Bündnis Sahra Wagenknecht esimerkkinä Euroopan vasemmistolle

Bündnis Sahra Wagenknecht (BSW) – Für Vernunft und Gerechtigkeit (Sahra Wagenknecht liitto – järjen ja oikeudenmukaisuuden puolesta) sai EU:n parlamentin vaalissa 6 % saksalaisten antamista äänistä ja kuusi paikkaa EU:n parlamenttiin, jonka jälkeen puolueen edustajat ”vaalivalvojaisissa” totesivat, että ”Me muutamme Saksan)

Pertti Hämäläinen 9.6.2024

Vuoden 2024 alussa syntyi Saksassa uusi vasemmistopuolue Bündnis Sahra Wagenknecht (BSW) – Für Vernunft und Gerechtigkeit (Sahra Wagenknecht liitto – järjen ja oikeudenmukaisuuden puolesta). Saksan vasemmistopuolue Die Linkestä karismaattisen Sahra Wagenknechtin johdolla eronnut ryhmittymä on saavuttanut lyhyen olemassaolonsa aikana jo paljon huomiota ja sille ennustetaan joissakin mielipidekyselyissä jopa yli kymmenen prosentin kannatusta ensi syksyn osavaltiovaaleissa. Tässä artikkelissa käsittelen melko laajasti niitä taustatekijöitä, jotka johtivat BSW:n perustamiseen unohtamatta Sahra Wagenknechtin mielenkiintoista henkilöhistoriaa. Lisäksi kuvataan Wagenknectin ja BSW:n poliittisen ohjelman sisältöä ja arvioidaan uuden puolueen menestymismahdollisuuksia Saksan nykyinen yhteiskunnallinen tilanne huomioiden.

Pääasiallisena lähteenä olen käyttänyt aivan tuoretta, tänä keväänä ilmestynyttä ranskalaisen euroliberaalin tutkimuslaitoksen Fondapolin (Fondation pour l`innovation politique) julkaisemaa tutkimusta nimeltä Vasemmistokonservatismin nousu Saksassa (L`Émergence d`une gauche conservatrice en Allemagne). Tutkimuksen on kirjoittanut Patrick Moreau, joka on aiemmin erikoistunut erityisesti Itävallan ja Saksan äärioikeistoa käsittelevään tutkimukseen. Moreau työskentelee nykyään tutkijana ja opettajana sekä Science-Po yliopistossa Pariisissa, että CNRS-laitoksessa Strasbourgissa. Artikkelin lähtökohtana on se, että BSW:n syntyminen, ja varsinkin mikäli puolue onnistuu vakiinnuttamaan asemansa lähivuosina, merkitsee suurta poliittista siirtymää ei ainoastaan Saksan, vaan koko eurooppalaisen vasemmiston sisällä. Viime aikoina paljon käytetyssä, nykypolitiikkaa kuvaavassa ns. nelikentässä, jossa pystyakseli jännittyy välille konservatismiliberalismi ja vaaka-akseli välille vasemmisto-oikeisto kuuluu BSW vasempaan yläkenttään, vasemmistokonservatiiveihin, johon Saksan politiikassa on aiemmin kuulunut lähinnä Weimarin tasavallan aikainen kansallisbolševistinen liike.

Kuka on Sahra Wagenknecht?

Sahra Wagenknecht syntyi Saksan demokraattisessa tasavallassa, Jenassa vuonna 1969. Hänen isänsä oli iranilainen ja äitinsä saksalainen. Kouluiässä Wagenknecht kuului Saksan vapaaseen nuorisoon, FDJ-järjestöön (Freie Deutsche Jugend). Nuoruusvuosinaan Wagenknecht kiinnostui filosofiasta, erityisesti Hegelistä, ja sittemmin myös Marxista, jota hän on kertonut opiskelleensa varsin yksityiskohtaisesti. Klassisen filosofian lisäksi myös muut marxismin teoreetikot, kuten Hilferding, Luxembourg ja Lukács kuuluivat nuoren Wagenknechtin lukemistoon. DDR:n loppuvaiheita Wagenknecht on kuvannut kauhukokemuksena, sillä hän oli liittynyt 19-vuotiaana, keväällä 1989 Saksan sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen (SED) omien sanojensa mukaan uudistaakseen sosialismia ja vastustaakseen opportunisteja. Tapahtumista, jotka johtivat saman vuoden marraskuussa Berliinin muurin murtumiseen Wagenknecht on käyttänyt nimitystä vastavallankumouksellinen prosessi. Muurin murtumisen jälkeen Sahra Wagenknecht jatkoi filosofian ja kirjallisuuden opintojaan Jenan Friedrich Schiller- yliopistossa ja sen jälkeen Berliinin Humboldt-yliopistossa. Hegeliä ja Marxia käsittelevä opinnäytetyö johti Wagenknechtin lopullisesti poliittisen taloustieteen pariin, josta hän teki myös väitöskirjansa.

