Muutamia pohdinnan arvoisia seikkoja bolivaarisesta Venezuelasta

Matti Laitinen, Hands Off Venezuela Finland, 24.7.2024

Saatteeksi: Olen seurannut aktiivisesti Venezuelan bolivaarisen tasavallan yhteiskunnallista kehitystä viimeisen 22 vuoden aikana. Venezuela on näytellyt esimerkillään hyvin merkittävää osaa Latinalaisen Amerikan vapautumisessa Yhdysvaltojen valvomasta takapihasta itsenäiseksi maanosaksi. Venezuela on toiminut myös kansainvälisen imperialismin vastaisen taistelun eturintamassa. Demokratian laajentaminen maan talouteen yhteisöneuvostojen kautta tarkoittaa sitä, että instituutiot, kuten kansanäänestykset, sosiaaliset liikkeet, yhteisöjärjestöt (yhteisöneuvostot ja kommuunit) ja oikeus osoittaa mieltään, voivat vaikuttaa vallassa olevien päätöksentekoon. Tästä kapitalismi ei pidä. Venezuela on joutunut maksamaan tästä roolistaan varsin suolaisen hinnan pakotteiden, vallankaappausyritysten ja taloussaaron muodossa.

Venezuelan bolivaarinen vallankumous on osoittanut, että Neuvostoliiton hajoamisenkin jälkeen sosialismia on mahdollista rakentaa realistisena ja oikeudenmukaisena vaihtoehtona Yhdysvaltojen ja kansainvälisten suuryhtiöiden johtamalle riistokapitalismille. Venezuelan kokemus todentaa tällaisen yhteiskunnallisen prosessin edellyttävän toteutuakseen laajan kansanrintaman, jolla on väkevä vaikutus kansanjoukkoihin sekä myös riittävästi armeijan tukea takanaan. Yhden puolueen etujoukko ei ole enää toimiva vastaveto uusliberalismin aikakauden ongelmien ratkaisuun yksittäisessä valtiossa missään maanosassa. Tarvitaan siis kansanrintama. Latinalaisen Amerikan marxilaisuuden perustajan perulaisen José Carlos Mariáteguin tunnetuin toteamus maanosansa sosialismin rakentamisesta lienee: ”Älkää kopioiko tai matkiko, vaan olkaa sankarillisen luovia.”

Maailmanjärjestys on muuttumassa. Sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestys edellyttää valtioiden alistumista Yhdysvaltain tahtoon, edellyttää sen tukikohtia ja ydinaseita ympäri maapalloa. Sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestys määrittää, kuinka valta, luonnonvarat, maa-alueet, hyvinvointi, rikkaudet ja markkinat maailmassa jaetaan, koska se on sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestys. BRICS+maiden painoarvo maailmassa on vahvassa kasvussa. Yhteistyöjärjestö toimii maailman muutoksen ytimessä.
Minusta bolivaarista vallankumousta pitäisi tukea mustamaalaamisen sijasta, koska siinä itää siemen maailman muuttamiseksi oikeudenmukaisemmaksi jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle. (Matti Laitinen)

Bolivaarisen vallankumouksen juuret

Bolivaarisen vallankumouksen juuret löytyvät Venezuelan marxilaisista puolueista, vasemmistolaisista sissiliikkeistä ja edistyksellisistä upseereista. Myöhemmin toimintaan on liittynyt mukaan ay-liike, erilaisia kansalaisjärjestöjä sekä yhteisöneuvostojen järjestelmä. Vallankumouksellisella kansanrintamalla, joka otti vallan haltuunsa Venezuelassa, oli voimakas vaikutus kansanjoukkoihin sekä myös riittävästi armeijan tukea takanaan.

Kansanrintaman rakentaminen oli olennainen seikka koko bolivaarisen prosessin alkamiselle, koska ilman sitä oltaisiin edelleen lähtökuopissa. Yksikään kansanrintaman jäsen ei olisi kyennyt yksinään tähän. Vallankumouksella on ollut v. 1999-2024 kaikista kohdatuista vastoinkäymisistä, sen omista sisäisistä ristiriidoista, siihen kohdennetuista taloudellisista pakotteista ja lukuisista vallankaappausyrityksistä huolimatta toistaiseksi väestön enemmistön tuki takanaan.

