Miten tekoälyä kannattasi lähestyä marxilaisesta näkökulmasta? (2)

Kehruu Jenny, joka luotiin 1760 luvulla, oli kehruukone, joka aloitti teollisen vallankumouksen. Kuvan mallia säilytetään varhaisen teollisen vallankumouksen museossa Wuppertalissa Saksassa. Tekoälyä vertaamme tänään keskusteluissa mm. nykyisten tuotantovoimien kehityksessä teollistumisen alun Kehruu-Jennyyn, joka tuotti samanaikaisesti kahdeksan lankaa.

Juha Kieksi opintotiimialustus 21.9.2024

Tekoäly ei ole älykkyyttä siinä mielessä kuin ihmiset sen monesti ymmärtävät. Vaikka tekoäly jäljittelee joitakin inhimillisen ajattelun ja oppimisen piirteitä, se ei ole tietoinen, itsetajuinen tai ymmärtävä olento. Tekoäly suorittaa tehtäviä käyttämällä algoritmeja ja malleja, jotka perustuvat matemaattisiin laskelmiin ja datan analyysiin, mutta se ei ymmärrä niitä syvällisesti samalla tavalla kuin ihminen.

Tekoäly käsittelee informaatiota ilman tietoisuutta tai ymmärrystä. Se ei tiedä, miksi se tekee jonkin päätöksen, vaan noudattaa opittuja kaavoja ja sääntöjä. Vaikka tekoäly voi luoda uusia yhdistelmiä olemassa olevasta datasta (esimerkiksi luoda taidetta tai musiikkia), se ei ole luova samalla tavalla kuin ihminen. Tekoäly ei ”inspiroi” tai ”keksi” mitään uudesta näkökulmasta, vaan perustuu siihen, mitä se on oppinut aiemmasta datasta. Tekoälyltä puuttuvat tunteet ja moraalinen pohdinta. Se ei kykene empatiaan tai eettiseen harkintaan ilman, että ihminen ohjelmoi sen toimimaan tietyllä tavalla näissä tilanteissa.

Mikä on marxilainen tajuntateoria?

Marxilainen tajuntateoria on olennainen osa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin materialistista maailmankatsomusta, joka tunnetaan historiallisena materialismina. Tämä teoria korostaa, että ihmisten ajatukset, tietoisuus ja ideat ovat pohjimmiltaan sidoksissa heidän aineellisiin olosuhteisiinsa ja yhteiskunnallisiin suhteisiinsa. Toisin sanoen ihmisten tajunta ei muotoudu erillään taloudellisista ja yhteiskunnallisista rakenteista, vaan se heijastaa niitä.

1. Marxilaisen tajuntateorian keskeiset elementit voidaan tiivistää seuraavasti:

Marxilaisessa ajattelussa tuotantotapa – eli kuinka yhteiskunta tuottaa tarvitsemansa hyödykkeet – on ratkaiseva tekijä ihmisten tietoisuuden ja ajattelutapojen muotoutumisessa. Tuotantosuhteet, eli työntekijöiden ja työnantajien (kapitalistien) välinen suhde, sekä laajemmat yhteiskunnalliset rakenteet, kuten luokkaerot, vaikuttavat merkittävästi siihen, miten ihmiset ymmärtävät maailmaa.

Marx ja Engels esittivät, että ”ei ihmisten tietoisuus määrää heidän olemassaoloaan, vaan heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tietoisuutensa”. Tämä tarkoittaa, että taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, joissa ihmiset elävät, vaikuttavat siihen, millaisia käsityksiä heillä on maailmasta, oikeudenmukaisuudesta, moraalista ja politiikasta.

Marx ja Engels esittivät myös, että hallitsevan luokan ideologia määrää usein vallitsevan tietoisuuden yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että kapitalistisessa yhteiskunnassa kapitalistiluokan arvot ja ajatukset ovat usein dominoivia ja normalisoituneita, mikä saattaa estää ihmisiä näkemästä yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia.

Marxilaisuudessa puhutaan myös ”vääristyneestä tajunnasta”(false consciousness), joka viittaa siihen, että ihmiset saattavat omaksua hallitsevan luokan näkemyksiä ja uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa heidän omien etujensa kanssa. Tämä tajunnan vääristyminen estää työväenluokkaa näkemästä yhteiskunnallisia valtasuhteita selkeästi ja toimimasta omien etujensa mukaisesti.