Poliittisen toiminnan alkuvaiheet yhdistyneessä Saksassa

Vuodesta 1991 alkaen aina syksyyn 2023 Sahra Wagenknecht toimi ensin SED:n perillisen PDS:n (Demokraattisen sosialismin puolue) ja edelleen vuonna 2007 muodostetun Die Linken riveissä. PDS:n sisällä Wagenknecht toimi Kommunistische Plattform-ryhmittymän johtajistossa ja ajautui ideologisiin ristiriitoihin PDS:n ensimmäisen puheenjohtajan, myöhemmin puolueen liittokansleriehdokkaana toimineen Gregor Gysin kanssa. Gysi piti Wagenknechtin edustamaa poliittista linjaa liian vasemmistolaisena ja vanhanaikaisena yhdistyneen Saksan oloissa. Hieman yllättävää oli, että Die Linken muodostamisessa toisena osapuolena ollut Länsi-Saksan sosiaalidemokraattisesta puolueesta irronneen EU-kriittisen ja liittokansleri Gerhard Schröderin talousoikeistolaista politiikkaa vastustamaan asettuneen WASG:n (Arbeit & Soziale Gerechtigkeit – Die Wahlalternative) johtaja Oskar Lafontaine ryhtyi Linken sisäisissä riidoissa yhä useammin tukemaan Sahra Wagenknechtin puolueen johtoon nähden huomattavasti radikaalimpia linjauksia. Lafontaine ja Wagenknecht ovat olleet avioliitossa vuodesta 2014 lähtien ja nyt 80-vuotias Lafontaine on mukana uuden BSW-puolueen toiminnassa. Sahra Wagenknecht työskenteli europarlamentaarikkona vuosina 2004–2009 ja vuodesta 2009 lähtien hän on ollut Die Linken edustajana Saksan liittopäivillä aina BSW:n perustamiseen saakka.

Stalin ja DDR kivenä kengässä

Vaikka Sahra Wagenknecht on ollut eittämättä Die Linken ylivoimaisesti näkyvin poliitikko koko puolueen lyhyen historian ajan ja toiminut puolueen varapuheenjohtajana vuosina 2010–2014 on Wagenknechtin ja puolueen muun johdon välillä ollut koko ajan ideologisia erimielisyyksiä sekä historian tulkintoihin, että käytännön politiikkaan liittyen. Lopulta nämä näkemyserot ja ristiriidat sitten viime vuosikymmenen taitteessa kärjistyivät Linkessäkin yhä enemmän valtaa saaneen vasemmistoliberaalin identiteettipolitiikan saattelemina ja johtivat edelleen Wagenknechtin johtaman ryhmittymän eroon ja Bündnis Sahra Wagenknechtin perustamiseen.

 Alusta alkaen Wagenknechtia on kritisoitu puolueen sisällä kahdesta asiasta – hän ei ole riittävän selväsanaisesti tuominnut Stalinin aikaa ja eikä Saksan demokraattista tasavaltaa. 1990-luvulla kirjoittamissaan teksteissä (mm. Marxismus und Opportunismus) Wagenknecht on todennut Josif Stalinista, että ”vaikka inhimilliset kustannukset ovat olleet kiistämättömiä, on kyse kuitenkin marginaalisista virheistä ison, globaalin prosessin ollessa kokonaisuudessaan positiivinen”, ja että ” (Stalin) oli mies, joka osasi modernisoida Venäjän ja rakentaa siitä ensiluokkaisen mahdin”.  Myöhemmin, vuonna 2009 Wagenknecht vastasi sekä Die Linken sisältä käsin, että laajemminkin Saksassa häntä vastaan esitettyyn kritiikkiin aiempiin Stalin-lausuntoihin liittyen, että ”sekä vasemmistolainen että oikeistolainen historiankirjoitus on vääristellyt Stalinista annettua kuvaa ja tätä (kuvaa) täytyy tarkentaa, jotta voidaan tehdä realistisia johtopäätöksiä”.

Historian jälkikäteistä vääristelyä vastaan

Saksan demokraattisesta tasavallasta aiemmin esittämiään käsityksiään Sahra Wagenknecht on joutunut selittelemään moneen otteeseen jälkikäteen. On oletettavaa, että sekä oikeistolaiset, että vasemmistoliberaalit toimittajat tulevat hiillostamaan häntä jatkossakin hänen aiemmin esittämistään DDR näkemyksistään. Luonnollisesti Wagenknecht älykkäänä ja oppineena poliitikkona kykenee arvioimaan niin sanotun reaalisosialismin aikakautta monesta eri näkökulmasta ja niin hän on tehnytkin eri yhteyksissä 2000-luvulla. Hän on kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt tuomitsemasta Saksan demokraattista tasavaltaa kokonaisuutena ja vastustanut Saksassa ja EU:n piirissä toistuvasti esitettyjä väitteitä, joiden mukaan DDR ei olisi täyttänyt oikeusvaltion kriteereitä. Vuonna 2002 tuli kuluneeksi 40 vuotta Berliinin muurin rakentamisesta ja tuolloin Wagenknecht oli ainoa Die Linken puoluejohdon jäsen, joka vastusti muurin rakentamisen tuomitsevaa puolueen virallista julkilausumaa. Samoin vuonna 2008 Sahra Wagenknecht asettui vastustamaan Berliinin Friedrichsfelden hautausmaalle suunnitellun ”stalinismin uhrien” muistomerkin pystyttämistä.