Ideologiset vaikutteet

Bolivaarinen vallankumousliike 200 (MRB:n) arvioidaan imeneen 1980-luvulla ideologisia vaikutteita mm. Mao Zedongilta, José Carlos Mariatéguilta (Peru), Federico Brito Figueroalta (PCV), Che Guevaralta ja Antonio Gramscilta. Chávezin neuvonantajina toimivat 90-luvulla Manuel Quijada ja Luis Miquelena (PCV). Jälkimmäinen miehistä toimitti 1970-luvulla Venezuelan edellisen varapresidentin José Luis Rangelin (MVR) kanssa marxilaisten sissien äänitorvena toiminutta El Clarín -lehteä. Hänen väitetään myös hoitaneen suhteita sosialistisiin maihin. Manuel Quijada toimi v. 1959-64 Romulo Betancourtin (AD) hallitusta vastaan suunnattujen kapinoiden tärkeimpänä siviilipuolen henkilönä.

Bolivaarisen sosialismin ideologinen mosaiikki perustui presidentti Hugo Chávezin valtakaudella v. 1999-2013 marxilaiseen kapitalismikritiikkiin, leniniläiseen valtio- ja puolueteoriaan, trotskilaiseen jatkuvaan  vallankumoukseen, gramscilaiseen työväenluokan hegemoniaan, kominterniläiseen yhteisrintamataktiikkaan, gueavara-castrolaisesta uuden sosialistisen ihmisen ajatukseen ja osallistuvaan demokratiaan, katoliseen vapautuksen teologiaan sekä kansallista itsenäisyyttä ja imperialismin vastaisuutta korostavaan bolivarianismiin. Käsite bolivarianismi kytkeytyy venezuelalaisen marxilaisen historioitsija Federico Brito Figueroan käsityksiin. Hänen kirjansa ”Ezequiel Zamoran ajat” oli Venezuelassa 1960-luvulla marxilaisten guerillojen ideologinen käsikirja.

Venezuela valitsi oman yhteiskunnallisen kehitystiensä

Bolivaarisen vallankumousliikkeen ideologiset juuret olivat rikkaat ja kattavat. (Liitteenä kaavio) MRB sisältä löytyi monenlaisia marxilaisia virtauksia ja suuntauksia. Neuvostoliiton kaatumisella v. 1991 oli olennainen merkitys maailman sosialististen liikkeiden olemassaoloon, ajatteluun ja tulevaisuuteen. Venezuelassakaan ei toimittu Hugo Chávezin tultua valituksi  maan presidentiksi eurooppalaisten oppikirjojen, dogmien tai kaavojen mukaan. Tämä aiheutti Euroopan vasemmistossa Chávezin lokerointia ja ideologista närästystä.

Jos on käynyt Etelä-Amerikassa, havaitsee nopeasti Etelä-Amerikan ja Euroopan eroavan toisistaan historialtaan, kulttuuriltaan, väestörakenteeltaan, ympäristöltään, luonnonvaroiltaan ja tuotantorakenteiltaan. Toinen maanosa on pitänyt isännän roolia itseoikeutettuna itselleen ja toisen osana on ollut alistuminen orjan ja alamaisen asemaan vuosisatojen ajan. Entäpä ne kuuluisat kansalliset piirteet, joita Euroopassa on ollut tapana tiukasti vaalia?

Kuuban merkitys

Kuuban esimerkin, kokemuksen ja tietämyksen hyödyntämisellä on ollut suuri merkitys bolivaarisessa vallankumouksessa. Kuuban ja Venezuelan väliset suhteet ovat olleet olennainen osa Venezuelan vallankumousta. Castron ja Chávezin v. 1994 alkanut läheinen ystävyys on ollut myös hyvin tärkeää tälle prosessille. Useita hallinnollisia ongelmia on ratkaistu korkeimmalla tasolla. Rakentaessaan sosialismia maa tarvitsee muiden valtioiden kokemusta. Lukutaito-, terveys-, asunto- yms. kampanjat syntyivät kuubalaisten aloitteesta, koska venezuelalaiset itse eivät ymmärtäneet aikoinaan niiden tärkeyttä.