Marxilainen tajuntateoria ei siis pidä ajatuksia ja ideoita itsenäisinä ja vapaina taloudellisista ja sosiaalisista rakenteista, vaan katsoo, että ne syntyvät ja kehittyvät näiden olosuhteiden heijastuksena ja seurauksena. Tajunnan muutokset tulevat mahdollisiksi vasta, kun yhteiskunnan aineelliset olosuhteet muuttuvat, esimerkiksi vallankumouksen kautta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa tekoälyn näkökulmasta?

1. Data ja ympäristö vaikuttavat tekoälyn päätöksentekoon

Marxilaisen tajuntateorian mukaisesti ihmisten tietoisuus heijastaa heidän aineellisia ja yhteiskunnallisia olosuhteitaan. Samalla tavalla tekoälyn tekemä päätöksenteko ja ennusteet riippuvat täysin sen syöttämästä datasta ja ympäristöstä. Tekoäly ei toimi tyhjiössä, vaan sen malli, algoritmit ja ratkaisut pohjautuvat niihin rakenteisiin ja sääntöihin, joita sen ympäristössä on – aivan kuten ihmisten ajattelu heijastaa heidän taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteitaan.

Esimerkki: Jos tekoälylle syötetään dataa, joka heijastaa yhteiskunnan valtasuhteita tai vinoutuneita rakenteita (esim. sukupuoleen tai etnisyyteen liittyvät vinoumat), tekoäly saattaa toistaa ja vahvistaa näitä vinoumia. Tämä muistuttaa marxilaista käsitystä ideologiasta: hallitsevat luokat voivat levittää omaa tietoisuuttaan, jolloin se muuttuu yhteiskunnassa vallitsevaksi. Samoin tekoäly voi vahvistaa valtasuhteita datansa perusteella.

2. Vääristynyt tajunta ja tekoälyn vinoumat

Marxilaisen tajuntateorian käsite ”vääristynyt tajunta” (false consciousness) viittaa siihen, että ihmiset voivat omaksua ajatuksia, jotka eivät edusta heidän omia etujaan, koska he ovat alttiina hallitsevan luokan ideologialle. Tekoälyn kohdalla voidaan puhua samankaltaisesta ilmiöstä: jos tekoälymalli on koulutettu vinoutuneella tai epätäydellisellä datalla, sen päätökset ja suositukset voivat olla vääristyneitä tai epäoikeudenmukaisia.

Esimerkki: Kasvojentunnistusteknologia on tunnetusti ollut vähemmän tarkka tiettyjen etnisten ryhmien kohdalla, koska mallia on koulutettu pääosin valkoisten ihmisten kuvilla. Tämä vääristymä voidaan nähdä tekoälyn ”vääristyneenä tajuntana”, joka johtuu vinoutuneista yhteiskunnallisista rakenteista ja datasta.

3. Tekoäly ideologiana

Marxilainen tajuntateoria painottaa sitä, kuinka hallitsevat luokat muovaavat yhteiskunnallista tietoisuutta oman etunsa mukaisesti. Tekoäly voi toimia osana tätä prosessia, jos sitä käytetään vahvistamaan nykyisiä valtasuhteita ja edistämään taloudellisia tai poliittisia intressejä. Tekoälyjärjestelmiä suunnitellaan ja käytetään usein suurten yritysten tai valtioiden toimesta, ja ne voivat osaltaan vahvistaa näiden toimijoiden ideologiaa tai poliittisia tavoitteita.

Esimerkki: Jos tekoälyä käytetään automaattisessa päätöksenteossa, kuten työhaastatteluiden arvioinnissa tai lainan myöntämisessä, se voi toimia ”ideologisena välineenä”, joka toistaa ja vahvistaa kapitalistisen järjestelmän logiikkaa, esimerkiksi painottaen tuottavuutta, kustannustehokkuutta tai voiton maksimointia, mahdollisesti syrjäyttäen sosiaaliset oikeudenmukaisuusnäkökohdat.