Vasemmistokonservatismia vai kansallisbolševismia

Käsittelen seuraavassa kappaleessa tarkemmin Sahra Wagenknechtin uuden puolueen poliittista linjaa, mutta yleisesti sitä voidaan luonnehtia hyvin omaperäiseksi, sosialististen yhteiskuntapoliittisten ideoiden ja sosiokulttuurisen konservatismin yhdistelmäksi. Tutkimusartikkelissaan Patrick Moreau viittaa tässä yhteydessä politologi Peter R. Neumannin euroliberaalissa Der Tagesspiegel lehdessä julkaistuun artikkeliin ”Rechts oder links? Sahra Wagenknecht, die Nationalbolschewistin”, jonka mukaan Wagenknechtin ohjelmassa yhdistyvät itse asiassa Weimarin tasavallan aikaisen kansallisbolševistisen liikkeen eräät keskeisimmät elementit: Venäjä-myönteisyys, anti-kapitalismi, anti-imperialistinen nationalismi, sosialismi ja valtiointerventionismi. On totta, että esimerkiksi kansallisbolševismin tuon aikakauden johtavat teoreetikot, kuten Ernst Niekisch ja Karl-Otto Pætel esittivät kirjoituksissaan jossain määrin samankaltaisia ideoita, kuin Wagenknecht nyt. Historiallisessa tulkinnassa ei pidä kuitenkaan sortua anakronismiin, sillä Putinin Venäjä on erilainen kuin Leninin tai Stalinin aikana ja Weimarin Saksa oli erilainen, kuin nykyinen Yhdysvaltain miehittämä Euro-Saksa. Voidaan myös todeta, että vastapelurina nyt oleva AfD ei ole lähelläkään sitä, mitä kansallisbolševistien vastustaja NSDAP oli.

Die Linken hajoaminen käynnistyy

Sahra Wagenknecht julkaisi vuonna 2016 kirjan nimeltä Reichtum ohne Gier – Wie wir uns vor dem kapitalismus retten, joka on julkaistu suomeksi nimellä Raha ilman ahneutta – Kuinka pelastautua kapitalismilta. Tämän kirjaprojektin ja vuoden 2017 Liittopäivävaalien jälkeen Wagenknecht perusti yhdessä sosiologi Bernd Stegemannin kanssa Aufstehen-nimisen yhdistyksen, jonka päämääränä oli koota hajallaan olevaa vasemmistoa yhteen rakentamalla eräänlainen yleisvasemmistolainen kansanrintama. Organisatorisena esikuvana Aufstehen-yhdistykselle toimivat tuon aikaiset vasemmistolaiset ruohonjuurikampanjat, kuten Britannian Labour-puolueen Jeremy Corbynin Momentum-kampanja ja Ranskan Jean-Luc Mélenchonin luoma uusi vasemmistoliike La France insoumise (Lannistumaton Ranska).

Aufstehen

Aufstehen-yhdistyksellä oli myös poliittinen ohjelma, jonka eräät kohdat on löydettävissä myös myöhemmän BSW:n ohjelmaluonnoksesta: Rauha on tärkein päämäärä; Euroopan tulee olla nykyistä riippumattomampi suhteessa Yhdysvaltoihin; Valtion tulee säännellä taloutta, olla sosiaalinen ja luoda työpaikkoja ja varmistaa oikeudenmukainen tulonjako, sekä toimia talouden innovaattorina; Yksityistämiset tulee lopettaa ja osittain peruuttaa kokonaan demokratian pelastamiseksi; Lobbaamista tulee rajoittaa, samoin kuin yritysten ja pankkien vaikutusvaltaa; Suoraa demokratiaa tulee vahvistaa; Julkista ja kansalaisten kokemaa turvallisuutta tulee parantaa Poliisia vahvistamalla; Euroopan unioni tulee reformoida suvereenien demokratioiden liitoksi.

Sota- vai rauhanpolitiikkaa? 

Lopullisen lähtölaukauksen Die Linken hajoamiselle käynnisti Sahra Wagenknechtin keväällä 2021 julkaisema kirja Die Selbstgerechten, jonka jälkeen puolueen vasemmistoliberaalisiiven edustajat vaativat Wagenknechtin erottamista puolueesta. He pitivät Wagenknechtin kirjassa ja muutenkin hänen edeltävinä vuosina esittämiään poliittisia näkökantoja puolueelle vahingollisina. Ukrainan tilanteen kriisiytyminen ja Wagenknechtin omaksuma, Venäjää ymmärtävä ja rauhanneuvotteluja korostava linja kohtasi jyrkkää vastustusta Die Linken sisällä.  Kesällä 2022 Erfurtissa pidetyssä puoluekokouksessa oli ilmeisen selvää, että Wagenknechtin johtama fraktio tulee irtautumaan omaksi puolueeksi. Kokouksessa Wagenknechtin edustama rauhanpoliittinen linja kohtasi Die Linken sisällä vaikuttavan voimakkaasti Venäjän vastaisen ja Ukrainan sotilaallista tukemista kannattavan sotapoliittisen linjan. Mitään edellytyksiä puolueen yhtenäisyydelle ei enää ollut. Kun lisäksi Wagenknechtin ja pitkän linjan feministi Alice Schwarzerin helmikuussa 2023 lanseeraama ja lähes miljoona allekirjoitusta lyhyessä ajassa kerännyt Rauhanmanifesti ja sen puitteissa järjestetty laaja mielenosoitus rauhan puolesta katsottiin Die Linken sisällä Venäjä-mieliseksi oli Wagenknechtille ja hänen lähipiirilleen selvää, että ainoa vaihtoehto näyttää olevan uuden puolueen perustaminen.