Kansanrintama on purrut hyvin vaaleissa

Chávez valittiin v. 1998 kansanäänestyksellä Venezuelan uudeksi presidentiksi. Venezuelaan hyväksyttiin uusi bolivaarinen perustuslaki v. 1999 (40 lakimuutosta). Kansanrintama Polo Patriotico (MVR, MAS ja PPT = vas.sos La Causa Radical) saavutti v. 2000 vaalivoiton parlamenttivaaleissa (99/165). Uusi presidentinvaali, jossa Chávez valittiin uudelle kuusivuotiskaudelle. Vallankaappaus Venezuelassa 12.4.2002. Huhtikuun kaappauksen toisena pääpontimena öljyn rinnalla oli Chávezin maareformi. Maatalouskapitalistit kokivat sen hyökkäyksenä yksityistä omistusoikeutta ja vapaata yrittäjyyttä kohtaan.

Polo Patriotico sai vaalivoiton v. 2005 pidetyissä parlamenttivaaleissa. Kansanrintamassa: MVR (118), Podemos, (19) PPT ( 9), PCV (7), UPV (Venezuelan kansanliitto, 1), MEP (1) sekä joukko intiaaniväestöä edustavia sekä vas. pikkupuolueita.
Venezuelassa pidettiin 3.12.2006 presidentinvaali. Äänioikeutettaan käytti lähes 11,5 miljoonaa kansalaista. Presidentti Chávez voitti lähes 63 % ääniosuudellaan ylivoimaisesti mittelön, jonka kohteena oli bolivaarisen vallankumouksen jatkuminen. Vuosina 1999-2020 Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa on järjestetty useita vaaleja, joista maan oikeisto-oppositio on voittanut ainoastaan v. 2015 parlamenttivaalit.

Venezuelan päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi

Parlamentin suurin puolue, v. 2007 perustettu ja yhä vallassa oleva Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue – PSUV – ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, tai-teilijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasa-vertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi.

Bolivaarisen vallankumouksen viisi tärkeintä saavutusta ovat olleet:

1) Köyhyyden dramaattinen väheneminen (perustoimeentulo, minimipalkka, asutusohjelmat, maksuton terveydenhoito ja koulutus). Sosiaaliset uudistukset on rahoitettu maan luonnovaroilla, päinvastoin kuin Suomessa, jossa istuvat hallitukset ovat luovuttaneet maaperämme rikkaudet kansainvälisten kaivosyhti-öiden käyttöön.
2) Valtasuhteiden purkaminen, joka toi ulkomaisen ja kotimaisen pääoman, luonnonvarat sekä öljy-yhtiön PVDSA:n valtion valvontaan. Tämä toteutettiin kansallistamalla luonnonvarat ja ostamalla yrityksiä sekä pe-rustamalla valtionyhtiöitä ja tukemalla osuustoimintaa. Venezuelalla on hallussaan maailman suurimmat öljyvarat. Luonnonvaroiltaan maa on maailman 10. vaurain. Yhdysvaltojen sanelemat pakotteet estävät Venezuelan luonnonvarojen hyödyntämisen maan omassa taloudessa.
3) Julkisen sektorin luominen, joka hallitsee Venezuelan talouden avainsektoreita sekä tuottaa julkisia palveluita.
4) Vallan hajauttaminen osallistuvalla demokratialla, jota toteutetaan yli 40 000 yhteisöneuvoston ja 778 kommuunin avulla. Venezuelassa demokratia on ulotettu maan talouteen yhteisöneuvostojen kautta.
5) Vuonna 1999 säädetty bolivaarinen perustuslaki. Venezuelan yhteiskunnallista vaihtoehtoa on toteutettu parlamentaarisin keinoin maan perustuslain suomissa puitteissa. Perustuslakia on täydennetty myöhemmin.

Kannattaako näitä bolivaarisen yhteiskunnallisia vallankumouksen saavutuksia riskeerata vallankumouliikkeen sisäisillä riidoilla 28.7.2024 pidettävissä presidentinvaaleissa?  

Perustuslakiin lisättiin sosialismin rakentamisen peruselementtejä

Joulukuussa 2010 Venezuelan kansalliskokous täydensi määräenemmistönsä turvin perustuslakia kahdella uudella lailla: laki kansanvallasta sekä lain kansan- ja julkisesta suunnittelusta. Nämä lait ovat osa viidestä kansanvallan laista, jotka tähtäävät valtion suunnittelurakenteisiin siirtymiseen ja päätöksentekoon ruohonjuuriorganisaatioiden tasolla. Lakien tarkoituksena on edistää vallan hajauttamista, kollektiivista omistamista, itsehallintoa ja valtion liittoneuvoston asemaa suunnitteluelimenä. Lakien tavoitteena on suoda paikallisneuvostoille johtava asema maan julkishallinnossa ja korvata porvarillinen edustuksellinen demokratia osallistuvalla demokratialla. Porvarillinen hallintokoneisto korvataan bolivaarisella neuvostojärjestelmällä.

