Ahtisaari: Naton, EU:n ja uusliberalismin sanansaattaja

Vaalitunnuksensa vastaisesti Ahtisaari katsoi kuitenkin paremmaksi liittoutua USA:n kanssa yhdeksi blokiksi ja eristäytyä totaalisesti historiallisesta ja lähimmästä naapuristaan Venäjästä sekä samalla suuresta osasta muuta maailmaa. (Kuva v. 1994 vaaleista, Ahtisaaren vaalijuliste/Heikki Männikkö)

Toimitti Heikki Männikkö 11.11.2023

Näinä päivinä mediapooli, radio, TV ja lehdistö oli viikkojen ajan täynnään Martti Ahtisaarta, mutta on jatkunut vielä senkin jälkeen. Tämä hehkutus huipentui hänen perjantaina 10.11.2023 olleisiin hautajaisiinsa. Voi vaan kysyä, mikä on tällaisen nostatuksen funktio, joka Ahtisaarelle kohdistettiin. Antiikista lähtien historiallisia aikakausia merkittiin muistiin rakentamalla kulloisillekin hallitseville dynastioille ja heitä edustaville henkilöille erilaisia monumentteja, jotta heidän edustamansa ideologia ja valta pysyisi kansan muistissa ja vahvistaisi hallitsevan yhteiskuntaluokan vallankäyttöä. Ahtisaaren nostatus heijastaa hyvin sitä poliittista ja yhteiskunnallista tilaa, johon maamme on kansan edun vastaisesti saatettu. Pienen ajanjakson kuluessa meidät on muljautettu USA:n ja sen Nato-liittolaisten käskyläiseksi, joka uskollisesti hoitaa 30-luvun malliin paikkaansa Naton 1300 km mittaisella Venäjän vastaisella rajalla uhaten Venäjän arktisen alueen- ja Pietarin talousalueen turvallisuutta. Tämä oli Ahtisaaren alkuperäinen ajatus ja tietenkin tätä on äärioikeistolaisten poliitikkojemme syytä ilolla juhlia ja istuttaa sitä koko kansaan. Tätä asiaa olemme jo kaksi kertaa käsitelleet verkkojulkaisussamme (www.kansanaani.org), josta voitte katsoa nämä kirjoitukset mm. hakusanalla Ahtisaari.

Petoksella valtaan sekä Naton ja EU:n taakse

Martti Ahtisaaresta leivottiin presidenttiä kulissien takana jo paljon ennen v. 1994 presidentinvaaleja. Kerrottiin, että ensimmäisenä häntä esitti presidentiksi jo v. 1989 Kerimäen kirkkoherra Pentti Liukkonen. Ahtisaaren hyväksi aloitettiin medialobbaus (Mediapoolia ei ollut, mutta valmius oli) SDP:n oikeistosiiven edustajan Lasse Lehtisen johdolla. Samaan koplaan vedettiin nopeasti mukaan mm. Aarno ”Loka” Laitinen, Matti Ahde, Erkki Tuomioja, Markku Hyvärinen ja Paavo Lipponen. On huomattava, että kaikkien näiden tuli tietää Ahtisaaren edustavan mielipiteiltään äärioikeistoa ja hänen taakseen piti saada koplattua myös demarien enemmistö. Ja kuten tiedämme, tässä onnistuttiin. SDP:n pitkään valmisteltu presidenttiehdokas Kalevi Sorsa syrjäytettiin. Tämä petos varmistettiin sillä, että SDP:n valtuusto päätti järjestää kaikille kansalaisille avoimen esivaalin SDP:n presidenttiehdokkaasta. Tätä ”perusteltiin” silloin monin kieroilevin sanankääntein mm. kaikille demokraattisella päätöksenteolla, SDP:n avoimuudella ja vahvalla sitoutumisella Suomen kansaan jne. Näin vedettiin äärioikeiston kannattajia kadulta kampeamaan syrjään SDP:n aiemmin kaavailemaa Kalevi Sorsaa. Tässä operaatiossa SDP myös määritteli selkeän myönteisen kantansa Nato- ja EU-jäsenyyteen. Kaikille oli jo silloin tiedossa, että Ahtisaari on Naton ja EU:n vankka asiamies.