4. Tekoäly ja tietoisuuden muutos

Marxin mukaan tietoisuus muuttuu vasta, kun aineelliset olosuhteet muuttuvat. Tämä ajatus voidaan soveltaa tekoälyyn siinä mielessä, että jos tekoälyn toimintaympäristö muuttuu – esimerkiksi data muuttuu monipuolisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi – myös tekoälyn ”tietoisuus” eli päätöksenteko voi muuttua. Tämä vastaisi ”vallankumousta” tekoälyssä: mallien vinoumat voidaan korjata, kun datan laatu ja moninaisuus paranevat.

Esimerkki: Jos tekoälyn koulutuksessa käytetään dataa, joka heijastaa paremmin yhteiskunnan kaikkia ryhmiä ja vähentää vinoumia, tekoäly voi tuottaa oikeudenmukaisempia ja monipuolisempia päätöksiä.

5. Historian materialismi ja tekoälyn kehittyminen

Marxilaisessa ajattelussa yhteiskunnalliset muutokset syntyvät historiallisista materiaalisista olosuhteista, ja tekoälyn kehitystä voidaan tarkastella tästä näkökulmasta. Tekoäly syntyi ja kehittyi osana tietynlaista taloudellista ja teknologista järjestelmää – erityisesti kapitalismia – ja sen kehitystä ohjaavat näiden järjestelmien tarpeet ja tavoitteet.

Esimerkki: Tekoäly on kehittynyt erityisesti yritysten tarpeesta automatisoida prosesseja, vähentää kustannuksia ja lisätä voittoja. Tämä tarkoittaa, että tekoäly ei ole ”neutraali” teknologia, vaan sen kehitys ja käyttö heijastavat kapitalistisen tuotantotavan taloudellisia ja sosiaalisia rakenteita.

Tekoälyä voidaan tarkastella marxilaisen tajuntateorian valossa niin, että sen toiminta heijastaa niitä yhteiskunnallisia ja aineellisia rakenteita, joista se on syntynyt. Tekoälyn kehitys, vinoumat ja vaikutukset yhteiskuntaan liittyvät tiiviisti sen datan ja ympäristön rakenteisiin – aivan kuten marxilaisessa ajattelussa ihmisten tajunta on yhteydessä heidän aineellisiin olosuhteisiinsa. Tekoäly voi vahvistaa tai horjuttaa yhteiskunnallisia valtarakenteita riippuen siitä, miten sitä kehitetään ja käytetään.

Mitä tekoälystä voidaan sanoa marxilaisen kansantaloustieteen näkökulmasta?

Tuotantovoimat (kuten teknologia ja työvoima) ovat keskeisessä asemassa yhteiskunnallisen kehityksen ajureina. Tekoäly ja automaatio voidaan nähdä osana tuotantovoimien kehitystä, joka voi parantaa tuottavuutta ja mahdollistaa suuremman arvonlisäyksen tuotannossa. Tekoäly voi myös vaikuttaa siihen, miten työvoimaa käytetään ja millaisia taitoja tarvitaan.

Arvo syntyy työn kautta, ja työvoima on se, joka tuottaa lisäarvoa. Tekoäly ja automaatio voivat kuitenkin syrjäyttää ihmistyövoimaa monilla aloilla, mikä voi johtaa työttömyyteen ja työvoiman ylitarjontaan. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miten arvoa tuotetaan, kun yhä suurempi osa työstä siirtyy koneille.

Kapitalismissa kapitalistit omistavat tuotantovälineet ja riistävät lisäarvoa työvoimasta. Tekoäly voi tehostaa tätä prosessia, koska sen avulla voidaan vähentää työvoimakustannuksia ja lisätä voittoja. Samalla se voi kuitenkin myös kärjistää kapitalistisen järjestelmän sisäisiä ristiriitoja, kun yhä pienempi osa väestöstä omistaa ja hallitsee tuotantovälineitä, samalla kun suuri osa jää ilman pysyvää työtä.

Tekoäly voi myös liittyä kapitalismin kriisien dynamiikkaan. Kapitalismissa on taipumus ajautua kriiseihin, esimerkiksi ylituotannon tai alikulutuksen kautta. Tekoäly ja automaatio voivat pahentaa näitä kriisejä, jos kulutuskysyntä heikkenee työttömyyden ja tuloerojen kasvun myötä.

