Miten lähestyä tekoälyä marxilaisesta näkökulmasta?

Kansan äänen järjestöjen elokuun tapaamisessa keskusteltiin monien asioiden ohella myös tekoälystä ja todettiin sen olevan suuriin teknologian murroskohtiin verrattava muutos tuotantovoimien ja tiedon kehityksessä, mutta mikään oikea äly se ei ole vaan maailmassa kerätyn tiedon käyttöön soveltuva työkalu, josta on suurta hyötyä myös marxilaisille.

Juha Kieksi 17.8.2024 Elokuun tapaamisessa. Kansan ääni 2.9.2024

Tekoäly ei ole älykkyyttä siinä mielessä kuin ihmiset sen monesti ymmärtävät. Vaikka tekoäly jäljittelee joitakin inhimillisen ajattelun ja oppimisen piirteitä, se ei ole tietoinen, itsetajuinen tai ymmärtävä olento. Tekoäly suorittaa tehtäviä käyttämällä algoritmeja ja malleja, jotka perustuvat matemaattisiin laskelmiin ja datan analyysiin, mutta se ei ymmärrä niitä syvällisesti samalla tavalla kuin ihminen.

Tekoäly käsittelee informaatiota ilman tietoisuutta tai ymmärrystä. Se ei tiedä, miksi se tekee jonkin päätöksen, vaan noudattaa opittuja kaavoja ja sääntöjä. Vaikka tekoäly voi luoda uusia yhdistelmiä olemassa olevasta datasta (esimerkiksi luoda taidetta tai musiikkia), se ei ole luova samalla tavalla kuin ihminen. Tekoäly ei ”inspiroi” tai ”keksi” mitään uudesta näkökulmasta, vaan perustuu siihen, mitä se on oppinut aiemmasta datasta. Tekoälyltä puuttuvat tunteet ja moraalinen pohdinta. Se ei kykene empatiaan tai eettiseen harkintaan ilman, että ihminen ohjelmoi sen toimimaan tietyllä tavalla näissä tilanteissa.

Mitä tekoälystä voi sanoa marxilaisen taloustieteen näkökulmasta?

Tuotantovoimat (kuten teknologia ja työvoima) ovat keskeisessä asemassa yhteiskunnallisen kehityksen ajureina. Tekoäly ja automaatio voidaan nähdä osana tuotantovoimien kehitystä, joka voi parantaa tuottavuutta ja mahdollistaa suuremman arvonlisäyksen tuotannossa. Tekoäly voi myös vaikuttaa siihen, miten työvoimaa käytetään ja millaisia taitoja tarvitaan.

Arvo syntyy työn kautta, ja työvoima on se, joka tuottaa lisäarvoa. Tekoäly ja automaatio voivat kuitenkin syrjäyttää ihmistyövoimaa monilla aloilla, mikä voi johtaa työttömyyteen ja työvoiman ylitarjontaan. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miten arvoa tuotetaan, kun yhä suurempi osa työstä siirtyy koneille.

Kapitalismissa kapitalistit omistavat tuotantovälineet ja riistävät lisäarvoa työvoimasta. Tekoäly voi tehostaa tätä prosessia, koska sen avulla voidaan vähentää työvoimakustannuksia ja lisätä voittoja. Samalla se voi kuitenkin myös kärjistää kapitalistisen järjestelmän sisäisiä ristiriitoja, kun yhä pienempi osa väestöstä omistaa ja hallitsee tuotantovälineitä, samalla kun suuri osa jää ilman pysyvää työtä.

Tekoäly voi myös liittyä kapitalismin kriisien dynamiikkaan. Kapitalismissa on taipumus ajautua kriiseihin, esimerkiksi ylituotannon tai alikulutuksen kautta. Tekoäly ja automaatio voivat pahentaa näitä kriisejä, jos kulutuskysyntä heikkenee työttömyyden ja tuloerojen kasvun myötä.

Siirtyminen sosialismiin ja lopulta kommunismiin liittyy siihen, että tuotantovoimat kehittyvät pisteeseen, jossa yhteiskunta voi organisoida tuotannon yhteisomistuksen ja -hallinnan kautta. Tekoäly voisi potentiaalisesti olla osa tätä kehitystä, jos sitä käytettäisiin yhteiskunnallisen hyvinvoinnin lisäämiseen eikä vain voitontavoitteluun.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että marxilaisen kansantaloustieteen näkökulmasta tekoäly tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Se voi parantaa tuottavuutta ja mahdollistaa uusia tuotantotapoja, mutta samalla se voi myös syventää taloudellisia ja sosiaalisia ristiriitoja, jos sitä käytetään kapitalistisen voiton maksimointiin työvoiman kustannuksella. Marxilaisessa teoriassa tekoälyn kehitys ja sen vaikutukset yhteiskuntaan tulisi arvioida sen mukaan, miten se vaikuttaa luokkataisteluun, työn arvoon ja yhteiskunnan tuotantovoimien kehitykseen.