Ulkoinen uhka

Vuoden 2018 toukokuun presidentin vaalien jälkeen USA, Kanada ja EU ovat voimistaneet taloudellisia sank-tiota Venezuelaa vastaan. Niiden päämääränä on chavismin lakkauttaminen Venezuelassa, koska maa ei noudata kansainvälisen kapitalismin ainoaksi oikeaksi määrittelemää uusliberalistista talous- ja yhteiskunta-politiikkaa. Tämä on ilmennyt talouspakotteina, parjauskampanjoina kansainvälisessä valtamediassa ja sekaantumisena maan sisäisiin asioihin. Venezuela kärsii kapitalismin maailmanlaajuisen kriisin vaikutuksista ja sitä vastaan suunnatusta taloudellisesta sodasta. Se on yhä aggressiivisten reaktioiden kohteena ympäri maailmaa.

Venezuelan tapauksessa on sovellettu ns. neljännen sukupolven sotia kuten talous-, diplomatia- ja media-sotia yhtä hyvin kuin väkivaltaisia toimia laillisesti ja laittomasti sisältäen jopa puolisotilaallisten joukkojen suorittamia kansanjohtajien murhia ja yhteiskunnan horjuttamista. Lisäksi kansallinen ja kansainvälinen pääoma ovat keinotelleet bolivaarisen hallituksen taloudellisilla varoilla, aiheuttaneet kauppoihin pulaa tavaroista ja romahduttaneet v. 2015 öljyn maailmanmarkkinahinnan. USA:n presidentti Obama julisti Venezuelan 6.3.2015 valtioksi, joka uhkaa sen kansallista turvallisuutta.

Bolivaarisen Venezuelan vaalit vuonna 2020

Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa 6.12.2020 järjestetyt parlamenttivaalit päättyivät maassa hallitusvastuussa olevan Venezuelan yhdistyneen sosialistipuolueen (PSUV) selkeään voittoon. Kansallisen vaalineuvoston mukaan Suuren isänmaallisen Simon Bolivárin rintaman vaaliliitto (GPP) sai 253/277 paikkaa. GPP:hen kuuluivat valtaapitävä PSUV (219), osin PPT (Isänmaa kaikille) (8), osin Tupamaro-puolue (7), SV (5), PODEMOS (4), UPV (2), ORA (2), MEP (3) ja APC (3).

Joukko Venezuelan kommunistisen puolueen (PCV) ympärille ryhmittyneitä vasemmistovoimia asetti vaaleihin maanlaajuisesti omat ehdokkaansa  perustamansa APR:n (Alternativa Popular Revolucionaria) riveissä. Vaalit mahdollistivat sille käydä ideologista kamppailua bolivaarisen vallankumouksen suunnasta. APR:n vaalikassa oli niukka ja sen vaalikoneisto oli harjaantumaton. Hallituspuolue PSUV ei pitänyt tästä uudesta vaaliliitosta. PCV sai kuitenkin yhden edustajan kansalliskokoukseen.

Vaaleihin osallistuneet oppositiopuolueet saivat yhteensä 24 kansanedustajaa. Tämä merkitsi käytännössä sitä, sosialistihallituksella on yhä v. 2024 käsissään sekä lainsäädäntövalta kansalliskokouksessa että toimeenpanovalta presidentin johtamassa hallituksessa. Lisäksi PSUV:lla on 19 kuvernööriä maan 23 osavaltiossa, 305/335 pormestaria kaupungeissa sekä aluehallinnoissa 227/251 paikkaa. Vasemmiston yhteispotti vaaleissa riittää perustuslain muuttamiseen parlamentin toimesta.

Luis Britto kritisoi Maduron hallituksen toimia vuonna 2021

Luis Britto García on Venezuelan kunnioitetuin elossa oleva kirjailija ja entinen historian professori. Hän on kirjoittanut lukuisia näytelmiä, romaaneja, esseitä ja elokuvien käsikirjoituksia. Britton mukaan  Chávez teki demokratiasta osallistuvaa ja protagonistista. Protagonistinen demokratia tarkoittaa sitä, että tietoiset ihmiset toimivat sekä yksittäin että kollektiivisesti päivittäin omassa oikeutetussa roolissaan oman vallankumouksensa puolesta. (ML) Britto vieraili Suomessa v. 2008 Hands Off Venezuelan vieraana.