Siirtyminen sosialismiin ja lopulta kommunismiin liittyy siihen, että tuotantovoimat kehittyvät pisteeseen, jossa yhteiskunta voi organisoida tuotannon yhteisomistuksen ja -hallinnan kautta. Tekoäly voisi potentiaalisesti olla osa tätä kehitystä, jos sitä käytettäisiin yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lisäämiseen eikä vain voitontavoitteluun.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että marxilaisen kansantaloustieteen näkökulmasta tekoäly tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Se voi parantaa tuottavuutta ja mahdollistaa uusia tuotantotapoja, mutta samalla se voi myös syventää taloudellisia ja sosiaalisia ristiriitoja, jos sitä käytetään kapitalistisen voiton maksimointiin työvoiman kustannuksella. Marxilaisessa teoriassa tekoälyn kehitys ja sen vaikutukset yhteiskuntaan tulisi arvioida sen mukaan, miten se vaikuttaa luokkataisteluun, työn arvoon ja yhteiskunnan tuotantovoimien kehitykseen.

Voidaanko tekoälyä verrata kehruukoneen ja muuhun teollistamisen alkuaikoihin?

1 Yhtäläisyydet kehruukoneen ja tekoälyn välillä

Sekä kehruukone että tekoäly ovat esimerkkejä teknologisista innovaatioista, jotka ovat mullistaneet tuotantovoimat. Kehruukoneet ja muut teollistumisen ajan koneet mahdollistivat massatuotannon ja vähensivät ihmistyövoiman tarvetta tekstiiliteollisuudessa. Tekoäly puolestaan mahdollistaa automatisoinnin ja tehokkuuden lisäämisen monilla aloilla, mikä voi johtaa vastaaviin muutoksiin tuotannossa.

Kuten kehruukoneet syrjäyttivät käsityöläisiä ja vähensivät työpaikkoja tekstiiliteollisuudessa, tekoäly ja automaatio uhkaavat syrjäyttää työntekijöitä monilla muilla aloilla. Molemmissa tapauksissa teknologinen kehitys on johtanut siihen, että ihmistyötä tarvitaan vähemmän, mikä on lisännyt työttömyyttä ja muuttanut työmarkkinoiden rakenteita.

Teknologiset innovaatiot, kuten kehruukoneet ja tekoäly, lisäävät kapitalistien kykyä tuottaa lisäarvoa. Teknologia voi tehostaa tuotantoprosesseja, mikä mahdollistaa suuremman voiton tuottamisen samalla, kun työvoimakustannukset pienenevät. Tämä kuitenkin myös syventää riistoa, koska työntekijöiden osuus tuotetusta arvosta pienenee, vaikka heidän työnsä on yhä arvon perusta.

Erot kehruukoneen ja tekoälyn välillä

Kehruukone ja muut teollisen vallankumouksen aikaiset teknologiat vaikuttivat erityisesti valmistavaan teollisuuteen, kun taas tekoälyllä on potentiaalia vaikuttaa laajemmin koko talouteen ja yhteiskuntaan. Tekoäly voi muuttaa ei vain teollista tuotantoa, vaan myös palvelualoja, hallintoa, terveydenhuoltoa ja monia muita sektoreita.

Kehruukone muutti työvoimaa mekaanisempaan ja fyysisempään suuntaan, kun taas tekoäly muuttaa työn luonteen toisenlaiseksi, siirtäen työn painopistettä rutiininomaisista ja toistuvista tehtävistä luovempaan ja analyyttisempään suuntaan. Tekoäly ei siis pelkästään korvaa fyysistä työtä, vaan myös älyllistä ja kognitiivista työtä.

Vaikka molemmat teknologiat ovat johtaneet yhteiskunnallisiin muutoksiin, tekoälyn vaikutukset saattavat olla syvällisempiä ja laajempia. Teollinen vallankumous johti massoittain ihmisiä kaupunkeihin, synnytti uuden työväenluokan ja vaikutti voimakkaasti yhteiskunnan rakenteisiin. Tekoäly voi muuttaa jopa sitä, miten ymmärrämme työn, talouden ja yhteiskunnan perusteet, esimerkiksi jos tekoäly pystyy suorittamaan entistä monimutkaisempia tehtäviä itsenäisesti.

Tekoäly voidaan siis nähdä osana pitkää jatkumoa teknologisessa kehityksessä, jossa uudet innovaatiot muuttavat tuotantoprosesseja ja yhteiskunnallisia suhteita. Samalla se edustaa uutta vaihetta, jossa teknologian vaikutus voi olla laaja-alaisempi ja syvällisempi kuin aikaisemmin, mikä herättää kysymyksiä talouden, työn ja yhteiskunnan tulevaisuudesta marxilaisesta näkökulmasta.