Bündnis Sahra Wagenknecht (BSW) perustetaan

Syksyllä 2023 perustettiin ensin samanniminen yhdistys ja tammikuussa 2024 Berliinissä varsinainen puolue – Bündnis Sahra Wagenknecht – Für Vernunft und Gerechtigkeit (BSW). Puolueen ytimen muodostavat jo Aufstehen-yhdistyksessä mukana olleet aktiivit, sekä Die Linken piirissä Wagenknechtia jo pitemmän aikaa tukenut puoluefraktio. Uuden puolueen johtajina toimivat Die Linken liittopäiväryhmän entinen puheenjohtaja Amira Mohammed Ali, historian ensimmäinen Bundestagissa parlamenttiryhmää johtanut musliminainen, sekä Sahra Wagenknecht. Varapuheenjohtajina toimivat ex-Linken, nykyisen BSW:n parlamentaarikot Christian Leye ja Lukas Schön. Useilla alueilla Saksassa on jo paikallisesti tapahtunut yksittäisten jäsenten tai pienten ryhmien siirtymistä Die Linkestä BSW:n piiriin.

BSW:n poliittisen linjan pääpiirteitä

Tutkimuksessaan Patrick Moreau tarkastelee BSW:n yhdistyksen perustamisen yhteydessä viime syksynä julkaistua alustavaa ohjelmajulistusta, sekä Wagenknechtin kirjoissaan ja muissa kirjoituksissaan viime vuosina esiintuomia poliittisia kannanottoja. BSW:llä ei vielä tällä hetkellä ole virallista puolueohjelmaa, joten uusi puolue tukeutuu toistaiseksi vastaavalle yhdistykselle ennen varsinaisen puolueen perustamista luotuun ohjelmaluonnokseen, jonka pohjalta on laadittu pikaisesti myös EU-vaaliohjelma kesäkuun alun EU-vaaleja varten.

 Motiivina BSW:n perustamiselle toimi Saksan nykytila ” maamme ei ole hyvässä kunnossa, työllä ei ole enää arvoa, poliittiset eliitit ovat tyhjentäneet julkisen kassan, mielipiteiden ilmaisemisen vapaus ja monimuotoisuus ovat toistuvasti uhattuina, useimmat ihmiset ovat menettäneet luottamuksen valtioon, eivätkä tunne olevansa edustettuna nykyisten poliittisten puolueiden toimesta, BSW pyrkii antamaan äänen näille ihmisille”, ”BSW ajaa arvojen ja yhteisten kulttuuristen traditioiden (uudelleen)tunnustamista, arvojen ja traditioiden jotka ovat perustavaa laatua olevia sosiaaliselle koheesiolle ja näin ollen myös vahvan hyvinvointivaltion hyväksyttävyydelle, joka perustuu taloudelliseen järkeen”.

Saksan nykyongelmien diagnoosi

BSW:n ohjelmaluonnoksessa tehdään Saksan nykyongelmien diagnoosia ja niiden alkulähteenä nähdään ”siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan kapitalistisen globalisaation ja uusliberalismin motivoimana 1970-luvulta alkaen. Tämä prosessi on hävittänyt valtavan määrän hyviä työpaikkoja ja luonut niiden sijaan palvelualalle huonosti palkattuja, osa-aikaisia töitä, jotka ovat johtaneet yhteiskunnassa laajempaan sosiaaliseen regressioon. Samanaikaisesti tapahtunut ”tietoyhteiskunnan” synty on hyödyttänyt lähinnä vain korkeasti koulutettuja. Saksalainen yhteiskunta on pahoin jakautunut, ylemmät luokat (ja korkeasti koulutetut) ovat kadottaneet kontaktin alempiin, vähemmän koulutettuihin sosiaalisiin ryhmiin. Markkinatalous ei toimi enää. Isot finanssiryhmittymät määräävät omat lakinsa koko yhteiskunnan laeiksi ja demokratia ei toimi, se on itse asiassa tuhottu” ohjelmaluonnoksessa sanotaan. Varsin tuttua tekstiä, joka sopisi lähes sellaisenaan melkein mihin tahansa EU-maahan.

Talous- ja sosiaalipolitiikka

Talouspolitiikan päämääränä tulee olla perustavaa laatua oleva korjausliike talouden ”nykysääntöihin” nähden: markkinoiden valtaa on rajoitettava ja hajotettava ne ryhmittymät, jotka taloutta nykyään dominoivat. Wagenknecht liputtaa teollisen ”nationalismin” puolesta, mikä on linjassa BSW:n EU- ja globalisaatiokritiikin kanssa ”saksalainen teollisuus on hyvinvointimme selkäranka ja se tulee säilyttää”. Moreau huomauttaakin, että ohjelmaluonnoksessa ei ole sanaakaan ”eurooppalaisesta tiestä”, joka on muiden (EU-mielisten) puolueiden tiheästi viljelemä käsite niin Saksassa kuin Ranskassa, kun puhutaan talouspolitiikan lähitulevaisuuden näkymistä.

