Ukrainan päiväkirja – kuka synnytti kriisin Ukrainassa?

Vuonna 2007 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Putin totesi USA:n pyrkivän yksinapaiseen maailmanjärjestykseen, jossa on vain yksi isäntä ja yksi suvereeni valtio. USA:n vaatimukset Grönlannin ja Panaman haltuunotosta ovat osa tätä politiikkaa. Naton eskalaatiosota Ukrainassa tähtää poliittiseen muutokseen myös Venäjän ja Ukrainan haltuunottamiseksi. Ukraina on luonnonvaroiltaan rikas maa. Ulkomaiset suuryritykset ovat jo kyenneet alistamaan haltuunsa Ukrainan maatalouden. (Kuva: Wikimedia Commons)

Toimitti Heikki Männikkö. Julk. Kansan ääni 6/2024, 23.12.2024

Kansan äänen toimitus saa lukijoilta usein Ukrainan kriisiin liittyviä kysymyksiä. Monesti kysytään, kuka aloitti tämän sodan? Kysymys liittyy paljon siihen, että julkinen media (meillä Mediapooli) on lanseerannut laajaan käyttöön ilmaisun ”Venäjän hyökkäyssota”. Marxilaisen filosofian oppikirjoissa mainitaan usein kategorioiden – syy, seuraus ja aihe – yhteydessä esimerkkinä, että erheellisesti joskus esitetään ensimmäisen maailmansodan syyksi itävaltalaisen arkkiherttuan Frans Ferdinandin murha Sarajevossa. Sodan todellinen syy kuitenkin oli imperialistivaltojen keskinäinen riitaisa sodan partaalle johtanut maailmanjakopolitiikka, jonka laukaisi arkkiherttuan murha. Meidän Mediapoolimme ei kuitenkaan puhu mitään siitä 30-vuotta kestäneestä Venäjän vastaisesta politiikasta, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Vastauksessaan yhdysvaltalaiselle Newsweek-lehdelle 7.10.2024 Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov totesi, että ratkaisua etsittäessä on palattava kriisin perimmäisiin syihin.

Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit Vladimir Putin ja Joe Biden kävivät 7.12.2021 verkkokeskustelun. Tässä Putin kiinnitti huomion siihen, että Nato rakentaa sotilaallista potentiaaliaan Venäjän rajoille ja Ukrainaan, joten Moskova on vakavasti kiinnostunut saamaan luotettavat takeet, jotka sulkevat pois Naton laajentumisen itään. Kremlin tiedottaja Peskov totesi tästä keskustelusta, että amerikkalaisilta puuttuu valmius, halu ja jopa aikomus jatkaa keskusteluja.

Nato ja länsimaat pettivät lupauksensa

Varsovan liitto lakkautettiin 1.7.1991 Prahan kokouksessa. Sitä ennen Neuvostoliitto ja Nato sopivat, että Varsovan liiton vetäydyttyä DDR:n ja itäisen Euroopan alueelta, Nato ei laajene DDR:n alueelle eikä myöskään silloisilta rajoiltaan idemmäksi. Saksan ulkoministeri Hans Dietrich-Gensher lupasi 31.1.1990 Gorbatshoville, että Saksan yhdistymisen ja Varsovan liiton lopettamisen yhteydessä Nato lopettaa laajentumisen itään, eikä siirry lähemmäksi Neuvostoliiton rajoja. Edelleen 9.2.1990 USA:n ulkoministeri James Bacer ja Mihail Gorbatshov vahvistivat olevansa yhtä mieltä siitä, että Naton laajentamista ei voida hyväksyä. Mutta monista näistä vakuutteluista huolimatta tiedämme tänään, että v. 1992 puolivälissä Bushin hallinnon päättäjät pääsivät sisäiseen yksimielisyyteen siitä, että vastoin Neuvostoliitolle ja Venäjän federaatiolle annettuja äskettäisiä lupauksia, Naton laajentumista tullaan jatkamaan ja näistä sopimuksista poiketen Nato aloitti 1997 alkaen uuden laajentumisen entisen Varsovan liiton jäsenmaiden alueelle. Silloin 8.7.1997 Madridin Naton huippukokouksessa Puola, Unkari ja Tšekin tasavalta kutsutaan aloittamaan liittymisneuvottelut Naton jäsenyyteen.

