Mikä uppoaa? Mikä ei? Helmikuun alun tutkailua

Trumpin hallinto ryhtyi nopeasti toimeen ajaakseen alas pahamaineisen USAID -järjestön. USAID on naamioitu näennäisesti ”kehitysapujärjestöksi”, mutta tosiasiassa sen tehtävänä CIA:n alaisuudessa on ollut rahoittaa ja tukea USA:n intressejä palvelevia järjestöjä, mediaa sekä oppositioliikkeitä ympäri maailmaa. Esimerkiksi Venäjällä 90 eri ”oppositiojärjestön” rahoitus loppui kuin seinään, kun USAID ajettiin alas. Myös Suomessa esimerkiksi niin sanottu Hybridikeskus on saanut rahoitusta USAID:ilta USA:n intressien edistämiseen. Todennäköisesti maassamme on useita muitakin USAID:in rahoitusta nauttineita toimijoita. Kuvassa USAID:in lippu (kuva: Wikimedia Commons).

Jonathan Widell, Montreal, Kanada 11.2.2025

Näin sekaisin ei ollut maailma edes Trumpin ensimmäisenä presidenttikautena. Maailma on muuttunut ja me sen mukana. Eikä Kansan ääni ole edes enää ainoa, joka varoittaa natsismin vaaroista. Tähän mennessähän olemme sellaista termiä heittäneet Suomen hallituksen suuntaan. Nyt kun valtamediaa katsoo englanninkielisessä maailmassa, ei voi olla enää kiinnittämättä huomiota siihen, miten tätä nimitystä käyttävät jo valtamediat enemmän tai vähemmän verhotuissa muodoissa.

Financial Times puhui ”vuoden 1945 jälkeisestä maailmanjärjestyksestä” ja sen perikadosta, Foreign Policy puhui Trumpista ”kummisetänä” ja sunnuntaina New York Times kutsui Trumpin hallinnollisia menettelyitä ”salamasodaksi”. Arvovaltainen aikakauslehti Atlantic on verrannut Trumpia natsiin jo tammikuun 8. päivä ja viime viikolla vuorossa oli julkaista mukamas viaton artikkeli oligarkeista, jotka hyppäsivät Hitlerin kelkkaan ennen toista maailmansotaa ja sen aikana.

Tässä meillä on kaksipiippuinen asia. Yhtäältä natsi-nimitystä heitellään tavan takaa sen verran holtittomasti, että kun varsinainen natsihallinto sitten iskee päälle – Suomessa ja Yhdysvalloissa – kaikki viittaavat sille kintaalla. Varsinkin kun Trump – ja ehkä jopa Orpon ja Purran hallitus, vaikka tätä on vaikea nähdä – saavat aikaan myös jotakin hyvää. Mutta entäs sitten, kun se kauan odotettu natsien hirmuhallinto on paikoillaan. Pitääkö siinä tilanteessa vain olla hiljaa?

Tässä ei itse asiassa ole kysymys edes natsismin syvimmästä olemuksesta. Itse kommunismi on tienhaarassa. Tätä kysymystä oli nimittäin pohdiskeltava, kun tänä viikonloppuna Trump ilmoitti määräävänsä talouskurimukseen viimeisimmän uhrinsa – ja liittolaisensa – Etelä-Afrikan. Syyksi uhkauksilleen hän ilmoitti, että Etelä-Afrikan valkoisia maanviljelijöitä pidellään maassa pahoin. Ja toiseksi syyksi hän ilmoitti, että Etelä-Afrikan oikeusjuttu Israelia vastaan on paha juttu.

Trumpin tekemisistä

Tässä voi tietysti aikansa kelata taas kaikkea sitä, mitä Trump tekee taas väärin. Hän painostaa nyt Etelä-Afrikkaa luopumaan kanteestaa – oikeusistuimessa! – Israelia vastaan. Ja millä oikeudella hän tekee tätä edes Yhdysvaltain oman oikeuden näkökulmasta? Presidentillä on tietysti poikkeuksellisen paljon valtaa, mutta nuo valtuudet ovat niitä poikkeustilanteita varten, joissa maan oma turvallisuus on uhattuna, ja siitähän ei Etelä-Afrikan sen enempää kuin Israelin tilanteen kannalta ole kysymys. Paitsi jos Trump tosissaan aikoo vallata Gazan kaistaleen itselleen, siis vävypojalleen Jared Kushnerille, joka on jo pitkään – näin on keskustelupalstoilla jo vuosikaudet sanottu – noita Gazan rannikon tontteja tähyillyt.

Syystäkin ovat yhdysvaltalaiset Trumpin vastustajat kauhuissaan. Julkinen valta on nyt kokonaan lipumassa yksityiseen käyttöön. Ikään kuin tässä olisi tapahtumassa se, mitä USA kaavaili jo pitkään Venäjän varalle: siis iskeä Venäjän julkiseen hallintoon ja kansallisvarallisuuteen kapitalistien kirstujen kartuttamiseksi. Kun tuo ei ole onnistunut, USA:n hallinto kääntää – uskomattomasti – katseensa oman valtionsa julkiseen hallintoon ja kansallisvarallisuuteen.