Teknologiset innovaatiot ja lisäarvon tuottaminen

Teknologiset innovaatiot, kuten kehruukoneet teollisen vallankumouksen aikana tai tekoäly nykyään, parantavat työn tuottavuutta. Tämä tarkoittaa, että samalla työajalla voidaan tuottaa enemmän tavaroita tai palveluita. Tämä ei kuitenkaan vähennä lisäarvon määrää vaan päinvastoin voi lisätä sitä. Kun työn tuottavuus kasvaa, työntekijä tuottaa enemmän arvoa suhteessa siihen aikaan, joka kuluu oman palkan ansaitsemiseen (ns. välttämätön työaika). Tämä jättää suuremman osan työpäivästä kapitalistille, joka voi omistaa tämän ylijäämätyön, eli lisäarvon.

Marxilaisen analyysin mukaan koneet ja teknologiset innovaatiot eivät itsessään tuota lisäarvoa, koska ne eivät ole elävää työtä. Ne kuitenkin mahdollistavat sen, että työntekijät voivat työskennellä nopeammin ja tehokkaammin. Kehruukoneet esimerkiksi mahdollistivat sen, että yksi työntekijä pystyi valvomaan useampia koneita ja tuottamaan näin enemmän lankaa kuin käsin kehrätessä. Tämä lisäsi työn intensiteettiä ja tuotti suurempaa lisäarvoa kapitalistille, vaikka itse työaika pysyi samana tai jopa lyheni.

Teknologian avulla kapitalistit voivat vähentää sitä osaa työajasta, jonka aikana työntekijä tuottaa arvon, joka vastaa hänen palkkaansa (välttämätön työaika). Kun välttämätön työaika vähenee, ylijäämätyön osuus kasvaa, mikä tarkoittaa, että kapitalisti saa enemmän lisäarvoa. Esimerkiksi tekoäly voi automatisoida tiettyjä rutiinitehtäviä, jolloin työntekijän työpanos voidaan suunnata tuottavampiin tehtäviin.

Teknologiset innovaatiot voivat myös vähentää työvoimakustannuksia korvaamalla ihmistyövoimaa koneilla tai ohjelmistoilla. Vaikka koneet eivät sinänsä tuota lisäarvoa, niiden käyttö voi johtaa siihen, että yrityksen kokonaiskustannukset vähenevät, mikä parantaa voittoja. Vähemmän palkkoja maksettavana tarkoittaa suurempaa osuutta arvonlisäyksestä, joka jää kapitalistin haltuun.

Kapitalistinen dynamiikka ja teknologia

Marxilaisessa teoriassa kapitalismi on jatkuvassa kilpailun ja uusien markkinoiden etsimisen tilassa, mikä pakottaa kapitalistit jatkuvasti etsimään keinoja lisätä tuottavuutta ja vähentää kustannuksia. Teknologiset innovaatiot ovat keskeinen osa tätä prosessia. Vaikka lisäarvo syntyy ihmistyöstä, teknologian avulla kapitalistit voivat maksimoida sen osuuden työajasta, joka tuottaa lisäarvoa, ja siten kasvattaa voittojaan.

Tämä luo kuitenkin myös ristiriitoja kapitalismin sisällä. Kun teknologia vähentää työvoiman tarvetta, se voi johtaa työttömyyteen ja kulutuskysynnän laskuun, mikä voi pitkällä aikavälillä vaikeuttaa lisäarvon realisoitumista markkinoilla. Tässä mielessä teknologinen kehitys on sekä kapitalistisen tuotantotavan vahvuus että sen potentiaalinen heikkous.

Miten kommunistit voisivat hyödyntää tekoälyä esimerkiksi ihmisten ideologisen tietoisuuden parantamisessa?

Kansanlaisten ideologinen tietoisuus on hyvin heikkoa ja se on eräs merkittävimmistä tekijöistä, joka heikentää sosialististen ideoiden leviämistä länsimaissa. Voisiko tekoälyä hyödyntää ideologisen tietoisuuden parantamisessa?