Presidentinvaalikuvioita 1994

Varsinaiset presidentinvaalit olivat erikoinen näytelmä, jossa aloittelevan ”Mediapoolin” medialobbaus näytti voimansa ja kykynsä savustaessaan Eeva Kuuskosken ulos presidenttikilvasta. Näin tapahtui siksi, että ”asiantuntijat” arvioivat Kuuskosken keskeisimmäksi ehdokkaaksi, joka kykenee lyömään Ahtisaaren varsinaisessa vaalissa. (Juhani Tanski: Ahtisaaren Nobel – rauhan- vai sodan palkinto) Siksi Ahtisaaren tausta-organisaatio katsoi välttämättömäksi Kuuskosken syrjäyttämisen. Varsinaisessa vaalissa tapahtui samankaltainen kuvio, kun alkoi näyttää siltä, että se onkin Paavo Väyrynen, joka etenee Ahtisaaren kanssa toiselle kierrokselle. Ahtisaaren taustavoimille tulikin ”hätä housuihin”, kun alkoi selvitä, että Paavo Väyrynen tulee valituksi Ahtisaaren kanssa presidentinvaalien 1994 toiselle kierrokselle. Tiedettiin, että julkisessa väittelyssä Mara ei Paavolle pärjää. Asia junailtiin siten, että tiedotusvälineet laskivat liikkeelle huhun, että nyt Elisabeth Rehn on menossa niukasti toiselle kierrokselle, mutta tarvitsee lisää ääniä. Vaalipäivänä tämä tuli esiin selvästi, kun oli levitetty tietoa, että ovensuukyselyjen perusteella Rehn ja Väyrynen ovat lähes tasoissa ja nyt Rehn tarvitsee tukea. Oikeistovoimat riensivätkin äänestämään Rehniä ja Paavo saatiin syrjäytettyä. Tämä ilmeni siten, että puolenpäivän jälkeen vaalipaikoille saapui äänestäjiä, jotka kyselivät, että kuka nyt onkaan se puolustusministeri, jota tulisi äänestää? (Oma huomioni Suomenlinnan vaalilautakunnassa) Tämän jälkeen vaalien toisen kierroksen vaalikeskusteluissa puhuttiinkin vain ”kahvikupin hinnasta”. Samankaltainen osoitus taustavoimien juonittelusta oli se, että KTP:ssa saimme edustajat YLE:n vaalivalvojaisiin, koska meillä oli vaalissa oma ehdokas, Pekka Tiainen. Tässä tilaisuudessa olleet edustajamme panivat merkille sen, miten mm. tiedotusvälineiden edustajat paukuttelivat toisiaan olalle ja totesivat, että ”Me sen teimme”. Tämä on hyvä osoitus siitä, miten pelkän juonittelun voimin kyetään sopivassa yhteiskunnallisessa tilanteessa ohjailemaan ihmisten käyttäytymistä. Se on suurpääoman demokratiaa. 

Tässä näemme riemujuhla kerrakseen. Kuvassa mm. Martti Ahtisaari ja Paavo Lipponen v. 1994 HTY:n talolla vaalivalvojaisissa juhlimassa ainakin kolminkertaista petosta, jossa (1) Ahtisaari näytteli demaria, (2) Lipponen ja SDP pettivät puoluetoverinsa ja oikeutetun presidenttiehdokkaansa Kalevi Sorsan ja (3) vetivät kadulta porvarien kannattajat SDP:n puolueäänestykseen äänestämään, äärioikeistolaisen Ahtisaaren, SDP:n presidenttiehdokkaaksi (kuva: Wikimedia commons).