Kommunismilla itsetutkiskelun paikka: sosialismi vai barbarismi?

Mutta tuo kommunismin tienhaara tässä on se toinen mutta. Miten suhtautua noihin eittämättömiin valkoisten maanviljelijöiden sietämiin kärsimyksiin, joista kukaan ns. salonkikelpoinen henkilö ei halua puhua? Jos lähdetään siitä Rosa Luxemburgin perusolettamasta, että barbarismin ainoa vaihtoehto on sosialismi, miten panna suu, kun barbarismia harjoitetaan sosialismin varjolla? Tai sillä verukkeella, että yhden nahka on valkoinen ja toisen musta ja siinä tilanteessa musta on aina oikeassa? Siis oletettavasti kommunismin nimessä?

Tässä olemme tekemisissä isomman asian kanssa. Voisi näet väittää, että kommunismi lähti hakoteille joskus 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Se, oliko tällä mitään tekemistä Stalinin kuoleman kanssa, on sekin monipiippuinen asia, johon ei toistaiseksi voida vastata. Se väärä suunta (jos se oli väärä) on se, että Marxin talousteoriat pantiin kokonaan uuteen uskoon palvelemaan tarkoituksia, joilla oli hyvin vähän tekemistä työväestön kanssa. Nimittäin: muotiin tuli kolmannen maailman sorretun aseman purkaminen – usein rotunäkökohdilla – ja ylipäänsä valtarakenteiden purkaminen. Tuo ensimmäinen on sitten kytenyt ja poikinut jatkuvasti uusia ilmiöitä, kuten viimeksi Black Lives Matter.

Tuohon jälkimmäiseen on ehkä mahdollista antaa selvempi vastaus. Missään nimessä Marx sen enempää kuin Engelskään eivät ajaneet vallan mitätöintiä. Ei kommunismia saada eteenpäin hyökkäämällä kaikkia valtarakenteita vastaan ja kutsumalla niitä sitten täysin kurittomasti aina ”natseiksi”. Siihenhän ihmiset ovat nyt kyllästyneet ja ihan kuin kurillaan sitten ajamassa natsismin agendaa, ikään kuin jonkinlaisen opetuksen antaakseen. Tässä vallan kaatamisen vimmassa ovat sitten viimeisetkin yhteiskunnan instituutiot kukistuneet, vaikka juuri niiden olisi pitänyt varmistaa, ettei natsismi ikinä enää pääse valtaan. Ja jälki on nyt sen mukaista.

Itse asiassa natsismikaan ei kuulu kommunismin kuvioihin edes vihollisena. Tämä on toisen maailmansodan perua. Marxismin alkuperäinen ajatus oli ajaa työväestön etua, eikä siinä ollut juuri mitään merkitystä sillä, mikä oli kunkin ihonväri. Sikäli tuntuu melkeinpä uskottavalta, että maatilojen ottaminen pois ihmisiltä pelkästään sillä perusteella, että he ovat ihonväriltään vähemmistössä, tuntuu marxismin kannalta aika vieraalta ajatukselta. Varsinkin kun siitä on väistämättömänä seurauksena, että maanviljelijät nyt olisivat jotenkin työväestön luokkavihollisia.

Kuka voi väittää, että maatilan pyörittäminen ei ole työtä – eikä pelkästään mitä tahansa ylellisyystavaran tuottoa vaan niinkin yksinkertaista asiaa kuin ihmisten elannon turvaamista? Tässäkin tuntuu, että nuo holtittomat kommunisteiksi tekeytyvät tahot ovat itse asiassa maataloustuotannon suurtuotannon ja siten jättiläisfirmojen aivottomia – tai ainakin tahdottomia – palvelijoita. Tarvitseeko tätä edes argumentoida, kun katsoo vaikkapa vain EU:n maatalouden järjetöntä hoitoa, kun maat siirtyvät ulkomaalaisomistukseen ja sitä rutistetaan entistä ahtaammalle mitä poskettomammilla ympäristödirektiiveillä, ikään kuin naudat ja niiden ulostama paska ja kusi olisivat ilmastonlämpiämisen suurin syyllinen?

Mistä muuten johtuu, että kun Suomen maaseutua kiertää, ei sitä enää entiseksi tuntisi. Kyllä Suomen alasajo on alkanut jo kauan ennen Nato-jäsenyyttä. Kun nuo rakenteet ovat olleet paikallaan ja omavaraisuus on elintarvikkeidenkin osalta ollut jo vähän niin ja näin, siitä ei ole ollut enää pitkä matka siihen, että maasta puristetaan loputkin mehut pois.