Nato pyrkii laajentumaan entisen Neuvostoliiton alueille

Vuonna 2007 järjestettiin Münchenin turvallisuuskonferenssi. Täällä Putin arvosteli voimakkaasti Yhdysvaltoja todeten sen pyrkivän yksinapaiseen maailmanjärjestykseen, eli sellaiseen maailmaan, jossa on vain yksi isäntä ja yksi suvereeni valtio. Puheessaan Putin totesi Naton laajentumisen olevan vakava provokaatio, joka vähentää keskinäisen luottamuksen tasoa. Hän myös muistutti niistä sopimuksista ja vakuuksista, joista sovittiin Varsovan liiton purkamisen yhteydessä, joiden mukaan Nato ei aloita uutta laajentumista itään. Venäjän voimakkaasta vastustuksesta huolimatta Bukarestissa v. 2008 järjestetty Naton kokous esitti, että Ukraina ja Georgia hyväksyttäisiin Naton jäseniksi. Venäjä ilmoitti, että Georgian ja Ukrainan jäsenyys Natossa tulee olemaan suuri virhe, jolla on vakavammat seuraukset yleiseurooppalaiselle turvallisuudelle. Saadakseen tukea Georgian ja Ukrainan Nato jäsenyydelle, USA alkoi aktiivisesti tukea Ukrainan Banderalaista äärioikeistoa. Tämä kehitys pohjusti Maidanin tapahtumia ja johti helmikuussa 2014 Kiovassa sotilasvallankumoukseen, jossa normaaleilla vaaleilla valittu presidentti Viktor Janukovitš joutui pakenemaan, banderalaiset fasistit ottivat (aseellisesti) valtaansa parlamentin ja Itäinen Ukraina (Donbass) sekä Krim erosivat Ukrainasta.

Maidan ja sen seuraukset

Värivallankumouksen käynnistyminen sai aiheen Presidentti Janukovitšin päätöksestä keskeyttää Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopimuksen käsittely. Maan silloisen pääministerin Nikolai Azovin mukaan Ukrainan siirtyminen eurooppalaisiin standardeihin maksaisi noin 150–160 mrd €. Mielenosoitukset alkoivat USA:n ja EU:n tuella jo paljon ennen Janukovitšin päätöstä v. 2013 syyskuussa. Länsimaat tukivat heti alusta alkaen Euromaidan-tiedotusta taloudellisesti (USA 50000 $ ja Alankomaat 90000 $) Kriisi eteni siihen vaiheeseen, että Janukovitš allekirjoitti 21.2.2014 Saksan ulkoministerin-, Puolan ulkoministerin-, EU:n Eurooppa-edustajan- ja opposition edustajien kanssa sopimuksen kriisin ratkaisemiseksi. Sen mukaisesti tuli allekirjoittaa 48 tunnin kuluessa dokumentti, joka palauttaa voimaan v. 2004 perustuslain. Mutta miten sitten kävi?

Opposition ja hallituksen sopimus petettiin ja Fasistit kaappasivat vallan

Presidentti Janukovitš ja parlamentti, Verkhovna Rada, eivät ehtineet panna toimeen tätä sopimusta. Uutistoimisto UNIAN tiedotti, että presidentti ja parlamentti allekirjoittavat em. asiakirjat 23.3.2014 klo 16.00 mennessä. Mutta 21.2.–22.2. 2014 yöllä Euromaidanin banderalainen fasistijengi valtasi hallituksen ja parlamentin toimitilat. Seuraavana päivänä 22.2. 2014 klo 12.29 Verkhovna Radan puhemies Vladimir Rybak erotettiin maidanilaisten painostaessa parlamenttia (Käytännössä pistooli ohimolla). Heti tämän jälkeen Oleksandr Turtšynov valittiin hänen tilalleen. Samana päivänä Verkhovna Rada klo 17.11 päätti laillisen presidentin syrjäyttämisestä. Seuraavana päivänä 23.2.2014 päätettiin siirtää presidentin tehtävät Verkhovna Radan edellisenä päivänä valitulle puhemiehelle Oleksandr Turtšynoville. Välittömästi EU tunnusti hänet Ukrainan VT presidentiksi. Yöllä 22.- 23.2.2014 Ukrainan laillisen presidentin Viktor Janukovitšin oli pakko paeta maasta hänen henkeään kohtaan esitettyjen uhkausten vuoksi.

