Vapun tunnuksia: Torju Nato ja Sote-kaappaus
Kolmen vuoden tauon jälkeen saatoimme jälleen viettää työkansan juhlapäivää Vappua perinteiseen tapaan. Helsingissä Työkansan yhteinen vappumarssi kulki Hakaniemestä Rautatientorille, josta eri työväenjärjestöt hajaantuivat omiin tapahtumiinsa. Kansan äänen järjestöt kokoontuivat vapputapahtumaansa Hermannin kerholle, jossa puhuivat Juhani Tanski, Pertti Hämäläinen ja Leena Hietanen. Vapun tunnukset eivät olleet kolmessa vuodessa paljoakaan muuttuneet, mutta Naton vastaiset julisteet näkyivät selkeästi enemmistönä. Hermannin kerholla eniten keskustelua käytiin Naton laajentumispyrkimyksistä, joka heijastuu Ukrainan tilanteessa.
Juhani Tanski
Nato-voimien tavoitteena Venäjän valloitus
Viime vuosina tietoisesti harjoitetun venäläisvihan tarkoitus oli valmistella maaperää Suomen Nato-jäsenyydelle. Tätä propagandaa tehtiin monta vuotta. Se kiihtyi Rinteen tultua pääministeriksi. Tästä propagandasta esimerkiksi sopii tyypillinen väite, että ”Venäjään ei voi luottaa” ja ”Venäjä ei pidä sopimuksiaan.”
Mikä on totuus tässä asiassa? Arvioidaan vaikka Etyk-kokousta. Sen perusidea oli, että silloinen Varsovan liitto ja toisaalta Nato-blokki alkavat yhteisesti hoitaa turvallisuusjärjestelyjä niin, että kumpikaan ei tavoittele hegemoniaa, vaan otetaan molempien osapuolien kohtuulliset turvallisuusnäkökohdat huomioon. Tämä yhteistyö oli Etykin periaate. Länsiblokki ei oikeasti lähtenyt tätä toteuttamaan.
Myöhemmät vuodet osoittivat, että Nato-blokki käytännössä voimisti pyrkimyksiä Neuvostoliiton hajottamiseksi. Siinä hajotustyössä Neuvostoliitto auttoi paljon itsekin. Merkittävin oli Naton äärimmäinen toiminta, joka pakotti Neuvostoliiton kilpailuun, jota maan talous ei kestänyt. Neuvostoliiton hajottua 80-90-lukujen vaihteessa käytiin ns. 2+4 neuvottelut. Neuvotteluja kävivät yhdessä Saksat sekä neljä miehittäjävaltiota: Venäjä (Neuvostoliitto), Yhdysvallat, Ranska ja Britannia. Neuvottelujen tuloksena Gorbatsov ”lahjoitti” Itä-Saksan Natolle. Sopimukseen kuului, että Nato saa Itä-Saksan, mutta ei laajene enää lähemmäksi Pietaria ja Moskovaa. Tämä ehto ei ole sopimukseen kirjattu, koska ei tiedetty tulevaa Nato:n rajaa(?). Selkeästi kaikki osapuolet, molemmat Saksat ja neljä miehittäjävaltiota sopivat, että sen jälkeen ei Natoa laajenneta.
Tästä pidettiin kiinni muutama vuosi, mutta vuonna 1995 Yhdysvallat petti sopimuksen. Vuoron perään entisiä kansandemokratian maita liitettiin Natoon ETYJ:n periaatteiden- ja 2+4 neuvottelujen vastaisesti. Mitä lähemmäksi Nato-tukikohdat, -ohjusasemat ja -aseistus lähestyivät Pietaria ja Moskovaa, niin jossain vaiheessa Venäjän täytyi kansallisten etujensa vuoksi vetää raja, että ei nyt tämän pidemmälle. Kuluneen vuoden aikana on Venäjä esittänyt neuvotteluja, että yhteistyötä jatketaan aikaisempien sopimusten pohjalta ja Naton pikamarssi itään lopetetaan. Nato-maat kieltäytyivät neuvottelemasta ja Nato jatkaa edelleen marssiansa kohti itää. Venäjä ilmoitti, että jos diplomatialla ei päästä eteenpäin, niin asia on hoidettava ”sotateknisillä keinoilla” (Lavrov). Näin alkoi Venäjän operaatio Ukrainassa.