Liisan lista ja taantumuksellisuusbarometri

Silloin 90-luvun alusta saakka pidimme keskenämme toveriporukassa ns. taantumuksellisuusbarometria, millä mittasimme poliitikkojemme äärioikeistolaista ja työkansan vastaista linjaa. Siihen saakka, kun pidimme keskusteluissa yllä tätä listaa, niin aina siinä oli kärjessä Martti ”Mara” Ahtisaari. Toisesta sijasta kilpailivat Paavo Lipponen ja Liisa Jaakonsaari.  Liisa pääsi listallemme, koska hän esitti ns. Liisan listan, joka esitteli laajan luettelon köyhiin kohdistuvia leikkauksia, kuten Orpon hallitus tänään. Lipposen ensimmäinen hallitus otti tämän listan sellaisenaan ohjelmaansa ja leikkasi kaikkein vähävaraisimmilta. Liisa itse oli tämän hallituksen työministerinä ja hoiti asiat niin, että työtön ei voinut ansaita mitään menettämättä työttömyysturvaansa. Myös valtion omaisuutta myytiin. Syynä tälle kovalle uusliberalistiselle leikkauspolitiikalle oli maan ajaminen Lipposen johdolla eurokuntoon.

Sorsa, Palme ja Ahtisaari

Miksi tässä yhteydessä otan esiin ”taantumuksellisuusbarometrimme? Se perustuu siihen, että selkeästi vuoden 1994 presidentinvaalit olivat vaihe maamme politiikassa, jolloin SDP osaltaan otti selkeän kurssin EU:n ja Naton suuntaan. Silloin viimeistään hylättiin aiempi keynesiläinen yhteiskuntapolitiikka ja siirryttiin tukemaan uusliberalistista monetarismia. Sorsan, sosialidemokraatin, vaihtaminen ”valedemariin”, Ahtisaareen oli osoitus SDP:n politiikan suunnan muutoksesta. Tässä yhteydessä tulee nonesti mieleen näkemys, että Sorsan ohitse Suomen politiikkaa tuskin olisi näin nopeasti kyetty kääntämään Nato- ja EU-linjalle. SDP:n sisällä tuskin olisi löytynyt sellaisia perinteisiä sosialidemokraatteja, jotka olisivat tähän uskaltaneet Sorsan kanssa naamatusten lähteä. Presidentinvaalikuvio antoi tähän mahdollisuuden: pääsivät Jaakonsaaret, Lipposet ja Lehtiset näyttämään kyntensä. Tulee myös mieleen, miten sama asia tapahtui vähän samalla tavalla v. 1986 Ruotsissa. Sielläkään politiikan kurssia tuskin olisi Olof Palmen eläessä kyetty luotsaamaan uusliberalistiseen EU-suuntaan. Salamurhaaja teki palveluksen Ruotsin uusliberalistiselle äärioikeistolle.

Suomen valtamedian (mm. YLE:n) Venäjä-vastaisuus menee äärirajoille. Aiemmin se on ennakoinut vaikeita aikoja. Toivottavasti tilanne normalisoituu pian. Tämä kuva ja kuvateksti kokoomuksen Länsi-Pasilan trollitehtaasta julkaistiin Kansan äänessä 1/2015. Joskus tilanne tietenkin normalisoituu, koska ei Venäjä tuosta naapuristamme minnekään katoa. Odotamme mitä Niinistöt, Sannamarinit, Lipposet ja Lehtiset ym. sanovat silloin. (Kuva Heikki Männikkö)

Ahtisaari loi epädemokraattisen jopa diktatorisen käytännön

Mara valittiin presidentiksi vaalien toisella kierroksella 6.2.1994. EU-kansanäänestys pidettiin 16.10.1994. Tässä välissä pidettiin Korfun saarella Kreikassa EU:n huippukokous, jonne myös Suomi sai lähettää valtuuskunnan. Tässä kokouksessa Suomi jo allekirjoitti EU-jäsenyys-sopimuksen huolimatta siitä, että EU-kansanäänestys pidettiin vasta 16.10.1994. Mitään oikeutta tällaisen asiakirjan allekirjoittamiseen ei Ahtisaaren johtamalla valtuuskunnalla ollut. Kukaan ei osaa sanoa, miten sitova tämä asiakirja oli ja miten sitä myöhemmin oli tarkoitus käyttää. Toimi oli kuitenkin kaikkien periaatteiden ja sääntöjen ja jopa perustuslain vastainen, koska päätöstä Suomen valtioelimissä ei ollut tehty. Myöhemmin tätä Ahtisaaren lanseeraamaa käytäntöä on jatkettu useasti.