Ampumisia maidanilla ja valheiden jäljet

Maidanin yhteydessä tapahtui myös läheisistä rakennuksista käsin osallistujien summittaista ampumista. Tämän seurauksena teloitettiin yli 50 mielenosoittajaa. Teosta syytettiin laajasti presidentti Janukovitšia, jonka väitettiin määränneen poliisin Berkut-erikoisjoukot ampumaan mielenosoittajia. Silloin myös Kansan uutiset levitti tietoja (3.4.2014) amerikkalaisen toimittajan Jamie Dettmerin ottamiin kuviin vedoten, että ampumisten taustalla oli Janukovitsin määräys. Tietenkin Janukovits ja presidentin kanslia sekä kaikki järkevät ihmiset kielsivät nämä väitteet. Kuitenkin vasta 9 vuoden tutkimusten jälkeen n. vuosi sitten asiasta saatiin Ukrainassa oikeuden päätös. Siinä todettiin ja hyväksyttiin oikeaksi näkemys, että Janukovitš ei antanut määräystä ampua mielenosoittajia. Oikeus totesi, että mielenosoittajia ampuivat Maidanin rakentaneet toimijat hotelli Ukrainasta käsin. Kuten silloin jo tiesimme, nämä ampumiset organisoitiin banderalaisten toimesta yleisen mielipiteen muokkaamiseksi Ukrainan fasistisen värivallankumouksen ja Nato jäsenyyden puolelle. Tämä on perusesimerkki siitä, miten häikäilemättömällä valehtelulla, toiminnalla ja median tuella vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen. Maidanin kaappauksen jälkeen Ukrainan politiikkaa on organisoitu äärioikeistolaisen, fasistisen liikkeen komennossa. Saksalaistyyppinen natsismi on päässyt levittämään vaikutusvaltaansa myös julkishallinnon piiriin jo ennen 2014 tapahtumia, mutta se nousi voimakkaana esiin ja samalla voimistuen vuoden 2014 tapahtumien yhteydessä. Natsimieliset organisoivat silloin sotilastoimiin useita joukko-osastoja. Tällaisia ovat esimerkiksi Azov- ja Aidar -pataljoonat.

Krimin tapaus

Länsimaiden poliitikot ja valtamedia nimittivät Krimin liittymistä Venäjään v. 2014 miehitykseksi. Krimillä kuitenkin tapahtui sekessio, kun autonominen alue julistautui itsenäiseksi 11.3.2014. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi 26.4.1990 ns. Neuvostoliiton hajoamislain, joka antoi autonomisille neuvostotasavalloille oikeudet itsenäisyyteen, myös Krimille. Krimin tasavalta äänesti itsenäisyydestään jo 20.1.1991 ja 93 % äänestäneistä kannatti itsenäisyyttä ja paluuta osaksi Venäjää. Ukraina hyväksyi tämän omaan itsenäisyysjulistukseensa 24.8.1991 ja Krimin kansan tahdon vastaisesti liitti Krimin itseensä. Krim julistautui uudelleen itsenäiseksi v. 1992, mutta Ukraina jatkoi Krimin pakkoliittämistä. Nyt siis Krimin parlamentti julistautui kolmannen kerran itsenäiseksi 11.3.2014 ja vahvisti sen kansanäänestyksellä 16.3.2014. Irtautumista Ukrainasta kannatti yli 80 % ja kansan enemmistön päätöksen mukaisesti Krimin parlamentti teki päätöksen liittyä Venäjään, jonka Venäjän duuma hyväksyi n. viikon kuluessa.

Minskin sopimus

Minskin sopimus (1) solmittiin 5.9.2014 Ukrainan, Venäjän Federaation sekä Donetskin- ja Luhanskin kansantasavaltojen kesken. Tavoitteena oli pysäyttää Itä-Ukrainassa sisällissotaan johtaneet taistelut. Vihollisuudet eivät kuitenkaan loppuneet. Siksi solmittiin toinen Minsk II-sopimus helmikuussa 2015. Sopimusten taustalla toimi ns. Normandia-ryhmä, johon kuuluivat Ranska, Saksa, Ukraina ja Venäjä. Etyk toimi sopimuksen valvojana. Sopimuksen ensimmäinen toimenpide oli tulitauko. Kiovan hallinto ei toteuttanut ainoatakaan sopimuksen velvoitetta, eikä pitänyt päivääkään tulitaukoa. (katso os. kansanaani.org ja hae siellä kirjoitukset ”Ukrainan kriisin ratkaisun avaimet hukassa” sekä ”Matka tuntemattomaan- Sodan ja kurjuuden Donetsk”) Ukrainan puolelta ammuttiin Donetskiin koko ajan tykistöllä ja kranaatinheittimillä.

