Ukrainan operaation uusi vaihe

Edellisessä huhtikuun lopun artikkelissa kuvasin tilannetta, joka vallitsi Ukrainassa ennen erityisen sotilasoperaation alkamista ja arvioin itse operaation ensimmäisiä tuloksia. Lukuisten tietovuotojen perusteella Venäjän johto oli jostain ihmeen syystä sitä mieltä, että Ukrainan asukkaat ottavat venäläiset joukot vastaan kukkavihkoin, Ukrainan valtio hajoaa ja Zelenskyi pakenee. Mutta näin ei käynyt.

Kun selvisi, että Venäjän joukkojen hyökkäys oli tyrehtynyt ja joukot vetäytyivät Kiovasta ja Harkovan tuntumasta, niin Istanbulissa alkoivat neuvottelut, jotka olivat vähällä päättyä tuloksellisesti. Laadittiin alustavat sopimukset, joita itse pidin mahdollisina vielä konfliktin ensi päivinä ja joita nykyään tarjoilee Elon Musk.

Joukkojen asema tulilinjalla
Koko kesän Donbassissa on käyty taisteluja, joiden tuloksena Venäjän armeija on onnistunut etenemään jonkin verran. Mutta sitten jo syyskuussa Ukrainan joukkojen onnistui saavuttaa huomattavaa menestystä pohjoisessa palauttamalla itselleen Harkovan läänin kokonaan ja jopa osia Luhanskin tasavallasta, joka oli eräällä hetkellä kokonaan vapaa Ukrainan joukoista. Ja lokakuussa ukrainalaiset onnistuivat miehittämään eteläisen Hersonin läänin eräitä osia ja siten alkoivat uhata läänin pääkaupunkia Hersonia.

Tämän artikkelin kirjoittamishetkellä Hersonista evakuoidaan joukoittain siviilejä, jotka eivät tahdo jäädä sodan jalkoihin. Mutta mitäpä näistä siviileistä. Venäläismielisen hallinnon lisäksi kaupungista on jo kuljetettu pois 1700- ja 1800-lukujen venäläisten sotapäälliköiden Ushakovin ja Suvorovin patsaat. Sota-asian­tuntijoiden mielestä ukraina­laisten nykyisen suuren ylivoiman oloissa venäläisten joukkojen on hyvin vaikeaa puolustaa Hersonia. Tästä syystä ei olekaan ihmeellistä, että jo ennen Ukrainan joukkojen Hersonin vastahyökkäystä Venäjän johto teki päätöksen osittaisesta liikekannallepanosta. Puolustusministeri Shoigun ilmoituksen mukaan armeijaan kutsutaan noin 300 000 henkeä.

Liikekannallepanosta
Liikekannallepanon julistamisen välttämättömyyttä on jo pitemmän aikaa käsitelty asiantuntijatasolla. Asiantuntijoiden ja jopa niidenkin joukossa, jotka periaatteessa tukivat sotilasoperaatiota, oli paljon epäilijöitä. Eräiden mielestä liikekannallepanon julistaminen oli myöhässä, koska vihollinen oli jo alkanut saada uudempia aseita ja oli viemässä päätökseen uusien joukko-osastojen muodostamisen. Toisten mielestä liikekannallepano oli huonosti järjestetty ja se vain kärjisti entisestään sosiaalista jännitystä yhteiskunnassa. Valitettavasti epäilijät olivat oikeassa. Eräillä paikkakunnilla liikekannallepano oli kaoottista.

Oli useita tapauksia kutsuttaessa armeijaan eläkeläisiä ja yleensä asepalveluun kelvotonta väkeä, opiskelijoita, suurten lapsiperhei­den isiä, vakavasti sairaita ja jopa ulkomaanlentojen pilotteja. Eräillä paikkakunnilla sotilaat ja poliisi pidättivät satunnaisia vastaantulijoita. Toisaalta saatettiin myös hylätä vapaaehtoinen jostain ihmeellisestä syystä. Oli sellaisiakin tapauksia, kun armeijaan kutsutut joutuivat itse ostamaan itselleen välttämättömät varusteet hengissä pysymiseksi sodan oloissa.

Liikekannallepanon virheet joutui tunnustamaan myös pre­sidentin lehdistösihteeri Peskov toteamalla, että on pakko suorittaa epätavallinen, mutta hyvin tarpeellinen työ virheiden korjaamiseksi ja tätä työtä ”nykyään tekevät kotimaamme toimittajat ja kansa­laisjärjestöjen edustajat”. Miten kaikki tämä oli mahdollista? Syynä oli voimistunut hallinnolli­nen kaaos valtiol­lisen toiminnan kaikilla aloilla. Erään analyytikon mukaan kaikki ylhäältä tulevat käskyt täytetään äärimmäisen suoraviivaisesti ja pie­nimmällä mahdollisella tulosten ymmärtämisellä.