 Wagenknecht on itse suhtautunut jo pitkään hyvin skeptisesti koko Euroopan unioniin ja vihjannut ainakin vuonna 2014 kannattavansa eurosta luopumista. ”EU on (suuryritysten) lobbauksen vakavasti vahingoittama, päätöksentekojärjestelmältään antidemokraattinen ja taloudellisesti epäoikeudenmukainen keski- ja alempien luokkien näkökulmasta”. Raha ilman ahneutta kirjassaan Wagenknecht toteaa Euroopan unionista, että ”Euroopan unionin voi nähdä jopa antieurooppalaisena hankkeena. Unionin tavoitteena on ollut viimeistään Maastrichtin sopimuksen vahvistamisesta lähtien suojautua yksittäisten valtioiden demokraattisia vaalituloksia ja niiden ennakoimattomuutta vastaan. Markkinoita myötäilevässä demokratiassa päätösvalta on siirretty konserneille eikä se ole enää demoksella eli kansalla”. Sen sijaan se, mitä Saksa nyt tarvitsisi on kaikkien blokkien (pakotteiden) ulkopuolella olevia stabiileja taloudellisia suhteita maihin, jotka kykenevät toimittamaan Saksalle ennustettavalla tavalla ja nykyistä halvemmalla raaka-aineita ja energiaa. Näillä stabiileilla taloudellisilla suhteilla tarkoitetaan yksiselitteisesti Venäjää ja Kiinaa.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on yksi keskeisimmistä uuden ohjelmaluonnoksen termeistä. Hyvinvointivaltion korottaminen vähintään aiempaan arvoonsa on keskeisessä asemassa ja se saa myös maksaa. Puolue haluaa esiintyä alempien yhteiskuntaluokkien puolustajana ja keinoina tähän esitetään voimakkaampia valtion taholta tulevia interventioita niin oikeudenmukaisemman tulopolitiikan kuin nykyistä paremman sosiaaliturvan ja laajempien sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta.      

Geopolitiikka ja kansainväliset suhteet

Kansainvälisten suhteiden kohdalla BSW asettuu vastustamaan militarismia ja sodan logiikkaa painottaen liennytystä, eturistiriitojen rauhanomaista purkamista ja tasapainottamista. Pääasiallisina vihollisina näitä pyrkimyksiä vastaan nähdään Yhdysvallat ja Nato. Uuden eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin tulisi ehdottomasti käsittää myös Venäjä. Ukrainasta sinänsä ohjelmaluonnoksessa ei puhuta sanaakaan. Aiemmin mm. liittopäivien puheessaan Sahra Wagenknecht on vaatinut Venäjän vastaisten pakotteiden purkamista, koska ”ne tuhoavat Saksan teollisuuden ja ajavat miljoonat ihmiset köyhyyteen”.  Viime syksynä hän asettui vastustamaan Ukrainan aseistamista ja esitti, että ”saksalainen ratkaisu olisi rauhanneuvotteluiden edistäminen”.

Lifestyle (elämäntyyli) – vasemmistoa vastaan

Keskeisenä BSW:n vastustajina nähdään uusliberalistien lisäksi äärioikeistolaiset, väkivaltaiset aatteet ja rasismi. Mutta lähestulkoon yhtä kielteisesti suhtaudutaan nykyiseen liberaaliin (woke)-vasemmistoon, cancel-kulttuuriin ja erilaisten mielipiteiden avoimen ilmaisun kieltämisyrityksiin, painostamiseen ja jopa pakottamiseen yhtenäiseen konformismiin. Wagenknecht tekee selvän jaon yhtäältä traditionaaliseen vasemmistoon, jota hän ihailee, ja joka ponnistaa työväenliikkeen ja työväenluokan maailmasta ja puolustaa heitä ja heidän elämäntapaansa luokkapolitiikan keinoin, sekä toisaalta liberaaliin lifestyle-vasemmistoon, joka on läsnä nykyään kaikkialla, mediassa, yliopistoissa, yleensä urbaanissa ilmapiirissä, edustaen lähinnä nuorempia, korkeasti koulutettuja, kosmopoliittisia ja ylempiä luokkia. Tämä liberaalivasemmisto suhtautuu Wagenknechtin mukaan halveksivasti traditionaalista vasemmistoa edustaviin alempiin luokkiin ja erityisesti työväenluokkaan osoittaen avointa ja syvää suvaitsemattomuutta alemmista luokista tulevia kohtaan yrittämällä pakottaa heidät hiljaisuuteen ja vaikenemaan, mikäli heidän mielipiteensä ja sanavalintansa eivät ole yhdenmukaisia liberaalivasemmiston kanssa.