Yhtäläisyydet kehruukoneen ja tekoälyn välillä

Herää kysymys, voidaanko tekoälyä verrata kehruukoneen ja muuhun teollistamisen alkuaikoihin? Sekä kehruukone että tekoäly ovat esimerkkejä teknologisista innovaatioista, jotka ovat mullistaneet tuotantovoimat. Kehruukoneet ja muut teollistumisen ajan koneet mahdollistivat massatuotannon ja vähensivät ihmistyövoiman tarvetta tekstiiliteollisuudessa. Tekoäly puolestaan mahdollistaa automatisoinnin ja tehokkuuden lisäämisen monilla aloilla, mikä voi johtaa vastaaviin muutoksiin tuotannossa.

Kuten kehruukoneet syrjäyttivät käsityöläisiä ja vähensivät työpaikkoja tekstiiliteollisuudessa, tekoäly ja automaatio uhkaavat syrjäyttää työntekijöitä monilla muilla aloilla. Molemmissa tapauksissa teknologinen kehitys on johtanut siihen, että ihmistyötä tarvitaan vähemmän, mikä on lisännyt työttömyyttä ja muuttanut työmarkkinoiden rakenteita.

Teknologiset innovaatiot, kuten kehruukoneet ja tekoäly, lisäävät kapitalistien kykyä tuottaa lisäarvoa. Teknologia voi tehostaa tuotantoprosesseja, mikä mahdollistaa suuremman voiton tuottamisen samalla, kun työvoimakustannukset pienenevät. Tämä kuitenkin myös syventää riistoa, koska työntekijöiden osuus tuotetusta arvosta pienenee, vaikka heidän työnsä on yhä arvon perusta.

Erot kehruukoneen ja tekoälyn välillä

Kehruukone ja muut teollisen vallankumouksen aikaiset teknologiat vaikuttivat erityisesti valmistavaan teollisuuteen, kun taas tekoälyllä on potentiaalia vaikuttaa laajemmin koko talouteen ja yhteiskuntaan. Tekoäly voi muuttaa ei vain teollista tuotantoa, vaan myös palvelualoja, hallintoa, terveydenhuoltoa ja monia muita sektoreita.

Kehruukone muutti työvoimaa mekaanisempaan ja fyysisempään suuntaan, kun taas tekoäly muuttaa työn luonteen toisenlaiseksi, siirtäen työn painopistettä rutiininomaisista ja toistuvista tehtävistä luovempaan ja analyyttisempään suuntaan. Tekoäly ei siis pelkästään korvaa fyysistä työtä, vaan myös älyllistä ja kognitiivista työtä.

Vaikka molemmat teknologiat ovat johtaneet yhteiskunnallisiin muutoksiin, tekoälyn vaikutukset saattavat olla syvällisempiä ja laajempia. Teollinen vallankumous johti massoittain ihmisiä kaupunkeihin, synnytti uuden työväenluokan ja vaikutti voimakkaasti yhteiskunnan rakenteisiin. Tekoäly voi muuttaa jopa sitä, miten ymmärrämme työn, talouden ja yhteiskunnan perusteet, esimerkiksi jos tekoäly pystyy suorittamaan entistä monimutkaisempia tehtäviä itsenäisesti.

Tekoäly voidaan siis nähdä osana pitkää jatkumoa teknologisessa kehityksessä, jossa uudet innovaatiot muuttavat tuotantoprosesseja ja yhteiskunnallisia suhteita. Samalla se edustaa uutta vaihetta, jossa teknologian vaikutus voi olla laaja-alaisempi ja syvällisempi kuin aikaisemmin, mikä herättää kysymyksiä talouden, työn ja yhteiskunnan tulevaisuudesta marxilaisesta näkökulmasta.

Kapitalistinen dynamiikka ja teknologia

Marxilaisessa teoriassa kapitalismi on jatkuvassa kilpailun ja uusien markkinoiden etsimisen tilassa, mikä pakottaa kapitalistit jatkuvasti etsimään keinoja lisätä tuottavuutta ja vähentää kustannuksia. Teknologiset innovaatiot ovat keskeinen osa tätä prosessia. Vaikka lisäarvo syntyy ihmistyöstä, teknologian avulla kapitalistit voivat maksimoida sen osuuden työajasta, joka tuottaa lisäarvoa, ja siten kasvattaa voittojaan.

Tämä luo kuitenkin myös ristiriitoja kapitalismin sisällä.

Kun teknologia vähentää työvoiman tarvetta, se voi johtaa työttömyyteen ja kulutuskysynnän laskuun, mikä voi pitkällä aikavälillä vaikeuttaa lisäarvon realisoitumista markkinoilla. Tässä mielessä teknologinen kehitys on sekä kapitalistisen tuotantotavan vahvuus että sen potentiaalinen heikkous.