Korfun satoa, kansa pidetään viimeiseen saakka pimennossa

Elokuussa 22.8.2014 Niinistö ja Suomen Ulkopoliittinen ministerivaliokunta päättivät eduskunnan selän takana allekirjoittaa Suomen ja Naton yhteisymmärryspöytäkirjan (isäntämaasopimuksen). Asiakirjan allekirjoitti 4.9.2014 silloinen puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Tätä asiakirjaa saattoi verrata Suomen ennen toista maailmansotaa Hitlerin kanssa eduskunnan selän takana solmimaan sopimukseen, joka antoi Saksalle kaikki mahdollisuudet toimia Suomessa. Samoin Isäntämaasopimus antaa USA:lle käytännössä kaikki oikeudet toimia maassamme. Tällä hetkellä Suomi on neuvotellut USA:n kanssa salaisesti vuoden 2022 elokuusta saakka uudesta puolustusyhteistyösopimuksesta (DCA), joka ilmeisesti korvaa isäntämaasopimuksen. Tällä hetkellä käydään hiljaisesti neuvotteluja Suomen osallistumisesta EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Tämä ”kansan selän takana” sopimuskäytäntö on selkeästi sukua Korfun saaren tapaamiselle.

Ahtisaari ihannoi aina Natoa, vihasi sitä Venäjää, joka ei halunnut antautua läntiselle markkinalle sekä tuki niitä projekteja, joissa Natolla oli ratkaiseva rooli. Näin oli mm. silloin, kun Nato aloitti Jugoslavian pommitukset sekä Nobelin rauhanpalkintoa vastaanottaessaan, jolloin Ahtisaari jo vaati Suomen natojäsenyyttä. Lähinnä voimme ajatella niin, että tämän ominaisuutensa vuoksi hänet asetettiin niihin tehtäviin, joista Natokansa häntä nyt kiittää. Näistä tehtävistään käsin hän saattoi hoitaa perustehtäväänsä, Nato-jäsenyyden ja uusliberalismin sisäänajoa. (kuva Voima-lehti)

”Rauhanneuvottelija” Ahtisaari

Ahtisaaren ansioiksi on luettu hänen saavutuksensa rauhanneuvottelijana. Näissä toimissa hän lähinnä kunnostautui USA:n ja Naton edusmiehenä. Hän Tony Blairin tapaan kannatti USA:n hyökkäystä Irakiin siinäkin tapauksessa, että YK:n tarkastajat eivät löydä sieltä joukkotuhoaseita. Näin sitten kävikin. Pokatessaan Nobelin rauhanpalkintoa hän esitti Suomelle Nato-jäsenyyttä. Nato aloitti Jugoslavian pommitukset, joiden tuloksena Jugoslavia hajotettiin. Tuodessaan Naton rauhanehdotusta 2.2.1999 Kosovoon, ei Serbian pommitusten lopettamisesta keskusteltu. Ahtisaari uhkasi mattopommituksilla ja totesi merkitystä olevan vain sillä, että 65 % maailman varallisuudesta on tunnustanut Kosovon. Olennaista Ahtisaaren rauhanneuvotteluissa on ollut se, että hän tukeutui säälimättä USA:n ja Naton sotilaalliseen voimaan. Kaikki muut hänen kontolleen lasketut neuvotteluprojektit olisi voinut hoitaa kuka muu tahansa.

Presidentinvaalien 1994 yhteydessä osallistuimme vaalikeskusteluihin, joissa myös Ahtisaari oli paikalla. Meille jäi hänestä mielikuva töykeänä kaverina, joka juurikaan ei antautunut keskusteluihin muiden ehdokkaiden kanssa. Tunsi hyvin oman arvonsa.  Nämä hänen Jugoslavia-, Serbia- ja Kosovo- neuvottelunsa vahvistavat kuvaa, että ”parhaimmillaan” hän oli silloin, kun saattoi tukeutua Naton ja USA:n sotilaalliseen voimaan. Tätä kuvaa hänestä vahvistavat monet muutkin seikat. Hänen hautajaispäivänään tiedotusvälineet olivat koko päivän ajan varatut hänen ylistämiselle. Nämä ylistäjät olivat kuitenkin vain USA-, EU- ja Nato-väkeä.

Toimitti: Heikki Männikkö 11.11.2023