Nyt liikekannallepano näyttää lähestyvän päätöstään. Osa virheis­tä on todellakin korjattu, noin 10 000 virheellisesti armeijaan joutunutta on palautettu koteihinsa ja heille on jopa luvattu maksaa ”hy­vitys”. Mutta kyse ei ole ainoastaan virheistä, vaan siitä, että sosiaalisen jännityksen kasvun syynä ei ole ollut vain syntynyt epäjärjestys. Jos tähän asti väestö on kokenut erityi­sen sotilasoperaation jonkinlaisena sen arkielämästä kaukaisena tapahtumana, niin nyt liikekannallepano on koskettanut valtavaa määrää ihmisiä. Jos aiemmin taisteluihin osallistui lähinnä ammattilaisia, jotka suostuivat enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti jatkamaan palve­luaan armeijassa, niin nyt armeijaan on otettu siviiliväestöä, olkoonkin että se on joskus suorittanut asepalveluksen.

Merkittäviä tapahtumia
Tämän kaiken tuloksena viranomaisten kannatus on hiipunut merkittävästi. Tässä asiassa olen samaa mieltä Venäjän pääpropagandistin Margarita Simonjanin kanssa siitä, että ”poliittiset teknologit muistelevat nykyään taannoista eläkeuudistusta vain koululaisten aamukokouksena”. Tämä on jo vakava asia, koska jääkaappi voittaa aina televi­sion ja Venäjän kansalaisten elintaso laskee nopeasti ja uhkaa realistisesti johtaa sosiaalisiin mullistuksiin. Tänä aikana tapahtumien kulku on kiihtynyt entisestään. Syyskuun 26. päivän vastaisena yönä Nord stream-kaasujoh­dolla suoritettiin tihutyö, jonka tuloksena johto lakkasi toimimasta. Valitettavasti en pysty varmasti sanomaan, kuka on syyllinen tähän tapahtumaan, koska vahinkoa aiheutui konfliktin molemmille osapuolille – sekä Venäjälle että Länsi-Euroopalle. Muuten voi­mistuvan vastakkain asettelun olois­sa voidaan tehdä myös vähemmän järkeviä päätöksiä.

Sitten jo muutaman päivän kuluttua liikekannallepanon alkamisesta eli 23.-27. syyskuuta suo­ritettiin kansanäänestys täysin tai vain osittain Venäjän joukkojen miehittämien Donbassin, Hersonin ja Zaporizhzhjan alueiden liittämi­sestä Venäjään. Virallisten tietojen mukaan liittämisen puolesta äänesti noin 90 % äänestykseen osallistuneista ja jo 5. lokakuuta presidentti Putin allekirjoitti lain kyseisten ­alueiden liittämisestä Venäjään.

Ukrainan vastaus seurasi välittömästi
Tutkinnan mukaan vuonna 2018 avatulla Krimin sillalla, joka yhdistää Krimin ja Krasnodarin aluepiirin, tapahtui aamulla 8. lokakuuta räjähdys sillan yli ajaneessa kuorma-autossa. Sen tuloksena syttyivät tuleen ja räjähtivät myös sillalla olleet säiliövaunut. Neljä henkeä sai surmansa ja silta kärsi huomattavia vaurioita. Uhreja olisi voinut olla huomattavasti enemmän, jos kuormurin kuljettaja ei olisi siirtänyt ajoaan perjantai-illasta lauantai-aamuun, kun liikenne ei ollut enää niin vilkasta.

Aikoinaan Krimiltä valittu senaattori Olga Kovitidi nimitti ­Krimin siltaa ”maailman parhaiten vartioiduksi kohteeksi”. Ehkä sodan oloissa se pitääkin paikkansa, mutta Neuvostovallan jälkeiselle holtittomuudelle eivät viranomaisetkaan ole voineet mitään. Tutkintakomitean kansalaispiireille toimittaman selonteon mukaan räjähdelastissa ollutta kuorma-autoa ei ollut tosi­asiassa tarkastettu ja sillan ylittäneidenkin mielestä tarkastukset olivat olleet ylimalkaisia.

Nyt siltaa korjataan vauhdikkaasti. Virallisten tietojen mukaan junaliikenne on palautettu ennalleen. Autoliikenteen puolella sillan voivat ylittää vain henkilöautot, kun taas rahtiliikenne tapahtuu lautoilla tai Pohjois-Krimin kautta. Tämän tapahtuman tuloksena Krimin sillan vaurioituminen vaikuttaa merkittävästi Krimin ja koko eteläisen Ukrainan logistiikkaan erityisope­raation toteuttamisessa ja toimii mahdollisesti alkusoittona Ukrai­nan asevoimien pääiskulle etelässä.

