Luokkasodan alkamisesta 105 vuotta

Keski-Uudenmaan järjestöjen tapahtuma 27.1. Tuusulan Paijalan hautausmaalla.

Heikki Männikkö, julkaistu 27.1.2023

Luokkasodan alkamisen 105. vuosipäivänä työväenjärjestöt kokoontuivat punasotilaiden muistomerkeillä eri puolilla Suomea. Punasotilaiden muistotapahtumissa ymmärrettävästi eniten keskustelua herätti maailmanpoliittinen kriisi ja Naton eskaloima sota Euroopassa. Keski-Uudenmaan järjestöjen tapahtumassa Tuusulan Paijalan hautausmaalla puhui mm. Eeva Leskinen. Helsingissä valtakunnallisella punaisten muistomerkillä SFT:n tilaisuudessa puhui Pekka Tiainen. Puheenvuorossaan Tuusulassa Eeva Leskinen käsitteli köyhien ja iäkkäiden ihmisten vaikeuksia selviytyä erilaisten tietotekniikkaan liittyvien laitteiden kanssa.

”Mitä on sanottavaa tänä päivänä, kun on 105 vuotta Suomen luokkasodan alkamisesta? Mikä on muuttunut paremmaksi? Mikä on muuttunut huonommaksi? Mitä historiasta voi oppia? Keitä mikäkin asia koskee.

Taloudellisesti katsoen ihmiset eivät vieläkään ole tasa-arvoisia keskenään. Ihmisiä luokitellaankin nykyisin moneen eri luokkaan: rikkaat, keskiluokka ja vähävaraiset. Muutama kymmenen vuotta sitten vielä käytettiin käsitteitä työväenluokka ja omistava luokka. Se oli selkeämpi jako. Vuonna 1918 se tuli näkyväksi, ja jako jatkuu. Sen huomaaminen on käynyt vaikeammaksi.

Koulutusta on nykyisin paremmin saatavilla, teoriassa myös köyhemmille (tai keskimääräistä huonommin toimeentuleville) ainakin, jos on valmis keskittymään opiskeluun ja tinkimään jokapäiväisen elämän kustannuksista. Lisäksi pitää olla aika hyvä kirjanpitotaito, kun asioi kelan, pankkien ja sosiaalitoimen kanssa. Köyhällä pitää oman talouden olla läpinäkyvää, sillä sitä joutuu selittämään useissa paikoissa. Käytännössä köyhempi ihminen lähtee takamatkalta opintojenkin suhteen. Se on vähän kuin sadan metrin juoksukilpailuun jotkut määrättäisiin lähtemään 30 metriä kauempaa kuin lähtöviivalta, mutta kaikille on maali samassa kohdassa.

Mikä neuvoksi? Sitkeys on ominaisuus, jota köyhän on pakko opetella. Opastusta kaikenlaisten hakemusten ja asiointien tekemiseen on vaikea saada. Tietotekniikka kuulemma tuo mahdollisuuden hoitaa useimmat asiat kotoa käsin netin kautta. Niin niin, mutta ensiksi pitää opiskella suuri määrä monenlaista vaihetta ja käsitettä. Esimerkiksi muuan pikkuasia: pitää merkitäkin VÄÄRIN-merkki eli V, kun tarkoittaa TÄMÄ ON OIKEIN. Joskus, tosin harvemmin, selviää rastin merkinnällä. Oikein-merkkiä ei käytetä paitsi käsin kirjoittamisessa.

Varakkaimmille tilanne on helpompi. Yksilökohtaisia ongelmia heilläkin tietysti voi olla ja sen kautta vaikeuksia, mutta niistä tietää paremmin joku muu. Jätän sen alueen tällä kertaa muille.”

Puheenvuoronsa lopuksi Eeva Leskinen esitti luokkasodan muistolle omistetun laulun:

Pohjolan lumiset kalmiston hongat, trad.

Pohjolan lumiset kalmiston hongat
ammuttuin haudalla vienosti soi.
Vieriös kummulle, ystävän kyynel
kertoen julmasta vainoojasta.

Ei omaisten sallittu ruusuja tuoda
aution tyhjille kummuille.
Ei ystävän sallittu sinne tulla
tuskien hetkinä taivaltaa.

Te sankarten laille kestitte taistot
puolesta vapauden, oikeuden.
Te luotitte veljeysaattehen voittoon,
ja toivoitte aamua vapaudelle.

Sen aamun ei vielä sallittu teidän
teitänne valaista sätehillään,
vaan perinnöksi jätitte lapsille meidän
työn, jonka ostitte verellänne.

Eeva Leskinen puhumassa.