Luis Britto summasi Chávezin ajatuksen sisällön seuraavasti: ”Kansalaisten osallistumisen käsite ei rajoitu ainoastaan ajoittain tapahtuvaan virkamiesten tai edustajien valitsemiseen (alueelliset ja valtakunnalliset vaalit, ML). Sen sijaan demokratiaa laajennetaan siten, että instituutiot, kuten kansanäänestykset, sosiaaliset liikkeet, yhteisöjärjestöt (yhteisöneuvostot ja kommuunit, ML) ja oikeus osoittaa mieltään, voivat vaikuttaa vallassa olevien päätöksentekoon”.

Presidentti Nicolas Maduro myönsi marraskuussa 2022, etteivät maan hallitus, kuvernöörit, kaupunkineuvostot ja itse valtio eivät tue riittävästi kansanvaltaa. Hän lupasi lisää taloudellista tukea ja lainoja ruohonjuuritason liikkeille. Hän ilmaisi luottamuksensa siihen, että v. 2023 olisi kasvun vuosi Karibian kansakuntien taloudelle ja erityisesti Venezuelan yhteisöneuvostoille.

Välit hallituksen ja PCV:n välillä tulehtuneet

Presidentti Nicolas Maduron päähallituspuolueen PSUV:n ja Venezuelan kommunistisen puolueen välit ovat olleet vuosia varsin huonot. Entiset Chávezia tukeneet Polo Patriotico-kansanrintaman liittolaispuolueet ja hallituskumppanit ovat nykyisin pahoissa riidoissa keskenään. Pääsihteeri Oscar Figueran mukaan PCV kieltäytyi v. 2007 sulautumasta PSUV:iin, mutta silti sillä säilyivät toverilliset suhteet Chávezin aikana hallituspuolueeseen.

Kun PCV:n oma presidenttiehdokas evättiin PSUV:n ja maan korkeimman oikeuden toimesta pois vaaleista, niin Venezuelan kommunistinen puolue päätti 26.6.2024 antaa tukensa oppositiota edustavalle Enrique Marquezille. Tämä toimi Venezuelan kansallisen vaalineuvoston varapresidenttinä v. 2021-2023, kansalliskokouksen varapuheenjohtajana v. 2016-2017 sekä Venezuelan kansanedustajana v. 2000-2006 ja 2011-2021. Hän edustaa presidentinvaaleissa Centrados -puoluetta.

El Pais-lehden 31.3.2024 haastattelussa Enrique Marquez totesi chavistojen ovat menettäneen tukensa. Heillä on enää 9-10 % kannatus takanaan. Hänen ensimmäinen kansanedustajakautensa v. 2000-2006 oli intensiivisten keskustelujen aikaa. Tuolloin toteutettiin Chávezin haluamia (sosiaalisia) ohjelmia. Ne olivat hyviä. Kaikki chavistat eivät olleet huonoja. Kaikki hajosi yhteiskunnan kahtiajakautumisessa – tässä sodassa. Olen valmis puhumaan poliittisesta rauhasta ja armahduksesta. Hän syyttää Maduroa siitä, että tämä hallitsee sekä julkista että taloudellista valtaa ja että tämä on ainaisehdokas vaaleissa. Hän haluaa rakentaa erilaisen, suvaitsevamman maan. Hänen mielestään PSUV:n pitäisi mennä oppositioobn joksikin aikaa.  Hänen viestinsä on: Olen presidentti, jota ei tule valita uudelleen, ja joka taistelee loputtoman uudelleenvalinnan lopettamiseksi. Se on kasvatusalusta vallan väärinkäytökselle.

Kannattaako bolivaarinen vallankumous uhrata?

Kannattaako bolivaarisen vallankumouksen yhteiskunnallisia saavutuksia riskeerata jopa uhrata vallankumouliikkeen eri siipien välisillä sisäisillä riidoilla ja valtataistelulla 28.7.2024 pidettävissä presidentinvaaleissa?  Keitä varten rakennetaan oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa? Vainko itseä, kavereita ja puoluetta varten?