Vuodesta 2014 joulukuuhun 2021 välisenä aikana Donetskin tulituksessa kuoli 3000 siviilihenkilöä, joista 152 oli lapsia. Kaikki Minskin sopimuksen velvoitteet tuli toimeenpanna vuoden 2015 loppuun mennessä. Olennaisinta tässä on, että sopimuksen valvojana toimi Etyj-organisaatio. Itä-Ukrainan valtiot sekä monet kansalaisjärjestöt vetosivat Etyj-järjestöön tulitauon noudattamisen puolesta. Silloin ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajana toimi Suomesta Kokoomuksen Ilkka Kanerva. Näihin vetoomuksiin ei ETYJ:n taholta reagoitu millään tavalla eikä Ilkka Kanerva lotkauttanut korvaansa asian suhteen.

Yhdysvallat ja EU asettavat Venäjälle uusia pakotteita, kun Minskin sopimuksen täytäntöönpano ei näytä etenevän. Minskin sopimuksessa määriteltiin tarkkaan, mitä osapuolten, Kiovan hallinnon ja Donetskin sekä Luganskin kansantasavaltojen on kummankin tehtävä, mihin mennessä ja missä järjestyksessä. Kaikki sopimuksen toimenpiteet on suoritettava 2015 loppuun mennessä. Sopimuksen mukaan ensimmäinen toimenpide oli tulitauko ja yli 100 mm raskaan aseistuksen siirtäminen selustaan määrätylle etäisyydelle rintamalinjasta. Seuraava vaihe on määrättyjen alueiden demilitarisointi ja kevyemmän, alle 100 mm aseistuksen siirtäminen selustaan määrätylle etäisyydelle rintamalinjasta. Seuraavaksi Kiovan oli tehtävä tarkasti määritellyt muutokset Ukrainan perustuslakiin, jotka on ennen muutosten tekemistä hyväksytettävä Donetskin sekä Luganskin kansantasavalloilla. Kyseiset muutokset perustuslakiin olisivat tehneet Ukrainasta käytännössä liittovaltion. Seuraavaksi koko Ukrainan alueella tuli järjestää alueellisen paikallishallinnon vaalit. Vasta tämän jälkeen Donetskin sekä Luganskin kansantasavaltojen ja Venäjän välisen rajaosuuden tuli siirtyä Ukrainan viranomaisten valvontaan. Kansantasavallat saivat määrättyjä erioikeuksia ja niiden joukkojen tuli muuttua näiden alueiden paikallismiliisiksi.

Kiovan hallinto ei ole täyttänyt yhtäkään Minskin sopimuksen mukaista velvoitettaan. Tulitaukoa ei noudatettu päivääkään. Ukrainan Korkeimman radan (paikallisen yksikamarisen eduskunnan) ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Anna Gopko myönsi 17.8.2015, ettei Ukrainalla ollut alun alkaenkaan aikomusta täyttää Minskin sopimuksen mukaisia velvoitteitaan, vaan niiden täyttämisen imitaatio olikin tarvittavan aikalisän ottamista Ukrainan asevoimien vahvistamista varten, koska Kiova aikoi ratkaista Itä-Ukrainan kriisin sotilaallisin keinoin

Venäjän erikoisoperaation alkamisen jälkeen sopimukset allekirjoittaneet Ranskan entinen presidentti Francois Hollande ja Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel myönsivät kannattaneensa sopimuksia, jotta Kiovalle jää aikaa valmistautua täysimittaiseen aseelliseen konfliktiin. Ukraina ei pannut sitä täytäntöön, ja presidentti Volodymyr Zelensky myönsi, ettei hänellä ollut aikomustakaan panna sopimusta täytäntöön.

