Lännen palkintosade jatkuu pääministeri Marinin sodanlietsonnan yllä

PK. Hämäläinen. Julkaistu 18.1.2023

CIA:n perustama peitejärjestö nimesi Marinin vuoden voimanaiseksi

Yhdysvaltain ja sen liittolaisten maailmanherruutta ajavat sotilaalliset ja taloudelliset organisaatiot tuntuvat päivä päivältä rakastavan yhä enemmän Suomen pääministeri Sanna Marinia. Viimeisin rakkaudenosoitus tuli heti vuoden 2023 ensimmäisinä päivinä, kun ukrainalainen Kyiv-post sanomalehti nosti Marinin ”Ukrainan voittoa edistävien” ulkomaisten johtajien listalle. Vain hiukan aikaisemmin, joulukuun alussa Kansainvälinen Eurooppalainen liike (European Movement International) myönsi Marinille vuoden 2022 voimanainen (woman in power) palkinnon. Samassa kilvoittelussa jaetun vuoden toimintanainen palkinnon sai Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotapropagandaa suoltavan ukrainalaisen, englanninkielisen Kyiv Independentin päätoimittaja Olga Rudenko.

Marinille suorastaan sataa tunnustuksia

Viimevuosien aikana pääministeri Marinia on palkittu ja huomioitu erityisesti amerikkalaisessa ja brittiläisessä mainstream julkisuudessa todella runsaalla kädellä. Vuonna 2020 BBC valitsi hänet maailman sadan vaikuttavimman naisen joukkoon. Samana vuonna Marin kiipesi sijalle 85, yhden maailman luetuimman bisneslehden, amerikkalaisen Forbesin ”kansainvälisten vaikuttajien” listauksessa. Heti perään, seuraavan vuoden tammikuussa amerikkalainen Time magazine nosti hänet kansikuvatytöksi ja vuoden 2022 joulukuussa noste tuntuu olevan entistä kovempi, sillä brittiläinen Financial Times nosti Marinin peräti 25 ”maailman vaikutusvaltaisimman naisen” listalle. Myös muissa Nato maissa, kuten Australiassa, Uudessa Seelannissa, Saksassa ja Ranskassa on Sanna Marinille tullut lähes vastaavaa suitsutusta.

Poseerausta luotiliiveissä Lännen lavasteissa

Vasta aivan hiljattain Sanna Marin poseerasi läntisen muotimaailman raamatun Voguen sivuilla. Pian tämän jälkeen, viime vuoden keväällä hänet kuljettiin poseeraamaan luotiliiveissä Lännen pääosin lavastamien sotarikosten tapahtumapaikoille. Tuolloin Marinista otettuja propagandakuvia on sittemmin viljelty laajalti länsimediassa. Oscareita tästä propagandatempauksesta ei ehkä jaeta, mutta palkinnon Marin siitäkin onnistui kuittaamaan, sillä edellä mainittu ukrainalainen Kyiv-post sanomalehti palkitsi Marinin ulkomaisten johtajien listalla, jotka ”ovat tuoneet Ukrainan voittoa lähemmäs ja jotka jatkavat tätä työtä myös vuonna 2023”. Tätä työtä Marinin on siis määrätty jatkavan yhdessä muiden ukrainalaisten palkintolistalla olleiden, kuten Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin, Britannian entisen pääministerin Boris Johnsonin ja Nato:n pääsihteeri Jens Stoltenbergin kanssa. Mihin tällä kaikella pyritään ja mitä tarkoitetaan Lännen palkintojen yhteydessä Sanna Mariniin toistuvasti liitetyllä sanalla vaikutusvalta?

