DDR:n urheilusaavutuksia yritetään jälleen mitätöidä – Jürgen Schultin kiekonheiton ME rikottiin kyseenalaisin menetelmin
Schult heitti maailmanennätyksen Neubrandenburgin Jahnstadionilla kesäkuussa 1986.
Pertti Hämäläinen 28.4.2024
Yleisurheilun pitkäaikaisin maailmanennätys, lähes voittamattomana pidetty Saksan demokraattisen tasavallan Jürgen Schultin vuonna 1988 heittämä 74.08 metriä rikottiin huhtikuussa Yhdysvaltain Oklahomassa. Liettuaa edustava Mykolas Alekna ylitti Schultin tuloksen 28 sentillä. Aleknan heittämä tulos on kuitenkin saanut rajua kritiikkiä yleisurheiluväeltä kautta maailman, sillä Alekna heitti 74,35 pituisen kaaren Oklahomalaisella preerialla. Aleknan maailmaennätys tulisikin mitätöidä ja palauttaa ennätys takaisin Jürgen Schultille. Tätä on vaatinut mm. islantilainen kiekonheiton valmentaja Vésteinn Hafsteinsson.
Yhdysvaltain Oklahomassa ei kyseessä ole todellakaan mikään urheilustadion tai yleisurheilua varten rakennettu urheilukenttä, vaan avara peltoaukea jonne kerääntyy valtavat preeriatuulet, ja joiden avulla voidaan sivuvastatuulta hyväksi käyttäen saavuttaa vastaavalla heitolla normaali olosuhteissa stadionilla heitettyä tulosta jopa useita metrejä parempia tuloksia. Hieman Mykolas Aleknan tavoin käytti ruotsalainen mestariheittäjä Ricky Bruch Skånessa 1970-ja 80-luvuilla hyväkseen Kattegatin ja Itämeren syksyisiä myrskytuulia heittäen marraskuussa 1984 pikkukentällä Malmön lähellä peräti 71,26, joka on edelleen tänä päivänä maailman kymmenen kovimman kiekonheittotuloksen joukossa.
Ei Mykolas Aleknakaan silti mikään turha heittäjä ole, vaan toisen polven kansainvälisen huipputason kiekonheittäjä. Hänen isänsä on Liettuan neuvostotasavallan Terpeikiaissa 1972 syntynyt ja saanut perusoppinsa kiekonheiton saloihin jo Neuvostoliiton urheilujärjestelmässä. Isä-Alekna voittikin sitten Liettuan lipun alla useita kiekonheiton Olympia- ja MM kultamitaleita 2000-luvulla. Epäilemättä neuvosto-opit ovat osaltaan siirtyneet isältä pojalle, sillä Mykolas Alekna on parikymppisenä noussut maailman huipulle poikkeuksellisen nuorena lajissa, jossa vielä jopa yli nelikymppiset urheilijat ovat tehneet maailmanluokan tuloksia.
Vuonna 1960 Neuhausissa Ala-Saksissa syntynyt Jürgen Schult edusti kilpaurallaan perinteikästä SC Traktor Schwerin urheiluseuraa aloittaen urheilu-uransa osallistumalla 1975 Berliinissä pidettyihin Lapsi- ja nuoriso spartakiadeihin ollen kiekonheitossa kolmas. Maailmaennätyksensä 74,08 Schult heitti kesäkuussa 1986 Neubrandenburgin Jahnstadionilla rikkoen tuolloin voimassa olleen Neuvostoliiton Juri Dumtshevin maailmaennätyksen 2,22 metrillä. Olen itse henkilökohtaisesti nähnyt, kun Jürgen Schult heitti vuonna 1983 Helsingin MM-kisoissa. Kiekonheiton loppukilpailussa tuolloin vasta 23-vuotias Schult jäi viidenneksi edellään mm. neljänneksi huippuheitollaan hieman yllättäen sijoittunut hämeenlinnalainen Ari Huumonen. Kiekonheiton voitti tuolloin Tšekkoslovakian Imrich Bugár Kuuban Luis Deliksen ottaessa hopeaa ja Tšekkoslovakian Géjza Valentin pronssia. Helsingin MM-kisojen koko mitalitaulokon kärjessä oli Saksan demokraattinen tasavalta ennen Yhdysvaltoja.