Kanadassa ja Quebecissä

Entä sitten Kanadassa, joka nyt on joutunut sodan eturintamaan? Tähän voi vain vastata, että taisi Trump tehdä pahimman virheensä. Hän oli heittänyt jotakin käsittämätöntä helttaa siitä, että Wayne Gretzky oli sanonut, että Kanada haluaa liittyä Yhdysvaltoihin. Uusimmat mielipidemittaukset osoittavat, että Quebecissä jo enemmistö vastaa myöntävästi kysymykseen: ”Oletko ylpeä olla kanadalainen?” Aikaisemmin siihen vastasi myöntävästi 45 %. Nyt se lukema taisi olla jo huikeat 58 %. Ja lehdissä – jopa torontolaisesa Globe and Mailissa – ihmisiä opastetaan korvaamaan jenkkituotteet kanadalaisilla vastineilla.

Tätäkin on haluttu nimenomaan englanninkielisessä lehdistössä tulkita väärin, ikään kuin Quebecin itsenäisyysunelmat olisivat kuihtuneet. Selitys on kuitenkin paljon, paljon yksinkertaisempi, vaikka sitä ei kukaan nähtävästi ole osannut sanoiksi pukea: jos Kanada liittyy tai liitetään Yhdysvaltoihin, miten käy ranskan kielen aseman, joka on provinssissa niin paljon sydämenasia, että ei paikkaa enää tahdo enää entiseksi uskoa, kun englanti on koko lailla pannassa nyt kaikkialla. Niin että poliittiset asiantuntijat ovat jälleen väärässä. Tämä ei ole pikkuasia, sillä Quebec tulee olemaan suurin murheenkryyni kaikissa liitospuuhissa, ja provinssin väkiluku on sentään päälle 9 miljoonaa eli roimasti enemmän kuin Suomen väkiluku.

Pari kolme pyrähdystä – mukaan luettuna Suomi

Otettakoon vielä pari kolme pyrähdystä, jotka ovat vähemmän tiedossa, varsinkin vasemmistopiireissä. Ensinnäkin katolisessa kirkossa on piru merrassa. Tämä on kaikkea muuta kuin pikkuasia, kun otetaan huomioon, että valtaan pyrkiessään natsit halusivat juuri heikentää katolisen kirkon asemaa – esimerkiksi laskemalla liikkeelle uutisia lasten hyväksykäytöstä…siis jo 1940-luvulla! Nyt Yhdysvalloissa noudatetaan suurin piirtein samaa käsikirjoitusta. Kuten tiedetään, Boston Globe aloitti tämän saman kuvion 2000-luvun alussa. Mutta nyt Trump on pannut pökköä pesään ja syyttää jo itse paavia siitä, että tämä oli arvostellut Trumpin maahanmuuttopolitiikkaa. Katolilaisilta hyväntekeväisyysjärjestöiltä, jotka auttoivat maahamuuttajia, joista suuri osa oli maassa luvattomasti, otetaan nyt liittovaltion avustukset pois. Ja tuo ”laiton maahanmuuttokin” on vähän ontelo lyömäase, kun Bidenin hallinto oli antanut näiden ihmisten tulla maahan – jos ei nyt ihan laillisesti niin ainakin puolilaillisesti.

Toinen pyrähdys on se, että trumpilaisten on nyt paha puhua eliiteistä ja vaikuttajista, jotka ovat päässeet päättäviin asemiin ilman, että heitä on siihen valittu. Tämä on ollut vakiokritiikki esim. Ursula von der Leyenia vastaan (tosin syystäkin). Entäs mitä on sitten sanottava Elon Muskista, joka nyt harjoittaa hirmuisesti valtaa, ilman että häntä on siihen virkaan kukaan suoranaisesti äänestänyt? Entä liittyykö hän jotenkin tähän kiinnostukseen, jota Trump osoittaa Kanadaa ja Etelä-Afrikkaa kohtaan? Musk on alkujaan Etelä-Afrikasta ja päätyi Yhdysvaltoihin Kanadan kautta.

Kolmas pyrähdys on spekulaation luonteinen, mutta se liittyy Suomeen. Kun Trumpin hallinto nyt tarkastaa tilejä ja kaikkia menoreikiä, liittyvätkö paljastukset mitenkään Suomeen? Olisi nimittäin mukava tietää, onko USAID esimerkiksi rahoittanut Suomen median propagandaa, jolla suomalaiset on peloteltu Putinilla niin pahasti, että samainen media sai sitten Suomen valtaosan muka kannattamaan Nato-jäsenyyttä jossakin pahaisessa gallupissa? Ja kun Ukrainaan lähetetyt varat ovat olleet syynissä, eikö tuollainen syyni olisi tarpeen Suomessakin, kun Zelenskyi itse sanoi, että Ukrainaan lähetetyistä rahoista ei päätynyt osoitteeseensa kuin osa?

Tässä voisi loppuheitoksi vielä sanoa jotakin henkevää, kuten että neljän vuoden päästä tämä kaikki on ohi. Sen verran varmaa nykymenossa on kuitenkin se, että tälle ei enää tule loppua. Se, mikä ulospääsy tästä vielä olisi, on varmaan ollut Kansan äänessäkin puheena riittävän monta kertaa, niin että jos ei se ole vielä uponnut, ei se tule uppoamaan nytkään. Se, mikä tässä uppoaa, on sekin varmaan jo selvää.