Moraalinen ja aatteellinen alamäki on jyrkkä

Muistan henkilökohtaisesti tavanneeni Sanna Marinin kerran. Tämä tapahtui noin kymmenisen vuotta sitten Tampereella, jolloin olin mukana Marxilaisen yhteiskuntatieteen seuran järjestämässä talouspoliittisessa keskustelutilaisuudessa. Paikalle yleisön joukkoon Marin saapui seurassaan muutamia paikallisia nuordemareita. Vaikka en ole itse ns. sosiaalisessa mediassa, on minulla ollut mahdollisuus tutustua Sanna Marinin tuon ja vähän aikaisemmankin ajan poliittisluonteisiin somekirjoituksiin. Kun vertaan näitä kirjoituksia Sanna Marinin viimeisten vuosien edesottamuksiin politiikan kentillä olen päätynyt täysin päinvastaiseen käsitykseen hänen tilanteestaan, kuin mikä edellä mainituilla amerikkalaisilla ja muilla julkaisuilla tai Kansainvälisellä Eurooppalaisella liikkeellä hänestä näyttää olevan. Minun mielestäni Sanna Marin kulkee sekä moraalisesti, että aatteellisesti tällä hetkellä hyvin jyrkkää alamäkeä. Marinia palkitsevat Lännen valtaeliitit eivät kuitenkaan kiinnitä vähäisintäkään huomiota moraaliin tai aatteellisuuteen. He puhuvat vaikutusvallasta. Mutta mitä on se jatkuvasti kasvava ”vaikutusvalta”, jota Sanna Marinilla nyt tuntuu alati kasvavassa määrin olevan esimerkiksi Forbesin, Financial Timesin tai Kansainvälisen Eurooppalaisen liikkeen mukaan.

Taustalla USA:n ja sen liittolaisten agenda

Ensimmäinen huomioitava asia on se, että kaikki nämä Marinia ylistävät eri tahot ovat tiukasti sitoutuneet Yhdysvaltain johtaman maailmanjärjestyksen ylläpitoon ja kasvattamiseen. Ne ovat siis sitoutuneet ajamaan amerikkalaisvetoisen läntisen kapitalismin etuja. Samalla ne ovat tietenkin sitoutuneet ajamaan Yhdysvaltain ja Naton sotilaallisia etuja loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä Sanna Marinia ylöspäin nostavat ja palkitsevat organisaatiot ja yritykset näkevät Sanna Marinin viime vuosien toiminnassa jotain niin merkittävän myönteistä näiden Yhdysvaltain ja sen liittolaisten tavoitteiden näkökulmasta, että häntä kannattaa siitä jatkuvasti palkita. He käyttävät tästä Marinin toiminnasta nimeä ”vaikutusvalta” tai ”power”, mutta tosiasiassa he taitavat itse sekä antaa Marinille tämän vaikutusvallan, että määritellä sen sisällön. Sanna Marinille ei tyhjästä synny mitään vaikutusvaltaa tai voimaa. Kaikki se ”vaikutusvalta” ja ”voima” on hänelle annettu näiden organisaatioiden toimesta. Kysymys kuuluu, että antavatko nämä organisaatiot myös ajatukset ja toiminta-agendan Marinille? Entä mitä Marin on tehnyt tai hänen odotetaan tekevät tällä hänelle annetulla ”vaikutusvallalla”?

WEF:n koulunpenkiltä suuriin tehtäviin

Olen tässä lehdessä aiemmin (KÄ 4/22) tuonut esiin sen mahdollisuuden, että globaalin kapitalismin maailmanvalloitusta ohjelmallisesti edistävän Maailman talousfoorumin (WEF) ”nuorten globaalien johtajien” koulutusohjelmaan osallistunutta Sanna Marinia ikään kuin valmennettaisiin johonkin kansainväliseen, läntisen kapitalismin näkökulmasta tärkeään tehtävään. Tämä tehtävä voisi olla esimerkiksi Yhdysvaltain ja kollektiivisen Lännen taloudellisia ja mahdollisesti sotilaallisia etuja ajavan kansainvälisen järjestön johtajuus. Tätä käsitystä vahvistaa myös Marinin osallistuminen anglo-amerikkalaisen kapitalismin ylivaltaa ajavan salaseuran, Bilderberg-ryhmän kokoukseen Washingtonissa viime keväänä. Tätä käsitystä tukee myös Marinille annettu näkyvä asema WEF:n Davosin kokouksessa tammikuussa 2023. Kun Sanna Marin on viime aikoina esittänyt yhä jyrkempiä ja sotahenkisempiä mielipiteitä Ukrainan tilanteeseen liittyen, on minun käsitykseni vahvistunut siitä, että häntä ohjaillaan hyvin vahvasti Suomen ulkopuolelta. Mutta mikä on tuo Suomessa varsin vähän tunnettu, nimenä sinänsä hienolta kalskahtava Kansainvälinen Eurooppalainen liike, joka jakoi Marinille tämän vuoden voimanaisen palkinnon?