Venäjän sanotaan olevan epäluotettava. Kukaan ei ole kyennyt sanomaan, mitä lupauksia tai sopimuksia se on rikkonut. Ennemminkin tällä tarkoitetaan, että se on pitänyt lupauksensa, jotka lännen mielestä ovat hyvin kielteisiä. Länsi olisi toivonut, että Venäjä ei olisi takertunut kiinni lupauksiin ja sopimuksiin. USA:n osalta voidaan todeta sen rikkoneen kutakuinkin kaikki solmimansa sopimukset. Hyvin pitkään USA sanelee Naton politiikan. Katsoessamme Yhdysvaltain politiikkaa v. 1776 lähtien eteenpäin niin vuosia, jolloin USA ei olisi käynyt jotain sotaa on tämän 250 vuoden aikana 26. Kaikkina muina aikoina se on sotinut. Pohjois-Amerikan mantereella näitä sotia on käyty pelkkä nolla. Kaikki USA:n sodat ovat olleet pelkkiä hyökkäyssotia.
Pertti Hämäläinen
Missä Nato-Suomessa tällä hetkellä mennään?
Ajattelin arvioida, millaiseksi muodostuu lähiaikojen kehityskulku, josta meillä ei ole paljoakaan tietoa, kun ympärillä on pelkkää salailua. Voimme sanoa, että Suomen valtamediassa vallitseva totaalinen länsipuhetapa, angloamerikkalainen valtadiskurssi tulee yksinomaan brittitiedustelun, CNN:n ja Reutersin tai muiden vastaavien läntisten propagandamedioiden kautta. Tosiasia on, että mitään muita lähteitä valtamediassa ei lainata. Isäntämaasopimuksen jälkeen Suomi on ollut niin lähellä Natoa, kuin se voi olla. Sellainen voivottelu, että ”mitä jos Suomi nyt liittyy Natoon”, on turhaa ja myöhäistä. Nyt on ehkä kysymys siitä, lasketaanko Natoon liittyminen päivissä vai kuukausissa. Hesari hurskaana esitti Risto E.J. Penttilän olevan nero oraakkeli, kun hän jo viime syksynä totesi Suomen liittyvän Natoon ja Yhdysvaltojen olevan tässä isossa roolissa.
Minusta tässä Ukrainan tilanteessa ja osittain myös koronakriisissä on taustalla globaalin kapitalismin kriisi, läntisen imperialismin eli angloamerikkalaisen kapitalismin kriisi. Siinä taustalla ilmenee tietynlainen globaalin kapitalismin pääoman uusintamisen problematiikka. Ja sen takia ne toimet, joita tehtiin koronakriisin voittamiseksi ja nyt sitten tämä lännen käsittämätön suhtautuminen Ukrainan tapahtumiin osoittavat, että ajetaan tilannetta, joka mahdollistaa taas uuden rahan painamisen ja muut vastaavat toimet, joilla kapitalismin kriisitilanteen romahtaminen siirretään eteenpäin joksikin aikaa.
Mitkä sitten olisivat tulevaisuuden realiteetit? Todennäköisesti tässä käy niin, että Suomi jättää toukokuun puoleenväliin mennessä Naton jäsenyyshakemuksen. Naton seuraava kokous on kesäkuussa Madridissa, jossa jäsenyys hyväksytään. Sen jälkeen alkaa ratifioimiskierros, joka eri arvioiden mukaan kestää joitakin kuukausia. Keskeistä on ymmärtää, että syy jäsenyyden hakemiseen ei liene niin kuin julkisuudessa on esitetty, että se liittyy Ukrainan tapahtumiin. Kyllä tämä on suunniteltu paljon aikaisemmin. Ei Ukrainan tilanne sitä aiheuttanut. Se on tarjonnut, kuten koronakin osittain tarjosi, mahdollisuuden sopivan tilanteen hyväksikäyttöön. Tämä on kuten Naomi Kleinin tuhokapitalismia käsittelevässä kirjassa kuvattiin, miten angloamerikkalainen kapitalismi on käyttänyt aina näitä historiallisia kriisitilanteita hyväkseen. Se iskee aina silloin, kun tulee joku tällainen objektiivinen kriisi.
Suomen osalta meidän kannattaisi miettiä sitä mahdollisuutta, että jäsenyytemme myötä Natokritiikki kielletään tai marginalisoidaan. Hesarin päätoimittaja Antero Mukka ehti jo sanomaan, ettei Suomessa nyt ole ”marginaalin marginaalissa” olevalla oppositiolla enää mitään oikeutta näiden niin sanottujen Buchan tapahtumien jälkeen. Tämä on Natoa ja angloamerikkalaista imperialismia kannattavien näkökulma. Tuleeko Naton kritisoimisesta asia, että poliittisessa keskustelussa tätä kritiikkiä ei voi tuoda lainkaan esille? Järjestötunnuksien kieltämisestä on jo esimerkkejä, lisäksi mm. nämä täysin naurettavat Z-kirjainten poistamiset, Dostojevskin teoksia on poistettu kirjastoista ja Lenin-patsas Turussa poistetaan lähiaikoina.