Jürgen Schultille Helsingin kisat olivat tietysti pettymys eikä päänsilityksiä DDR:n valmennusjohdolta juurikaan herunut. Mutta tämän jälkeen alkoi tapahtua. Harjoittelumenetelmiä kehitettiin edelleen käyttäen hyödyksi DDR:n urheilijoille tyypillistä erittäin monipuolista harjoittelua, jossa heittotekniikan ja maksimivoiman lisäksi keskityttiin erityisesti räjähtävään voimaan, nopeuteen ja kimmoisuuteen. DDR:n suurikokoiset heittolajien edustajat tekivät usein harjoittelukauden päätteeksi kovien voimatulosten lisäksi uskomattoman kovia tuloksia pikajuoksussa ja erilaisissa hypyissä ja loikissa. Los Angelesin vuoden 1984 Olympiakisoista Saksan demokraattinen tasavalta jäi pois yhdessä muiden sosialististen maiden kanssa. Seuraavat kisat olivatkin sitten Jürgen Schultille pelkkää juhlaa, sillä kiekonheiton kultamitali ripustettiin hänen kaulaansa kaikissa kolmessa seuraavassa arvokilpailussa, 1987 Rooman MM-kisoissa, 1988 Soulin Olympiakisoissa ja 1989 Splitin EM-kisoissa. Yhdistetyn Saksan lipun alla Schult saavutti vielä 1990-luvulla useampia himmeämpiä mitaleita kansainvälisellä tasolla.
Liikuntakasvatuksella ja urheilulla, erityisesti kansanurheilulla oli tärkeä asema Saksan demokraattisessa tasavallassa. Liikunta ja urheilu julistettiin vuonna 1968 Saksan demokraattisen tasavallan sosialistisessa perustuslaissa kansalaisoikeudeksi. Perustuslain 18. artiklassa (3) sanotaan: ”Ruumiinkulttuuri, urheilu ja matkailu ovat sosialistisen kulttuurin osia ja palvelevat kaikinpuolista ruumiillista ja henkistä kehitystä”. Jokaiselle kansalaiselle taattiin valtion ja yhteiskunnan toimesta mahdollisuus osallistua liikuntaan ja urheiluun. Myös DDR:n nuorisolaki ja työlaki velvoittivat valtion elimet, järjestöt ja työpaikat tukemaan monipuolista liikuntaa ja urheilua. Kaikille, niin nuorille kuin vanhoille, tarjottiin riippumatta heidän sosiaalisesta taustastaan tai asemastaan yhtäläiset mahdollisuudet liikunnan ja urheilun harrastamiselle.
DDR:n kilpaurheilun erittäin korkeaa tasoa kuvasti se, että suhteellisen pienestä asukasmäärästä huolimatta maa oli useimmissa lajeissa maailman huipputasolla. Sellaisiakin urheilulajeja oli, joihin DDR:ssä ei resurssien suhteellisesta rajallisuudesta johtuen juuri panostettu. Esimerkiksi jääkiekkoa pelattiin vain kahdessa seurassa SC Dynamo Berlin ja SG Dynamo Weißwasser, ja jossa rekisteröityjen pelaajien lukumäärä oli noin yksi tuhannesosa Suomen vastaavasta. Tästä huolimatta taso oli riittävän korkealla Suomen lyömiseen. Keväällä 1983 Länsi-Saksassa pelatuissa jääkiekon MM-kisoissa Suomi hävisi ikimuistettavasti peräti kahteen otteeseen DDR:n jääkiekkomaajoukkueelle numeroin 6-2 ja 6-4.
Lännessä on jo pitkään geopoliittisista syistä yritetty mitätöidä Saksan demokraattisen tasavallan historiallisia urheilusaavutuksia. Usein on vedottu dopingongelmaan, jota toki esiintyi DDR:n urheilussa, mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin Lännessä. Lisäsi Lännessä doping-aineiden kauppa on kytkeytynyt myös järjestäytyneeseen huumausainerikollisuuteen, mitä DDR:n yhteiskunnassa ei esiintynyt. Suomalaisten ei ainakaan kannattaisi dopingasioissa heittää ensimmäistä kiveä.
On kuitenkin ilmeistä, että ensi kesän Pariisin Olympiakisojen lähestyessä Lännen urheilupoliitikot tulevat edelleen kiihdyttämään lokakampanjaansa, joka kohdistunee entistä enemmän myös Kiinan urheilua vastaan. Sinänsä Pariisin kisat tulevat valitettavasti jäämään tynkäkisoiksi Lännen painostuksesta toimivan Kansainvälisen olympiakomitean suljettua Venäjän ja Valko-Venäjän joukkueet ulos kisoista. Pahimmassa tapauksessa Länsi on vahingoittamassa pysyvästi koko kansainvälistä olympia- ja urheiluliikettä. Terroriuhan kohteena oleva Pariisi on totalitaarisine turvajärjestelyineen muodostumassa varsin sietämättömäksi paikaksi tavallisille pariisilaisille. Kuudennessa kaupunginosassa asuva tuttavani sanoikin häipyvänsä kaupungista hyvissä ajoin ennen kisojen alkua. Vain pyrkimys rauhanomaiseen maailmaan kykenisi enää avaamaan olympialiikkeelle ja urheilulle tien turvattuun tulevaisuuteen.