Kulttuurivihkojen viime syksynä suomeksi julkaisemassa Die Selbstgerechten kirjan esipuheessa Wagenknecht määrittelee liberaalivasemmistoa seuraavasti: ”Se, mitä nykyään kutsutaan vasemmistoliberalismiksi, on osa akateemisen keskiluokan suurta kertomusta. Siinä heijastuvat keskiluokan arvot, edut ja elämismaailma. Vasemmistoliberalismi katsoo menneitä vuosikymmeniä voittajan näkökulmasta ja kertoo tarinaansa edistyksen ja emansipaation historiana. Lähestymistapa painottaa individualistisia ja kosmopoliittisia arvoja, jotka ovat ominaisia modernin metropoliakateemikon elämänasenteelle. Kertomus kohisee identiteettipoliittista puhetta moninaisuudesta ja kiintiöistä, joilla jo ennestään etuoikeutetut naiset ja vähemmistöt keräävät kannuksia kilpailussaan tavoitelluista työpaikoista”.

 Sahra Wagenknecht kritisoi niin sanottua monikulttuurisuusideologiaa myös rousseaulaisesta, radikaalista tasavaltalaisesta näkökulmasta. Monikulttuurisuus-ideologian puitteissa erilaiset vähemmistöt (seksuaaliset, etniset, uskonnolliset jne.) vaativat erioikeuksia ja kieltäytyvät tunnustamasta (tasavallan) yhteisiä sääntöjä ja uhkaavat näin sosiaalista koheesiota, mikä puolestaan taas olisi välttämätöntä hyvinvointivaltion toiminnalle ja ylläpitämiselle.  

Maahanmuuttopolitiikka

Maahanmuutto ja erilaisten kulttuurien rinnakkainelo voi olla Wagenknechtin mukaan rikkaus, mutta tämä edellyttää, että maahanmuuttoa rajoitetaan ja se pidetään suuruudeltaan niissä rajoissa, mitä Saksan infrastruktuuri ja integraatiokapasiteetti kestävät. Wagenknecht varoittaa myös niin sanotusta halpatyövoiman maahantuonnista, joka johtaa ennen pitkää palkkojen ja työehtojen dumppaamiseen. Kun ei-eurooppalainen massamaahanmuutto on Wagenknechtille sosiaalisia ja kulttuurisia jännitteitä luova ilmiö, on ukrainalaisten ”pakolaisten” maahantuonti sen sijaan luokiteltava lähinnä sosiaaliturismiksi ( Sahra Wagenknecht berichtet von Sozialtourismus ukrainischer Flüchtlinge). Nämäkään eivät ole mitään kovin uusia kannanottoja, sillä jo vuonna 2015 Sahra Wagenknecht kritisoi Saksan tuolloisen, Angela Merkelin hallituksen avoimien ovien maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa siitä, että hallitsematon maahanmuutto ainoastaan lisää entisestään äärioikeiston kannatusta Saksassa ja nostaa köyhät vielä köyhempiä vastaan. Kölnin joukkoahdistelutapauksen yhteydessä Wagenknecht ilmoitti kannattavansa tietyissä tapauksissa maan lakeja vakavasti rikkoneiden pakkopalautuksia.

Hyvinvoivan eliitin ja liberaalivasemmiston kosmopoliittisuuden sijaan Wagenknecht kaipaa aitoa internationalismia, joka ei perustu siihen ”kuinka monessa kaukomaassa on matkustanut tai kannattaako maahanmuuttoa tavoitteenaan saada käyttöönsä mahdollisimman halvalla kotiapulaisia, tavaralähettejä tai hoivatyöntekijöitä” kuten Wagenknecht totesi viime syksynä Kulttuurivihkoille antamassaan haastattelussa ja jatkoi, että ”aito internationalismi kunnioittaa toisten etuja ja huolehtii etujen tasapainosta, sekä reiluista kauppasuhteista. Köyhempien maiden ammattitaitoisen työvoiman haalimisen sijaan aito internationalismi pyrkisi vähentämään elintasoeroja niin, että yhä useampien ihmisten elämään avautuisi näköaloja heidän kotimaassaan”.

Wagenknechtia vastaan esitetty kritiikki

On ilmeisen selvää, että liberaalivasemmiston kritiikki Wagenknechtia kohtaan on ja tulee olemaan lähinnä kritiikkiä Wagenknechtin esittämää lifestyle-vasemmistokritiikkiä vastaan. Toisin sanoen puhutaan identiteeteistä, monikulttuurisuudesta, kielestä ja vallasta, vähemmistöistä ja maahanmuutosta. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että Wagenknechtin esittämä maahanmuuttokritiikki ei edes eurooppalaisen vasemmiston piirissä ole mitenkään ainutlaatuista tai edes uutta, sillä esimerkiksi Ranskan kommunistisen puoleen (PCF) maahanmuutto- ja siirtolaislinjaukset reilun neljänkymmenen vuoden takaisissa ohjelmissa tuskin suuresti poikkesivat Wagenknechtin nyt esittämistä, erityisesti kun puhe on halpatyövoiman maahantuonnista rajoittamisesta tai hallitsemattoman massamaahanmuuton vastustamisesta. Viime aikoina myös Ranskassa on keskusteltu laajasti Wagenknechtin mainitsemasta monikulttuurisuuden ja tasavaltalaisuuden perusperiaatteiden ristiriidasta mm. filosofi Michel Onfrayn johtaman Front populaire (kansanrintama) yhteisön julkaisujen piirissä.

