Eroon taitetusta indeksistä

Työeläkkeisiin on vuodenvaihteessa tulossa tuntuvat korotukset. Korotus on poikkeuksellisen suuri, 6,8 prosenttia, ennätyksellisen korkean inflaation vuoksi. Korotus kohdistuu pelkästään työeläkkeisiin. Kansaneläkkeet tai muutkaan etuudet eivät kuulu tämän korotuksen piiriin. Eläkkeiden ja etuuksien kokonaisuus huomioiden kysymyksessä on historiallisen suuri vääristymä. Vääristymän tässä aiheuttaa niin sanottu taitettu indeksi.

Eläkkeitä on pääosin kahta lajia: on kunkin itse oman työuransa aikana säästämä työeläke, tai jos työuraa ei ole syystä tai toisesta kertynyt riittävän kattavasti, on niin sanottuihin tulonsiirtoihin perustuva, yhteisestä potista eli verovaroista maksettava kansaneläke. Eläkkeiden tasot, niiden suuruudet tarkistetaan eläkeindeksin mukaisesti aina vuoden alussa.

Työeläkkeiden tarkistuksen pohjana käytetään työeläkeindeksiä, mikä koostuu 80 prosentin painoarvolla hintojen muutoksesta eli kuluttajahintaindeksistä, ja 20 prosentin osalta palkkojen muutoksesta eli ansiotasoindeksistä. Vuoden kierrossa palkkojen ja hintojen muutosten tarkastelujakso on jokaisen vuoden lokakuun alusta seuraavan vuoden syyskuun loppuun. Tuona aikana palkoissa ja hinnoissa tapahtuneet muutokset otetaan laskelman pohjaksi, kun vuosittainen indeksiluku asetetaan kohdalleen.

Työeläkkeden tarkistuksessa käytettävä indeksien jakosuhde, 80-20, otettiin käyttöön hallituksen esityksestä ja eduskunnan päätöksellä vuonna 2005. Se nimettiin silloin taitetuksi indeksiksi. Ennen tuota muutosta työeläkkeiden korotuksiin vaikuttivat sekä palkkojen, että hintojen nousu molemmat 50 prosentin osuudella. Tätä indeksin ”taittoa” on sittemmin kritisoitu moniltakin tahoilta, mutta vaatimukset paluusta alkuperäiseen 50–50 jakoon eivät ole tuottaneet tulosta.

Nyt tämä taitettu indeksi osoittaa sen vääristävän ominaisuuden todella konkreettisesti. Ne, jotka ovat saaneet tehdä niin sanotusti eheän työuran, saavat ainakin osittaista kompensaatiota koko ajan tapahtuvasta, pidäkkeettömästä hintojen noususta. Sen sijaan tulonsiirtojen, so. kansaneläkkeen tai joidenkin muiden etuuksien varassa elävät ovat tästä kaikkia riivaavasta inflaatiosta kovimmin kärsivä kansanosa.

Koska nykyinen inflaatio on puhtaasti hintainflaatiota – johtuu siis kaikkien hintojen noususta – vaikuttaa se taitetun indeksin jakosuhteen mukaan 80 prosentin painoarvolla työeläkkeisiin niitä nostavasti. Indeksin toinen elementti, palkkaindeksi, ei ole viime vuosina juurikaan heilahdellut, koska palkat eivät ole nousseet, joten myös nyt työelämässä olevat kansalaiset joutuvat kärsimään tästä kurimuksesta.

Inflaatioon nähden rankasti jälkeen jääneet palkat eivät, varsinkaan matalapalkka-aloilla, riitä kattamaan nousevia elinkustannuksia. Tällaisessa tilanteessa suuren osan kansasta tulojen ostovoima hiipuu, ja kompensointi jää tulonsiirtoina verovaroista maksettavaksi. Samaan aikaan työnantajataho hykertelee tyytyväisenä, kun Suomen ay-liike on jo lähtökohtaisesti asettunut palkkavaatimuksissaan parin-kolmen prosentin tasolle. Esimerkiksi saksalainen ay-liike lähti syksyn neuvotteluihin yhdeksän prosentin vaatimustasosta. Siellä päästiin sopimukseen runsaan 5 prosentin korotuksesta ensi vuodelle ja vielä yli 3 prosentin korotus vuodelle 2024.

Katseet ja vaatimukset pitää tässä tilanteessa suunnata meidän ammattiyhdistysliikkeen suuntaan. Siellä olisi nyt aika reagoida poikkeuksellisen jyrkkään elinkustannusten nousuun, ja virittää koneisto taistelemaan tällä hetkellä työelämässä olevien kansalaisten palkkojen ostovoiman turvaamiseksi.

Yhtä lailla vaatimuksia on suunnattava julkisen vallan suuntaan. Sen vastuulla on huolehtia tulonsiirtojen varassa elävien kansalaisten elämisen edellytysten säilyminen edes siedettävällä tasolla.

Tällaisesta ihmisten arvottamisesta, hinnoittelusta ja erottelusta indeksejä veivaamalla on päästävä eroon, ja on taattava kaikkien eläkkeiden ja etuuksien tasainen ja vakaa kehitys.

Unto Nikula
Rovaniemi