Länsi pelaa taas kaksilla säännöillä Georgiassa

Lännen ja Georgian hallituksen kiistassa ei ole kyse kirkon asemasta tai ”homopropagandasta” vaan siitä, saako länsi haltuunsa Georgian luonnonvarat ja pääseekö se uhkaamaan Venäjää Georgian kautta. Pyhän kolminaisuuden kirkko Tbilisssä. Kirkko on rakennettu neuvostoaikaisen lastenpalatsi paikalle. Porvareille kirkko on lapsien hyvinvointia tärkämpi.

Kanadalaisen Paul Robinsonin artikkelin pohjalta toimittanut Juha Kieksi 30.5.2024

Georgian tasavalta ei ole ollut erityisen vakaa valtio koskaan itsenäistyttyään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Se hakeutui 1990-luvulla sisällissotaan ja etniseen konfliktiin, ja menetti sen myötä hallinnan Abhasian ja Etelä-Ossetian autonomisista alueista.

Vuonna 2003 ns. ruusuvallankumous kaatoi presidentti Edvard Shevardnadzen hallituksen, ja Georgia joutui epävakaaseen Mihail Saakašvilin aikaan. Hän lupasi kääntää maan pysyvästi länteen, mukaan lukien NATO- ja EU-jäsenyys.

Saakašvili kuitenkin yliarvioi mahdollisuutensa ja aloitti elokuussa 2008 hyökkäyksen Etelä-Ossetiaan yrittääkseen valloittaa sen takaisin väkisin. Venäjän armeija vastasi välittömästi, ajoi georgialaiset ulos ja eteni muutaman kilometrin päähän Georgian pääkaupungista Tbilisistä ennen kuin sovittiin tulitauosta ja Venäjän armeija suuntasi kotiin. Saakašvili joutui lähtemään Georgiasta vuonna 2013 johtuen sekä vuoden 2008 sodasta että ilmi tulleista Georgian vankiloissa tapahtuneista raiskauksista ja kidutuksista.

Saakašvilin jälkeen maassa on ollut vallassa Georgian unelma -puolue. Sitä pidetään taloudellisesti hieman vasemmistolaisena, mutta yhteiskunnallisesti varsin konservatiivisena. Se kannattaa mm. perinteisiä kristillisiä perhearvoja. Ulkopoliittisesti se on edelleen sitoutunut Natoon ja EU:hun liittymiseen ja on allekirjoittanut assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa.

Puolue on kuitenkin vastustanut sotilaallisen avun lähettämistä Ukrainalle tai pakotteiden määräämistä Venäjän federaatiolle, jotteivat mahdolliset Venäjän vastatoimet vahingoittaisi Georgian taloutta. Tästä syystä se on lännessä tuomittu ”Venäjämieliseksi”.

Sille, että Georgian unelma olisi Venäjän käsikassara ei ole mitään perusteta. Kuitenkin tältä vainoharhaiselta pohjalta tbilisiläiset mielenosoittajat vaativat uutta ”värivallankumouksella”. Syynä tähän on pääministeri Irakli Kobakhidzen ajama laki, joka velvoittaisi järjestöt, jotka saavat yli 20 prosenttia rahoituksestaan ulkomaisista lähteistä, rekisteröitymään ”ulkomaalaisiksi agenteiksi” ja toimittamaan tiedot taloudestaan maan hallitukselle. Järjestöt, jotka eivät tee niin, saisivat sakkoja.

Kobakhidze sanoo, että laki on välttämätön avoimuuden lisäämiseksi. Samaa perustelua käyttävät länsimaissa vastaavien lakien kannattajat. Uuden lainsäädännön ilmeinen kohde on suuri joukko Georgian ”kansalaisjärjestöjä”, jotka saavat rahaa länsimaista edistääkseen Euroopan yhdentymistä, ”länsimaisia arvoja” ja suorittaakseen mm. vaalitarkkailua.

Kobakhidzen mukaan nämä ”kansalaisjärjestöt” ovat edistäneet vallankumousta (kuten vuonna 2003), levittäneet ”homopropagandaa ” ja hyökänneet Georgian ortodoksista kirkkoa vastaan. EU:n lippuihin sonnustautuneet mielenosoittajat väittävät, että Georgian unelma toimii Venäjän käskyn mukaisesti tarkoituksenaan tuhota länsimielisetjärjestöt maassa.