Ordoliberalismia ja perinteisiä arvoja

Erittäin kriittisen Wagenknecht-arvion on suomen kielellä esittänyt sosiologian väitöskirjatutkija Sauli Havu artikkelissaan Sahra Wagenknechtin vasemmistokonservatismi – ordoliberalismia ja perinteisiä arvoja. Havu perustaa varsin terävät arvionsa pääosin Wagenknechtin aiemmin mainittuun Die Selbstgerechten kirjaan. Havun kritiikki kohdistuu lähinnä kahteen Wagenknechtin ongelmakohtaan – talouteen ja ekologiaan. Havu varoittaa, että Wagenknechtin projektin pitäminen automaattisesti vasemmistolaisena hänen taustansa vuoksi on virhe. Havun mukaan Wagenknechtin lähtökohta talouspolitiikkaan on nostalgia ja kyse olisikin pikemmin saksalaisen, vahvaan valtioon ja vapaisiin markkinoihin perustuvan ordoliberaalin perinteen jatkamisesta. Havun arvion mukaan ”Wagenknechtin tarkoitus on palata vahvaan kulttuurisesti homogeeniseen kansallisvaltioon, vähät välittää ilmastosta ja pyrkiä ordoliberalistisen sosiaalivaltion uuteen muotoon perustuvaan talouskasvuun, jonka hedelmät jaetaan kantasaksalaisille”. Tämä ei ehkä ihan pidä paikkaansa, koska jo BSW:n molemmat puheenjohtajatkin ovat ”ei-kantasaksalaisia”.

Lähtökohtana on hyvinvointivaltion puolustaminen

 On totta, että Wagenknechtin puheet paluusta 1970-luvun vahvaan sosiaalivaltioon ja jonkinlaisen ”kolmannen tien” etsimisestä sosialismin ja kapitalismin välimaastosta, samoin kuin ”aidon kilpailun” korostaminen eivät sinällään kuulosta sosialistisen vasemmistopuolueen ohjelmaan sopivilta. On kuitenkin muistettava, että Wagenknechtin viime vuosien projektit, sekä Aufstehen-yhdistys, että viimevuotinen Rauhanaloite ja ennen kaikkia nykyinen Bündnis Sahra Wagenknecht -puolue ovat olleet myös strategisia pyrkimyksiä laajemman, yleisvasemmistolaisen tai keskustavasemmistolaisen kansanrintamatyyppisen opposition luomiseen. Käsittääkseni BSW:n sisällä tulee olemaan hyvinkin avointa tilaa sosialistisille aloitteille, vaikkakin Wagenknechtin viimeisimpien, teoreettisemmin painottuneiden kirjojen Reichtum ohne Gier tai Die Selbstgerechten perusteella aivan lähitulevaisuuden tavoitteeksi näyttäisi asettuvan siirtyminen nykyisestä, uusliberalismin muodon ottaneesta kapitalismista kohti sosiaalista tasavaltaa, jonka keskiössä on hyvinvointivaltion pelastaminen ja uudelleen vahvistaminen.

Vasemmistokin voisi kuunnella mitä työläisillä on asiaa

Mielestäni Wagenknechtin peruslähtökohtana on edelleen luokkanäkökulma, jossa taustalla on työtätekevien luokkien aseman kahtalainen heikentäminen ja kaventaminen viimeisten vuosikymmenien aikana. Yhtäältä kyse on materiaalisesta aseman heikentämisestä, elintason laskusta, hyvinvointivaltion asteittaisesta rapauttamisesta. Toisaalta kyseessä on elämän laadun ja elämäntavan kapeuttamisesta, kulttuurisesta syrjäyttämisestä ja Wagenknechtin mukaan jopa itseilmaisun mahdollisuuksien kaventamisesta ja rapauttamisesta. Nämä tekijät ovat johtaneet siihen Wagenknechtin toistuvasti esiintuomaan seikkaan, että vähemmän koulutetut, työtätekevät luokat eivät ole enää pitkään aikaan kokeneet nykyisen, lähinnä minoriteetteihin keskittyneen liberaalivasemmiston puolustavan tai edes edustavan heitä millään tavoin. Päinvastoin nämä sosiaalisesti alemmassa asemassa olevat ryhmät kokevat esimerkiksi juuri Die Linken edustaman vasemmistoliberalismin loukkaukseksi ja hyökkäykseksi heitä ja heidän elämismaailmaansa kohtaan. Wagenknechtin kannattama traditionaalinen vasemmisto sen sijaan on ajanut työväenluokan ja alempien luokkien asiaa. Tämän vuoksi vasemmiston olisi Wagenknechtin mielestä aluksi siis turvattava hyvinvointivaltion tulevaisuus ja sitten annettava uudelleen ääni alemmille luokille, kuunneltava heidän huoliaan ilman, että heitä pidetään heti kättelyssä tyhminä, äärioikeistolaisina tai moititaan vääristä sanvalinnoista ja puhetavoista.