Asialla on toinenkin puoli. Kri­min sillalla on sekä strateginen että kansantaloudellinen, mutta Venäjän valtiollisen propagandan ponnistus­ten tuloksena vielä suurempi symbolinen merkitys. On kaikinpuo­lin korostettu Putinin lausuntoa sii­tä, ettei tsaarin eikä Neuvostoliiton aikana sellaista siltaa olisi pystytty rakentamaan. Tosiasiassa, kun Ukraina oli osa Neuvostoliittoa, niin sellaista siltaa ei tarvittukaan. Tästä syystä Krimin sillan räjäyttäminen oli merkittävä isku viranomaisten arvovallalle, jotka eivät pystyneet huolehtimaan niin tärkeän kohteen turvallisuudesta.

Kostoiskujen vuoro
Erityisoperaation osanottajien keskuudessa levisi negatiivisia mielialoja, joille maan johdon mielestä oli tehtävä jotakin. Tästä syystä päätettiin kostoiskuista Ukrainan kriittisesti tärkeää infrastruktuuria vastaan, joita patriootit olivat vaatineet jo pidemmän aikaa. Muuten kohteet oli valittu mielestäni hyvin järkiperäisesti. Erityisen operaation kiihkeimmät osanottajat vaativat jo kauan luvattuja iskuja ”päätöksentekokeskuksia”, siltoja ja rautateitä vastaan, mutta niiden asemesta Venäjän asevoimat keskittyivät energiakohteisiin. Nimittäin hyökkäys päätöksentekokeskuksia vastaan on järjetöntä. Minkään maan johtoa ei olla vielä onnistuttu tuhoamaan pommi- ja ohjusiskujen avulla. Rautatiet voidaan rakentaa uudestaan muutamassa päivässä ja mitä tulee siltoihin, niin ammattilaisten mielestä ne voidaan tuhota tihutyön tai lentohyökkäysten tuloksena, mikä on kuitenkin mahdotonta Ukrainan yhä toimivan ilmatorjunnan oloissa.

Ja niinpä, 10. lokakuuta ja pienemmissä mittasuhteissa seuraavina päivinä Ukraina sai kokea kostoiskuja ympäri koko maan. Eri lähteiden mukaan niitä oli yhtenä päivänä toistasataa. Ukrainan viranomaisten tietojen mukaan 30–40 % energiakohteista vaurioitui ja muutamia alueita jäi kokonaan ilman sähköä. Pelkään kuitenkin, että Lännen antaman avun toivossa näitä vaurioita kuten tavallisesti voidaan paisutella, koska jo seuraavana päivänä energiahuolto oli pääosin korjattu suurimmassa osassa alueita.

Erityisen sotilasoperaation aktiiviset kannattajat vaativat jatkoa ilmoittamalla, että ”olivat odottaneet tätä puoli vuotta”. Tosiasiassa massiivisia pommi- ja ohjusiskuja oli annettu aiemminkin, mutta jatkoa ei ole toistaiseksi seurannut. Luulen, että kyseessä ei ole Venäjän johdon ”liiallinen humanismi” eikä ”petturimainen sopimus”, jonka näkevät kaikkialla salaliittoteo­rian kannattajat. Kostoiskujen tehtävä oli päivänkohtainen ja puhtaasti poliittinen eikä niinkään strateginen.

Ukrainan ”pommittamiseksi kivikauteen” tarvitaan ei satoja, vaan tuhansia ja taas tuhansia ohjuksia. Sitä paitsi mitä tämä toimenpide saattaisi muuttaa? Ankarien toimenpiteiden kannattajat viittaavat Serbian esimerkkiin, joka vuonna 1999 antautui massiivisten pommitusten jälkeen. Mutta Serbia oli täydellisessä ulkopoliittisessa paitsiotilassa, kun taas Länsi auttaa ja tulee edelleenkin auttamaan Ukrainaa. Vaikkapa vain sen vuoksi, että se voi siten heikentää Venäjän johdon asemia. Jopa ottamalla huo­mioon Lännen avun ja jopa Ukrainan talouden täydellisen tuhoamisen, mikäli se olisi yleensä mahdollista. Tuskinpa tämä kaikki muuttaisi tilannetta rintamilla.