Georgian unelman johtajat näkevät mielenosoittajien tavoittelevan ideologista vallankumousta ja haluavan provosoida konfliktin Venäjän kanssa. Puolueen perustaja, miljardööri Bidzina Ivanishvili syytti ”Globaalin sotapuolueen” olevan mielenosoitusten takana. Ivanishvilin mukaan globaali sotapuolue ”käyttää vaikutusvaltaa Natoon ja EU:hun, kiihdyttää konflikteja Georgian ja Venäjän välillä ja pahentaa Ukrainan tilannetta”. ”Ulkomaalaiset agentit pyrkivät palauttamaan julman diktatuurin Georgiaan, mutta Georgian unelma estää tämän ja puolustaa kansan valitsemaa hallintoa, jota ei nimitetä ulkopuolelta”, hän sanoo.

Mainittu ”ulkopuolinen” taho on länsi, jonka johtajat ovat ilmaisseet kritiikkinsä Georgian ulkomaisten agenttien lainsäädäntöä kohtaan. Esimerkiksi EU:n diplomaattinen yksikkö totesi, että ”uusi laki on erittäin huolestuttavaa kehitystä, ja tämän lainsäädännön lopullinen hyväksyminen vaikuttaisi kielteisesti Georgian etenemiseen kohti EU-jäsenyyttä”. Heidän mukaansa laki ei ole EU:n perusnormien ja arvojen mukainen.

Samaan aikaan 14 yhdysvaltalaisen senaattorin ryhmä lähetti kirjeen pääministeri Kobakhidzelle väittäen, että lakia ”käytettäisiin hiljentämään kansalaisyhteiskunta ja media, joilla on merkittävä rooli Georgian demokraattisten instituutioiden edistämisessä”. He kehottivat häntä hylkäämään ”tuhoisan polkunsa”, minkä seurauksena ”Georgian transatlanttisia pyrkimyksiä heikennetään”.

Lännen vihamielinen reaktio herättää jälleen kerran kysymyksiä tekopyhyydestä ja kaksoisstandardeista. Yhdysvalloissa on voimassa vastaava ulkomaisten agenttien toimintaa säätelevä laki ja sen käyttöönottoa harkitaan useissa länsimaissa.

Ulkomailta rahoitettujen organisaatioiden vaatiminen rekisteröitymään on hyväksyttävää niin kauan kuin sitä harjoittaa länsi. Mutta kun juuri länsirahoitteiset organisaatiot pakotetaan rekisteröitymään, ulkomaisten agenttien lait osoittautuvat yhtäkkiä uhkana demokratialle, eivätkä enää olekaan yhteensopivia perusarvojen kanssa.

Georgian kaltaisissa maissa lännen rahoittamat järjestöt pyrkivät avoimesti muuttamaan perusteellisesti poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia instituutioita saattaakseen ne lännen instituutioiden mukaisiksi ja tehdäkseen näistä maista lännen poliittisia ja sotilaallisia liittolaisia sekä lännen kapitalismin markkina-alueita.

Lännen vaatimukset eivät ole georgialaisten kannalta lainkaan demokraattisia. Integroituminen EU:hun esimerkiksi edellyttää, että maa alkaa noudattamaan lukuisia Brysselin vaatimuksia. Nykyiset ”länsimaiset arvot” eivät ole yleisesti suosittuja, ja tosiasia on, että näitä arvoja propagoivat saavat huomattavan ulkomaisen rahoituksen. Samaan aikaan niiden vastustajilla on hyvin vähän omia resursseja. Tätä voidaan pitää syvästi epädemokraattisena.

Jos länsimailla on syynsä olla torjua ulkomaiset vaikutukset, niin myös muissa maissa. Pyrkimys kohti länsimaista integraatiota voi osoittautua, kuten Ukraina on osoittanut, lopulta erittäin tuhoisaksi. Tämä pätee erityisesti Georgian kaltaisissa tapauksissa, joissa lännen agenda on kiedottu geopoliittiseen retoriikkaan – hyvän lännen taistelu pahaa Venäjää vastaan. Toisin kuin georgialaiset mielenosoittajat väittävät, ei ole mitään todisteita siitä, että Venäjä vetäisi naruista Tbilisissä. Mielenosoittajien vaatimusten toteuttaminen muuttaisi alueen tilanteen paljon vaarallisemmaksi ja epävakaammaksi.

Lisätietoja:

Paul Robinson : The West’s double standards on Georgia’s ‘foreign agents’ bill, MRonline, Posted May 07, 2024.