Kansainvälisen Eurooppalaisen liikkeen historiallinen tausta

Amerikkalaiset eivät omalta osaltaan päättäneet toista maailmansotaa Euroopassa Saksan antauduttua toukokuussa 1945. Välittömästi tämän jälkeen Yhdysvallat käynnisti massiivisen sotilaallis-taloudellisen ohjelman, johon liittyvää laajaa kulttuuripoliittista mielipiteenmuokkausohjelmaa organisoi USA:n ulkoasianhallinto ja tiedusteluelimet. Tätä asiaa on sivuttu kirjoittamassani EU:n syntyä ja olemusta käsittelevässä kirjoitussarjassa (KÄ 5-6/21). Yhdysvaltain tavoitteena oli (ja on edelleen) integroida ja alistaa Eurooppa sotilaallisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti euroatlanttiseksi kokonaisuudeksi palvelemaan Yhdysvaltain johtamaa maailmanjärjestystä. Välineenä tässä on käytetty Naton lisäksi ns. Euroopan yhdentymistä, mistä sittemmin on seurannut monien mutkien kautta Euroopan unioni. Marinille vuoden voimanaisen palkinnon jakaneen Kansainvälisen Eurooppalaisen liikkeen synty liittyy tähän kylmän sodan alkuvaiheeseen.

CIA:n ja USA:n ulkoministeriön peitejärjestö

Transatlanttisia markkinoita ts. Yhdysvaltain ehdoilla toteutettavaa USA:n ja Euroopan välistä vapaakauppaa, sekä USA:n sotilaallisia etuja Euroopassa edistämään amerikkalaiset perustivat heti sodan jälkeen ”kansalaisjärjestön” nimeltä Amerikkalainen komitea yhtenäisen Euroopan puolesta (American Committee on United Europe). Tätä USA:n ulkoasianhallinnon ja CIA:n johtamaa prosessia kuvaa tarkoin ranskalainen, entinen europarlamentaarikko Philippe de Villiers vuonna 2019 ilmestyneessä mainiossa kirjassaan J`ai tiré sur le fil de mensonge. Tämä ”tavallisten amerikkalaisten” muodostamaksi sanottu ja ”solidaarisuusjärjestönä” esiintynyt komitea kanavoi eurooppalaisille amerikkalaismielisille tahoille suoraan CIA:n, USA:n ulkoministeriön, sekä muiden suurrahoittajien, kuten Fordin ja Rockefellerin säätöiden rahaa varmistamaan Yhdysvaltojen etujen ja tavoitteiden toteutuminen sodan jälkeisessä Euroopassa. Kansalaisjärjestönä esiintyneen komitean johdossa olivat kenraali William J. Donovan, Walter Bedell Smith ja Allen Dulles. He kaikki olivat CIA:n palveluksessa ja heistä tuli kustakin vuorollaan Eurooppa-operaation yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen CIA:n johtajia. Allen Dulles oli USA:n ulkoministeri John Foster Dullesin veli. Komitean työhön osallistui kiinteästi myös Marshall apua Euroopassa koordinoinut Paul Hoffman.

Kaikki täytyy saada näyttämään ”eurooppalaiselta”

Tuolloin, aivan kuten nytkin, amerikkalaisten ongelmana oli se, että kaikki heidän manööverinsä Euroopassa täytyi saada näyttämään siltä, että ne olisivat eurooppalaisten itsensä omasta halustaan ja pyrkimyksestään alullepanemia ja toteuttamia. Tämän vuoksi piti amerikkalaisen rahan kanavoimiseksi ja erityisesti tuon Sanna Marinin yhteydessä puhutun ”vaikutusvallan” kanavoimiseksi perustaa peitejärjestöjä. Amerikkalaisten vaikutusvalta piti saada näyttämään siltä, että se olisikin eurooppalaisten itsensä vaikutusvaltaa, mieluummin vielä alhaalta päin, kansalaisten itsensä keskuudesta nousevaa ”vaikutusvaltaa”. Marinille palkinnon jakanut Kansainvälinen Eurooppalainen liike on rakennettu siis alunpitäen Euroopassa 1940-50-luvulla toimineiden, kolmen CIA:n organisoiman peitejärjestön työn pohjalta. Amerikkalaisten bulvaanina toimi ranskalainen Henry Frenay, jonka johtama peitejärjestö oli Federalistien eurooppalainen liitto (L`Union européenne des fédéralistes), joka teki puolestaan yhteistyötä CIA:n ranskalaisen asiamiehen Jean Monnet`n ja Robert Schumanin johtamien peitejärjestöjen kanssa, joista jälkimmäinen oli sattumalta nimeltään Eurooppalainen liike.