Konfliktin loppuminen ja sanktiot
Miten tämä konflikti saattaisi loppua? Kuten edellisessä artikkelissa tuli jo todetuksi, niin muutama päivä ennen erityisen sotilasoperaation alkamista me ilmoitimme kannatuksestamme kenraalieversti Ivashovin esittämälle Yleisvenäläisen upseerikokouksen kannanotolle, jossa kehotettiin luopumaan tästä operaatiosta. Myöhemmät tapahtumat osoittivat tämän kannanoton oikeak­si. Jopa Venäjän kaikkein hartaimpien­kin päämää­rien vuoksi ei olisi kannattanut lähteä törmäys­kurssille yhdistyneen Lännen kanssa, josta Venäjä ei pystyisi selviämään voittajana. Uudistusten kolmen vuosikymmenen aikana Venäjän taloudellinen ja sotilaallinen potentiaali oli heikentynyt. Lisäksi Venäjän oligarkkien järjestelmä taistelussa toista oligarkkien järjestelmää vastaan ei pysty tuomaan vapautta Ukrainan kansalle.

Lännen eräiden asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta, jotka perinteisesti eivät tiedä eivätkä ymmärrä Venäjää, sanktiot ovat jo aiheuttaneet Venäjälle suurta vahinkoa ja tämä tilanne vain jatkuu. Eräät alat ovat jääneet jo vuosikymmeniä jälkeen. Tuonnin korvaaminen, josta kotimainen propaganda paasasi paljon, osoittautui kuvitelmaksi. En tahdo väsyttää lukijoita tilastoilla, mutta esitän vain muutaman valaisevan esimerkin. Niinpä elektroniikkateollisuudessa tuonnin osuus on 80–90 %, kevyessä teollisuudessa 70-90 % ja lääketeollisuudessa 70-80 %. Laiteosien toimitusten keskeyttäminen johtaa jonkin ajan kuluttua tuotannon pysähtymiseen tai vähintäänkin tuotteiden volyymin laskuun ja laadun heikkenemiseen. Tämän tuloksena esimerkiksi virallistenkin tietojen mukaan autoteollisuuden tuotanto supistui tänä vuonna 3,5- kertaisesti.

Mainitsin tarkoituksella virallisista tilastoista, koska ne vääristelevät usein teollisuuden tilaa. Aivan muutama päivä sitten julkaistiin itsenäisen tutkijaryhmän raportti, jossa tullaan siihen johtopäätökseen, että todellinen kulutuksen inflaatio oli Venäjällä vuoden alusta yli 50 % virallisen ollessa 15 %. Kuten tunnettua, inflaatiolukujen alentaminen johtaa tunnetusti koko tilastotieteen vääristymiseen. Tuotannon ja kulutuksen romahdus on huomattavasti suurempi, kuin mitä viralliset tilastot osoittavat.

Sanktiot heikentävät entisestään Venäjän taloudellista ja siten myös puolustuksellista potentiaalia. Tuolloin Venäjän ulkopoliittinen eristystila sen kun vain voimistuu. Intia ja Kiina, joita Venäjä on pitänyt melkein liittolaisinaan, ovat liittyneet Lännen sank­tioihin ja esittävät jo avoimesti tyytymättömyyttään sotatoimien jatkumisesta Ukrainassa. Venäjän toimia arvosteleva asiakirja, jonka luonnos on jo julkaistu, on tarkoitus hyväksyä Kaakkois-Aasian valtioiden liiton eli ASEANin huippukokouksessa. Tähän järjestöön kuuluu mm. sosialistinen Vietnam.

Venäjä on ajautunut hyvin vaikeaan tilanteeseen. Muuten eräiden analyytikoiden mielestä Venäjän johto on tarkoituksellisesti saatu tähän tilaan. Lännen toiminta heikentää Venäjää kilpailijana. En usko yleensä salaliittoteorioihin, mutta tämä versio on aika mielenkiintoinen.

Neuvottelumahdollisuudet
Tavalla tai toisella Venäjä tuskin voi luottaa ratkaisevan voiton saavuttamiseen tässä kampanjassa. Ilmeisesti tämän asian ymmärtämiseen liittyy myös Venäjän viranomaisten äkillinen aktivoituminen heidän puhuessaan valmiudestaan neuvotteluihin. Ongelmana on kuitenkin se, että Ukrainan armeijan menestyksen ja voimistuvien keskustelujen taustalla vallan siirrosta jollekin Putinin seuraajista, Zelenskyi kieltäytyy nyt ehdottomasti kaikista neuvotteluista. Muuten politiikassa säilyy edelleenkin vanha ajankohtainen periaate: älä sano koskaan ”ei koskaan”.

Sergei Skvortsov
NKPn keskuskomitean ensimmäinen (pää-)sihteeri