Venäjään kohdistuvaa uhkailua

Naton tuki Ukrainalle sai uhkailun luonteen, kun Nato-maat alkoivat varustaa Ukrainan armeijaa joulukuussa 2017 ja USA alkoi myydä Ukrainalle hyökkäystoimintaan sopivia aseita. Heinäkuussa 2021 Nato järjesti 32 valtion merisotaharjoituksen Venäjän lähivesillä Mustalla merellä. USA:n ulkoministeri Anthony Blinken ja Ukrainan ulkoministeri Dmytryo Kuleban sopivat 2021 marraskuussa asiakirjan, jossa Ukraina sitoutui integraatioon eurooppalaisten ja euroatlantisten instituutioiden kanssa. Sopimus rakentui presidenttien Zelenskyin ja Bidenin välisiin sitoumuksiin, joilla vahvistetaan Ukrainan ja Yhdysvaltain strategista kumppanuutta, joka perustuu vuoden 2008 Bukarestin Nato-kokouksen päätöslauselmaan. Nato huippukokouksessa 14.6.2021 Brysselissä vahvistetaan uudelleen Bukarestin v. 2008 päätös jatkaa Naton itälaajentumista ja aikomus ottaa Ukraina liittouman jäseneksi. Edelleen syyskuussa 2021 Yhdysvallat toistaa tukensa Ukrainan Nato-pyrkimyksille Yhdysvaltain ja Ukrainan strategista kumppanuutta koskevassa yhteisessä julkilausumassa.

Politiikkaa 1990 alkaen

Useissa yhteyksissä myös Suomessa tiedotusvälineemme arvostelevat Venäjän toimia arvaamattomiksi. Tämä on lähinnä tietoista disinformaatiota, jolla halutaan luoda Venäjästä epäluotettava imago. Kaikista Venäjän tekemistä poliittisista siirroista meillä on ollut selkeä ennakkoarvio. Ukrainan presidentti Zelensky antoi 24.3.2021 ukaasin ilmoittamalla, että Krim ja Donbass vallataan takaisin Ukrainalle. Silloin Ukraina siirsi 30 000 sotilaan armeijan Donbassin rajalle ja Naton toimesta koulutettiin jatkuvasti Ukrainan armeijaa Natoaseistuksen käytössä. Naton toimesta kuljetettiin Euroopasta päivittäin järeää aseistusta Donbassin ja Krimin rajalle. Tämä tietenkään ei jäänyt Venäjältä huomaamatta ja se oli täysin vastoin Minskin sopimusta, joka määritteli taistelevien osapuolten välille puskurivyöhykkeen. Se oli 50 kilometriä kaikille 100 millimetrin ja sitä suuremmille tykeille, 70 kilometriä raketinheittimille ja 140 kilometriä raskaimmille raketti- ja ohjusjärjestelmille. Tänään tiedämme, että eivät Ukrainan eikä Länsimaiden hallinto koskaan ajatelleetkaan toteuttaa Minskin sopimuksen velvoitteita. Kaikista näistä asioista länsimedia vaikeni siihen saakka, kunnes niistä alettiin somessa keskustella ja vastavuoroisesti Venäjä siirsi silloin joukkoja Krimille ja Ukrainan rajalle. Kriisi alkoi nousta julkisuuteen, kun vuotuisessa puheessaan 21.4.2021 Putin varoitti länsimaita kiristämästä tilannetta enempää ja muistutti, että ”punaisten viivojen” ylittäminen, jotka Venäjä itse ja erikseen määrittelee kussakin tapauksessa, johtaa Venäjän taholta vastatoimiin (KÄ 2/21)

Joulukuun 2021 Venäjän esitykset

Vuoden 2021 loppupuolella 15.12.2021 ennen kriisin lopullista eskaloitumista Venäjä lähestyi Yhdysvaltoja, sotilasliitto Natoa sekä Etyj-sopimusvaltioita esityksillä, joilla varmennetaan turvallisuus USA:n, Naton, EU:n sekä Venäjän välillä. Eskalaation torjumiseksi venäläinen osapuoli esitteli 15.12.2021 kaksi toisiinsa liittyvää kansainvälisoikeudellista asiakirjaa. (1) Sopimus Venäjän ja Yhdysvaltain turvallisuustakuista sekä (2) sopimuksen toimista Venäjän ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsenvaltioiden turvallisuuden takaamiseksi. Tähän antoi aiheen se, että vastoin jo 1990-luvulta saakka sovittuja sopimuksia Nato oli työntynyt kiinni Venäjän rajoihin ja siirtänyt sinne tukikohtiaan ja aseistustaan. Tässä tulee muistaa, että v. 1990 Varsovan liiton lopetettua toimintansa, Naton ei pitänyt sopimuksen mukaan laajentua enää kauemmaksi itään. Tähän kysymykseen (kirjeeseen), joka esitettiin myös kaikille Etyj-valtioille erikseen, lausuivat myös meillä Suomessa Naton ja USA:n ilmaisemien periaatteiden mukaisesti myös presidentti Niinistö ja pääministeri Marin medialle, että jokaisella valtiolla on oikeus järjestää turvallisuutensa haluamallaan tavalla ja halutessaan liittyä myös Naton jäseneksi. Lisäksi he mainitsivat, että 2000-luvulle eivät kuulu mitkään etupiirit. Tässä USA:n, Naton ja EU:n edustajat sekä heitä seuraavat Niinistö ja Marin olivat täysin väärässä ja valehtelivat ihmisille.

