu mitään jaetuista osingoista, pääomien viennistä, muuttuneista työ-, pääoma- ja eläketulojen suhteista, Suomen todellisesta kilpailukyvystä, veroparatiiseista, taitetusta indeksistä, eläkeiän korottamisesta ym. Hän nostaa kädet pystyyn ja hyväksyy kapitalistien väitteet siitä, että tilanne on huono ja kaikkien on osallistuttava.
Jäikö käteen muuta kuin vaatimus asumistuen heikennyksen poistamisesta?
Hellsten ei arvostellut talouspolitiikan uusliberalistista suuntausta, vaan peräänkuulutti vain ”osallistumisen” tasapuolisuutta. Hän mainitsee positiivisina saavutuksia mm. Yleveron poistamisen pienituloisimmilta eläkeläisiltä, takuueläkkeen korottamisen sekä omais ja perhehoitoon tehdyt parannukset, joilla on kuitenkin täysin marginaalinen merkitys. Hän eritteli tämän jälkeen hallituksen esittämän leikkauslistan ja mainitsi sen olevan sisällöltään edellistä saavutuksiin nähden verrattomasti kovempi: (1) sosiaali ja terveyspalvelujen maksujen korottaminen, (2) lääkekorvausten pienentäminen, (3) sairaiden taksimatkakorvausten omavastuiden suurentaminen, (4) sähkö, kiinteistö ja lämmityspolttoaineiden verojen korotus, (5) ruokavaliokorvausten poistaminen sekä (6) eläkkeensaajien asumistuen heikentäminen.
Asumistuen heikennyksen puhuja totesi olevan mittasuhteiltaan suurin. Mielenosoituksen päävaatimus olikin: ”Ei eläkkeensaajan asumistuen leikkauksille!” Lopuksi Hellsten totesi eläkkeensaajien edunvalvonnan keskeisimpänä kysymyksenä olevan eläkeläisköyhyyden poistaminen. Mitään keinoa tai vaatimusta 460000 eläkeläisköyhän aseman parantamiseksi puhuja ei esittänyt. Hän totesi ”Suomen sitoutuneen Eurooppa 2020 –strategiaan, jonka mukaan köyhyys tai syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten määrää vähennetään vuoteen 2020 mennessä 150000:lla ihmisellä, mutta nykyisten päätösten pohjalta mennään täysin päinvastaiseen suuntaan.”
Martti Korhonen saarnasi sanomatta mitään
Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen osasi hyvin sujuvasti ja pitkäsanaisesti haukkua hallitusta. ”Nyt näyttää sille, että hallituksen riveistä ei löydy tahtoa oikeudenmukaisiin päätöksiin. Tämä hallitus on kovuudessaan ainutlaatuisen historiallinen.” ”Me olemme omalta osaltamme valmiita kantamaan vastuuta, osallistumaan vaikeuksien voittamiseen.” ”Ei me vaadita kuuta taivaalta. On turha syyllistää meitä ja sanoa, että kaikkien on osallistuttava. Kyllä on osallistuttava, mutta maksukyvyn mukaan.” Ehkä konkreettisinta antia Korhosen puheessa oli kohta, jossa hän sanoi protestin päävaatimuksen olevan ”ei eläkeläisten asumistuen leikkauksille”. ”Sipilän hallitus on puhunut tämän leikkauksen loivennuksesta. Se tarkoittaisi, että asumistukea leikattaisiin enintään kuusikymmentä euroa (60 €/kk) kuukaudessa. Tällainen puhe saattaa kuulostaa kauniilta. Tämä lievennys koskisi vain uusia vuokrasopimuksia. Toiseksikin 60 euron leikkaus alle 1000 euron eläkkeestä on kova leikkaus.”
Antti Rinne (SDP) lupasi korjata asiat
Tilaisuuteen oli kutsuttu myös eduskuntaryhmien edustajat. Myös Antti Rinne kykeni sanomaan, että leikata pitää mutta oikeudenmukaisesti: ”Te olette eläkkeenne ja asumistukenne ansainneet. Tiedämme Suomen elävän vaikeaa aikaa, mutta meillä on mahdollisuus huolehtia kanssaihmisistämme. Valtiontalouden sopeuttaminen on tärkeää, mutta on muistettava oikeudenmukaisuus sopeuttamispäätöksiä tehtäessä. Se voidaan toteuttaa reilulla tavalla, mikäli kaikki osallistuvat talkoisiin kykyjensä mukaan. Eläkkeensaajien asumistuen ja lääkekorvausten leikkaukset ovat esimerkkejä huonosta politiikasta. Ne iskevät kaikkein pahimmin heikommassa asemassa oleviin suomalaisiin. SDP tulee tekemään kaikkensa, että nämä eläkeläisten kampanjoimat epäoikeudenmukaiset leikkaukset korjataan.
Konkreettista ei irronnut myöskään Aino-Kaisa Pekoselta (Vas.)
On kurja joutua tilanteeseen, jossa eläkeläisten pitää lähteä osoittamaan mieltään leikkauksia vastaan. Sain taannoin viestin, jossa kerrottiin, kuinka eläkeläisen tilille jäi kuukauden lopulla tulojen ja menojen jälkeen 84 senttiä. Tästä summasta kymppikin on liikaa, puhumattakaan siitä, että eläkeläisten asumistukea maksimissaan ollaan leikkaamassa 60 €. Vasemmistoliiton mielestä se ei ole oikein. Sen vuoksi tulemme tekemään eduskunnassa töitä, että näitä leikkauksia ei toteuteta. Tätä maata ei pelasteta leikkaamalla heikoimmassa asemassa olevilta eläkeläisiltä. Päinvastoin se ajaa ihmisiä entistä enemmän toimeentulotuen piiriin ja heikentää ostovoimaa. On pakko kysyä, onko näissä leikkauksissa mitään järkeä?
Onko mahdollista varastaa oikeudenmukaisesti?
Kaikista tapahtuman puheenvuoroista saattoi huomata vasemmisto opposition olevan ”täysin pihalla”. Kukaan ei nähnyt, että nykyhallituksen politiikka eroaa vain määrällisesti neljännesvuosisataisesta linjasta, jota myös Lipposen hallitus ajoi kovalla kädellä, kun toteutettiin eläkkeiden taitettu indeksi ja paljon muuta.
Yksikään puhuja ei vaatinut luopumaan tästä uusliberalistisesta politiikasta. Vaadittiin ainoastaan sen toteuttamista oikeudenmukaisella tavalla. Tulisi heidän tietää sen olevan mahdotonta. On ennen kuulumatonta se, että kansaa edustavat järjestöt näin avoimesti sitoutuvat elintasonsa leikkauksiin. Meillä on vielä edessämme kovat ajat. [Lisäaineistot hakusanalla: Eläkekamppailut]