Ekologinen kritiikki on paikallaan

Sen sijaan ekologisen kritiikin vähäisyys tai suoranainen laiminlyönti, jonka Havu taitavasti liittää myös hyvinvointivaltioon ” Wagenknecht ohittaa kysymyksen siitä, onko 1970-luvun kaltaiseen sosiaalivaltioon esimerkiksi ekologisista syistä ylipäätään mahdollista palata” on mielestäni Wagenknechtin merkittävin ongelmakohta tällä hetkellä. Miten sitten rakennettaisiin kaikki Wagenknectin projektin vahvuudet omaava ohjelma, johon myös onnistuttaisiin yhdistämään radikaali ekologinen kritiikki, pyrkimys materiaalisesta kasvusta luopuneeseen sosialismiin? Tähän kysymykseen kiteytyy nähdäkseni hyvin paljon koko vasemmiston uskottavuudesta tulevaisuudessa. Talouskasvumyönteisellä, sotaa ja asevarustelua kannattavalla euroliberaalilla Nato-vasemmistolla ei ole tähän kysymykseen edelleenkään minkäänlaista vastausta.      

Mitkä ovat BSW:n menestymismahdollisuudet?

Wagenknecht-tutkimuksensa lopussa Patrick Moreau käsittelee BSW:n menestymismahdollisuuksia Saksan poliittisella kentällä. Vaikka BSW on asettanut ehdokkaita jo kesäkuun EU-vaaleihin, tulee ensimmäinen varsinainen tähtäin olemaan Saksissa ja Thüringenissä syksyllä järjestettävissä osavaltiovaaleissa, sekä vuoden 2025 liitopäivävaaleissa. Syksyn vaaleja ajatellen BSW:n etuna on ennen kaikkea se, että entisen DDR:n alueella koetaan varsin laajasti, että Saksojen yhdistymien on monilta osin sittenkin epäonnistunut. Näitä, osin päällekkäin AfD:n kannattajakunnan kanssa olevia ihmisiä on paljon, ja heitä myös Wagenknechtin sanoma puhuttelee. Tällä hetkellä Die Linkellä on Bundestagissa 28 edustajaa ja BSW:llä 9, mutta ei todennäköisesti kauaa, sillä joidenkin ennusteiden mukaan on mahdollista, että Linke jäisi ensi vuoden liittopäivävaaleissa kokonaan äänikynnyksen alapuolelle.

Ratkaiseeko rauhan näkökulma

Vakuutusyhtiö R+V Versicherungin viime syksynä tekemässä laajassa tutkimuksessa saksalaisten huolenaiheiden kärkeen nousivat: huoli tulevasta toimeentulosta; asumisen kallistuminen; hyvinvointivaltion heikentyminen; maahanmuuton hallitsemattomuus; yleisen taloudellisen tilanteen huonontuminen ja sijalla kaksitoista oli Saksan ajautuminen sotaan. Eräs Sahra Wagenknechtin voimakkaasti esillä pitämä teema – mielipiteen ilmaisun vapauden kaventaminen – huolestuttaa nykyään myös yhä useampia. Kun tähän liitetään vielä saksalaisten enemmistön ja Wagenknechtin jyrkästi vastustama niin sanotun inklusiivisen kielenkäytön lanseeraaminen erityisesti liberaalin vihervasemmiston taholta voidaan uskoa, että monet saksalaisen yhteiskunnan tämän hetken kipukohdat antaisivat olettaa BSW:llä olevan vähintäänkin kohtuulliset menestymismahdollisuudet tulevissa vaaleissa.

Kaikki identiteettipoliittiset kiistat ylittävä rauhanpoliittinen näkökulma on mahdollisesti jatkossa nousemassa kaikkein tärkeimmäksi kysymykseksi arvioitaessa Bündnis Sahra Wagenknechtin menestymismahdollisuuksia. Monien mielestä Saksa on jo tuhlannut aivan liikaa rahaa ja täysin turhaan Ukrainan aseistamiseen. Toivottavasti yhä useampi saksalainen on valitsemassa rauhan näkökulman sotaa vastaan ymmärtäen, että eurooppalaisessa turvallisuusratkaisussa täytyy huomioida myös Venäjän täysin legitiimit turvallisuusintressit ja samalla osata arvioida koko ajan kriittisesti Ukrainan tilanteeseen liittyvää, Lännen levittämää natohenkistä sotapropagandaa.

Suomalainen pienkustantaja Särötär on ilmoittanut julkaisevansa Sahra Wagenknechtin kirjan Die Selbstgerechten (Itseriittoiset – ohjelmani yhteisöllisyyden puolesta) suomeksi vuonna 2025 kääntäjänä Riikka Uhlig.

Lähteet:

Front populaire. La tyrannie des minorités. L`art de détruire la France. nro.12

Havu, Sauli. Sahra Wagenknechtin vasemmistokonservatismi-ordoliberalismia ja perinteisiä arvoja.www.tuni.fi/alustalehti

Moreau, Patrick. L`Émergence d`une gauche conservatrice en Allemagne.www.fondapol.org

Reynié, Dominique. La gauche s`est trompée sur les calsses laborieuses.www.fondapol.org

Wagenknecht, Sahra. Raha ilman ahneutta. Into. suom. Kirsimarja Tielinen.

Wagenknecht, Sahra. Die Selbstgerechten esipuhe. saksasta kääntänyt Aleksi Okkonen. Kulttuurivihkot 4-5/2023.

Wagenknecht, Sahra. haastattelu. Kulttuurivihkot 4-5/2023