Euroopassa sovitut turvallisuusperiaatteet lähtevät siitä, että jokaisella valtiolla on oikeus järjestää turvallisuutensa haluamallaan tavalla, mutta kuitenkin sillä edellytyksellä, että se ei samalla heikennä toisen Etyj-valtion turvallisuutta. Näin on kuitenkin käynyt, kun Nato on 30 vuoden ajan vastoin kaikkia sopimuksia on laajentunut kiinni Venäjän rajoihin, ja siirtänyt sinne sotilaallista infraansa.

Nämä Etyj-periaatteet on sovittu mm. Istanbulin Etyj-huippukokouksessa v. 1999 (Etyj:n Euroopan turvallisuuden peruskirja) ja Astanan v. 2000 huippukokouksessa sekä 1994 sotilaallisia näkökohtia koskevissa menettelysäännöissä. Nämä asiakirjat osoittavat selkeästi, että Etyj-valtiot hyväksyivät turvallisuusjärjestelynsä ottamatta huomioon myös muiden Etyj-maiden turvallisuusnäkökohtia.

Länsimaiden vastaus ja Lavrovin viesti länsimaille

Yhdysvallat vastaa 26.1.2022 muodollisesti Venäjän esittämiin kysymyksiin ja toteaa, että Venäjän kanssa ei neuvotella Naton laajentumista koskevissa kysymyksissä. USA väittää, että Naton laajeneminen Ukrainaan ei ole Venäjän asia. Tästä herää heti kysymys, että asian näin ollessa, voiko silloin yleensä sopia enää kansainvälisiä sopimuksia.

Venäjän ulkoministeri Lavrovin viesti, joka koski länsimaiden suhtautumista ja vastauksia 15.12.2021 Venäjän tekemiin esityksiin, julkaistiin 28.1.2022. Lavrovin kirjeessä mainittiin, että vuoropuhelun jatkon kannalta pidimme välttämättömänä viivyttelemättä selvittää jatkon kannalta tärkeitä kysymyksiä. Kirjeessä tuotiin esiin, että osapuolten näkemykset poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Muistutettiin Istanbulin marraskuun 1999 kokouksen päätöksistä sekä Astanan joulukuun 2010 asiakirjoista. Kirjeessä Lavrov mainitsee, että Euroopan johtajat tietoisesti välttävät mainitsemasta näitä asiakirjoja ja poimivat niistä vain niitä heille tarpeellisia kohtia ja kantoja, jotka oikeuttavat heille vapauden valita liittouma vain oman turvallisuutensa takaamiseksi. He vaativat Venäjältä de-eskalaatiota ja kehottavat valitsemaan diplomatian tien. Lavrov muistuttaa, että olemme vuosikymmeniä käyttäneet juuri tätä tietä, josta esimerkkeinä mm. vuosien 1999, 2004 ja 2010 kokouksien asiakirjat. Huolta herättää se, että länsi yrittää nyt omaksi edukseen tarkistaa näitä asiakirjoja.

Me haluamme saada täsmällisen vastauksen kysymykseen siitä, kuinka kumppanimme ymmärtävät velvoitteensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan toisten valtioiden kustannuksella turvallisuuden jakamattomuuden periaatteen pohjalta. Jos Te irrottaudutte tästä velvoitteesta, pyydämme ilmoittamaan siitä selvästi. Odotamme pikaista vastausta. Lähdemme myös siitä, että vastaus tähän viestiin annetaan kansallisella tasolla, koska mainitut velvoitteet hyväksyivät jokainen valtioistamme yksilöllisesti eikä jonkin liittouman nimissä tai jäsenenä.

Punainen viiva on ylitetty. Erikoisoperaatiolle ei vaihtoehtoa.