Lobbausjärjestön ja ajatuspajan salaseuramainen välimuoto

Yhdysvaltain tavoitteiden pääosin toteuduttua amerikkalaiset ryhtyivät keventämään tätä EU:n virallisen historian mukaan eurooppalaisten kansojen vapaudentahdosta ja kansalaisten aloitteellisuudesta syntynyttä järjestökenttäänsä. Kansainvälinen Eurooppalainen liike on kuitenkin jatkanut toimintaansa näihin päiviin saakka. Sen johdossa ja johtavassa komiteassa toimi aluksi belgialainen sosiaalidemokraatti Paul- Henry Spaak, joka toimi myös sotilasliitto Naton pääsihteerinä 1957-61. Kansainvälisen Eurooppalaisen liikkeen nimissä tuotettiin amerikkalaisten yksityisjuristien Robert Bowien ja Carl Friedrichin kirjoittamana ensimmäisen varsinainen versio Euroopan liittovaltion perustuslaista vuonna 1960. Samainen Bowie, joka toimi samanaikaisesti Pepsi-Cola Companyn liikejuristina, oli kirjoittamassa myös ns. Schumanin julistusta, jota pidetään EU:n perusasiakirjana. Nykyisin Kansainvälinen Eurooppalainen liike keskittyy yhä enemmän ideologiseen vaikuttamiseen ja sitä voidaan pitää jonkinlaisena lobbausjärjestön ja ajatuspajan salaseuramaisena välimuotona. Omilla sivuillaan Kansainvälinen Eurooppalainen liike sanoo ”tarjoavansa ajatusjohtajuutta Euroopalle sen kohtaamissa haasteissa kaikilla politiikan lohkoilla”.

Mihin Mariniin liitettyä vaikutusvaltaa tullaan käyttämään?

Sanna Marinille vuoden voimanainen palkinnon jakaneen, ”ajatusjohtajuutta Euroopalle tarjoavan” organisaation muodollisena johtajana toimii nykyisin bulgarialainen kristillisdemokraatti Eva Maydell. Vaikutusvaltaisessa kunniapuheenjohtajistossa istuu lukuisia merkittäviä EU- ja Nato-maiden vaikuttajia. Heitä ovat esimerkiksi EU:n ulkoasioista vastaava Josep Borrell, entinen EU-komission puheenjohtaja ja nykyisin amerikkalaisen rikollispankki Goldman-Sachsin johtajistoon kuuluva José Manuel Barroso, sekä mm. Suomen Nato- ja länsi-integraatiota voimakkaasti ajavan ulkopoliittisen instituutin UPI:n johtajana aiemmin toiminut Teija Tiilikainen, joka toimii nykyisin Helsingissä päämajaansa pitävän Naton hybridisodankäyntiin erikoistuneen keskuksen johtajana. Ehkä tämä lyhyt historiikki Kansainvälisestä Eurooppalaisesta liikkeestä, sekä pieni otos sen kunniapuheenjohtajistosta kertoo meille jotain siitä, mitä on luonteeltaan se ”vaikutusvalta”, jota Sanna Marinilla sanotaan niin paljon olevan. Näyttää yhä todennäköisemmältä, että voimanaisen todellinen vaikutusvalta sijaitsee hänen ulkopuolellaan ja hän itse on enemmänkin välineen asemassa suhteessa tähän vaikutusvaltaan. Lähitulevaisuus näyttää mihin tätä Mariniin ulkopuolelta liitettyä vaikutusvaltaa tullaan käyttämään. Vahvat merkit ovat ilmassa, että ei ainakaan mihinkään hyvään.