1. Personoitu ja kohdennettu tiedonvälitys

Tekoälyä voidaan käyttää analysoimaan ihmisten kiinnostuksen kohteita ja tarjoamaan heille personoitua sisältöä, joka liittyy sosialistiseen ajatteluun ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Algoritmit voivat suositella artikkeleita, kirjoja, videoita ja muuta materiaalia, joka tukee ideologisen tietoisuuden kasvattamista.

Tekoäly voi auttaa jakamaan yleisöjä eri segmentteihin, jotta viestintä voidaan kohdentaa tehokkaammin. Esimerkiksi opiskelijoille, työntekijöille ja muille kohderyhmille voidaan tarjota juuri heidän tilanteeseensa sopivaa materiaalia.

2. Koulutus ja oppiminen

Tekoälyn avulla voidaan luoda interaktiivisia oppimisalustoja, jotka mukautuvat oppijan tarpeisiin ja oppimistyyliin. Näillä alustoilla voidaan tarjota koulutusohjelmia, jotka käsittelevät marxilaista teoriaa, sosialismia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Tekoäly voi seurata oppijoiden edistymistä ja tunnistaa, missä tarvitaan lisäresursseja tai tukea. Tämä voi auttaa parantamaan oppimistuloksia ja syventämään ideologista ymmärrystä.

3. Keskustelu ja osallistuminen

Tekoälypohjaiset chatbotit voivat vastata ihmisten kysymyksiin sosialismista ja siihen liittyvistä aiheista reaaliajassa. Nämä chatbotit voivat tarjota tietoa, osallistua keskusteluihin ja ohjata käyttäjiä syvällisemmän tiedon äärelle.

Tekoälyä voidaan käyttää myös moderoimaan ja rikastamaan keskusteluita virtuaalisilla foorumeilla, joissa ihmiset keskustelevat yhteiskunnallisista ja poliittisista aiheista. Tekoäly voi nostaa esiin olennaisia argumentteja ja ehdottaa lisätietoja keskustelujen tueksi.

4. Yhteiskunnallisten liikkeiden tukeminen

Tekoäly voi analysoida suuria tietomassoja, kuten uutisia ja sosiaalista mediaa, ja tunnistaa trendejä, jotka liittyvät yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja ideologiseen tietoisuuteen. Tämä tieto voidaan jakaa aktivisteille ja organisaatioille, jotta he voivat reagoida tehokkaammin ja suunnata toimintansa oikeaan suuntaan.

Tekoäly voi auttaa suunnittelemaan ja koordinoimaan yhteiskunnallisia kampanjoita. Esimerkiksi analysoimalla aiempien kampanjoiden tuloksia ja ennustamalla tulevia tapahtumia tekoälyn avulla voidaan optimoida kampanjoiden ajoitusta ja viestintää.

5. Valeuutisten ja väärän tiedon torjunta

Tekoälyä voidaan käyttää tunnistamaan ja torjumaan valeuutisia ja väärää tietoa, joka voi haitata ideologista tietoisuutta. Tekoälypohjaiset työkalut voivat analysoida verkkosisältöä ja varoittaa käyttäjiä epäluotettavista lähteistä.

Tekoäly voi myös auttaa faktantarkistuksessa, tarjoten nopeasti tarkkoja tietoja ja oikaisuja, kun väärää tietoa levitetään julkisuudessa.

6. Media-analyysi ja kritiikki

Tekoäly voi analysoida mediassa esiintyvää sisältöä ja tunnistaa, miten eri ideologiat ja poliittiset näkemykset esitetään. Tämä analyysi voi paljastaa esimerkiksi kapitalistisen propagandan tai yksipuolisen uutisoinnin ja auttaa kehittämään kriittistä media-analyysiä.

Tekoälyä voidaan käyttää tuottamaan ja levittämään vasta-narratiiveja, jotka haastavat vallitsevat ideologiset käsitykset ja edistävät sosialistista ajattelua.

7. Yhteistyö ja verkostoituminen

Tekoäly voi tukea yhteiskunnallisten liikkeiden ja aktivistien verkostoitumista, auttamalla löytämään samanmielisiä ihmisiä ja järjestöjä ympäri maailmaa. Tämä voi vahvistaa yhteistä toimintaa ja ideologisen tietoisuuden leviämistä.

Tekoäly voi myös auttaa organisoimaan tapahtumia, seminaareja ja konferensseja, joissa sosialistista ajattelua ja käytäntöjä voidaan jakaa ja kehittää yhdessä.