Venäjän turvallisuusneuvoston kokouksessa 21.2.2022 Lavrov kertoo USA:n kielteisestä suhtautumisesta neuvotteluihin. Lavrov totesi, että Yhdysvallat tekee kaikkensa välttääkseen turvallisuuden jakamattomuuden periaatteen, jota me pidämme perustavanlaatuisena ja johon olemme viitanneet paljon. He jättävät täysin huomiotta kaiken muun, mukaanlukien keskeisen ehdon, jonka mukaan liittoutumia valitessaan ei saa parantaa omaa turvallisuuttaan heikentämällä toisen osapuolen turvallisuutta.

24. helmikuuta 2022 presidentti Putin julistaa kansalle osoittamassaan puheessa: ”On tosiasia, että viimeiset 30 vuotta olemme kärsivällisesti yrittäneet päästä sopimukseen johtavien NATO-maiden kanssa tasa-arvoisen ja jakamattoman turvallisuuden periaatteista. Vastauksena ehdotuksillemme kohtasimme poikkeuksetta joko kyynistä petosta ja valheita tai painostus- ja kiristysyrityksiä, kun taas Pohjois-Atlantin liitto jatkoi laajentumistaan protesteistamme ja huolenaiheistamme huolimatta. Sen sotakoneisto liikkuu ja, kuten sanoin, lähestyy meidän rajaamme.”

Historian havinaa

Länsivallat ja niitä dominoivat pääomapiirit ovat useasti asettaneet toiveensa Venäjän/Neuvostoliiton voimavarojen haltuunottoon. Näin oli toisen maailmansodan osalta ja tänään näemme saman asian dialektisena toisintona. Hitler-Saksa asetti tavoitteekseen jopa koko maailman valloituksen. Se tarvitsi siihen Neuvostoliiton alueen voimavarat, mutta ei kuitenkaan uskaltanut hyökätä suoraan Neuvostoliittoon, vaan valitsi ensin läntisen Euroopan valloituksen. Englanti ja Ranska puolestaan valitsivat ajatuksen syöstä ensinnä Neuvostoliitto ja Saksa keskinäiseen sotatilaan ja ottaa tämän jälkeen Eurooppa ja Aasia haltuunsa. Neuvostoliiton etu oli säilyttää rauha. Saksa valmistautui näkyvästi v. 1939 sotaan. Neuvostoliiton esityksestä Englannin ja Ranskan oli Saksan hämäämiseksi pakko aloittaa neuvottelut Neuvostoliiton kanssa kesällä 1939. Todellisuudessa länsivallat eivät oikeasti halunneet Saksan vastaista yhteisrintamaa. Tämä selvisi Neuvostoliiton neuvottelijoille heti alkumetreillä ja neuvottelut ajautuivat syksyllä umpikujaan. Ajauduttiin tilanteeseen, jossa Neuvostoliitolla oli kolme vaihtoehtoa. (1) Seurattava passiivisena sivusta, kun Saksa valloittaa alueita Euroopassa ja valmistautuu sotaan, (2) estettävä sotatoimien alkaminen Saksan ja Neuvostoliiton välillä tai (3) estettävä länsivaltojen ja Saksan Neuvostoliiton vastaisen liiton muodostuminen. Tässä tilanteessa Neuvostoliitto valitsi väliaikaisen liiton Saksan kanssa, jota Saksa oli v. 1939 loppukesän aikana ehdottanut. Tämä osoittautui ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi.

Tätä runsaan 80 vuoden takaista prosessia voimme verrata nykyisiin tapahtumiin. Se on lännen taholta ollut täynnä vedätystä, petosta ja valheita. Voidaan osoittaa ainakin kolme petosta: (1) Lännen lupaus v. 1990 lopettaa Naton levittäytyminen idemmäksi. (2) USA:n, EU:n ja Nato-liittolaisten bandera-vallankaappaus v. 2014 ja (3) Minskin sopimukseen liittyvä petos. Näiden kolmen vuosikymmenen kuluessa nähtiin yritys kaapata Krim ja Sevastopol Naton haltuun sekä mm. Istanbulin 1999 ja Astanan 2010 sopimusten mitätöiminen. Suuri petos oli se, kun Ukraina värvättiin käymään Venäjän vastaista proxysotaa. Tiedotusvälineiden kysymyksiin erikoisoperaation syistä Lavrov vastasi hyvin selkeästi, että “ette te antaneet muuta mahdollisuutta.” Tämä vastaus osoittaa, että se oli ainoa vaihtoehto. [Lisäaineistot hakusanalla: Ukrainan päiväkirjat)