Miten lähivuosina voi toimia poliittinen keskustelu, jota esimerkiksi Kansan ääni lehdessä on käyty? Voimmeko odottaa, että ”putinistisiksi” tai ”venäjämielisiksi” leimattavien lausuntojen esittäminen kriminalisoidaan? Joissakin EU-maissa vasemmistolaisen työväenliikkeen symbolit ja historiankirjoitus on jo kriminalisoitu. Me olemme nyt Ukrainan tilanteeseen liittyen vakavassa kapitalismin kriisitilanteessa. Nähtäväksi jää, tuleeko tämä johtamaan samalla myös meidän toimintaoikeuksien muutoksiin.
Leena Hietanen
Venäjävastaisuus avaa tietä USA-johtoiseen maailmaan?
Minun näkökulmani lähtee siitä, mitä tapahtui Baltiassa 30 vuotta sitten, kun puoleltatoista miljoonalta venäläiseltä riistettiin kansalaisuus ja alkoi ns. derussifikaatio. Derussifikaatio tarkoittaa sitä, että venäläisiltä viedään kansalaisoikeudet, uskonnolliset oikeudet, kulttuurioikeudet ja lisäksi vielä oikeus historiaan. Eli siihen liittyy historian väärentäminen aina oleellisena osana. Baltiassa voi puhua kulttuurisesta kansanmurhasta. Ukrainassa kansanmurha on jo fyysistä. Siellä venäläisiä jo ryhdyttiin tappamaan. Tästä ukrainalaisesta radikaalista nationalismista voi sanoa, että se on rasistinen teoria venäläisten huonommuudesta. Koko Ukraina on käsitteenä erittäin kyseenalainen. Siellä oli ensimmäinen värivallankumous v. 2004 ja presidentiksi tuli Viktor Juštšenko. Silloin alkoi venäjän kielen aseman ja venäläisen kansanosan syrjintä. Oppimestarina oli Viron entinen pääministeri Mart Laar.
USA ryhtyi vuodesta 2014 aktiivisesti tukemaan tätä radikaalia nationalismia. Alussa se rakentui kuten Baltiassa natsimiehityksen hallinnon jatkumolle. Ne, jotka heiluttavat hakaristiä ovat natseja. Ei sitä voi nähdä demokratiana, vaikka Sanna Marinin mielestä siellä puolustetaan demokratiaa. Tähän radikaalin nationalismin tukemiseen on pantu hirveästi rahaa. Se Ukraina, jossa puhutaan kieltä, joka ei ole venäjää eikä edes venäjän murre on hirvittävän pieni alue. Kun on sijoitettu paljon rahaa ja ryhdytty opettamaan ukrainan kieltä, katujen nimet ja kaikki muutettu ukrainalaisiksi, niin on synnytetty sukupolvi, joka rakentuu puhtaasti venäjävihalle. Halutaan eroon kaikesta, mikä muistuttaa Venäjää tai Moskovaa.
Ukrainan derussifikaatiota rahoittavat Yhdysvallat ja Kanada, jonne meni natsipakolaisia. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kun nämä Hitlerin kannattajat pääsivät Amerikkaan ja Kanadaan, niin ne palaavat takaisin 2-3 sukupolvea myöhemmin. Siellä heille ei ole tapahtunut mitään denatsifikaatiota. Se denatsifikaatio, mitä Venäjä tarkoittaa, on aito ja aiheellinen. Venäjä vaatii Ukrainaa laillistamaan venäjän kielen, koska on tapahtunut sillä tavalla, että kun sitä on opetettu koulussa, on syntynyt nuori sukupolvi, joka mieltää itsensä ukrainalaiseksi eikä venäläiseksi. Niin se alue on laajentunut verrattuna siihen, mikä se oli Neuvostoliiton hajotessa. Mutta todellisuudessa kaikki ovat venäläisiä. Sen näkeminen jonain muuna, se on rasistinen teoria venäläisten huonommuudesta. Se perustuu sille, että ukrainalaiset halusivat arjalaisemmiksi, haluavat Eurooppaan. Se on sekä fasismia että rasismia. Ukrainan lippu on symboli, joka yhdistää kaikki Venäjä-vihamieliset ihmiset Euroopassa. Venäjällä nykytilanne nähdään Hitlerin koalition uudelleen syntymisenä.
KÄ/Toimitus/editointi
