Volgan mutkassa

Matti Laitinen 13.9.2019

Tatarstan – Ak Bars tarkoittaa suomeksi lumileopardia.Sitä asuttivat muinoin suomalais-ugrilaiset kansat. Udmurteja, mordvalaisia ja mareja elää yhä nykyisessä Tatarstanissa. Valtion vaakunassa tepsuttelee siivekäs lumileopardi. Se on tasavallan asukkaiden suojelija. Vaakunan taustassa on vihreää, valkoista, punaista ja kultaa. Vihreä kuvaa elpymistä ja kevään vehreyttä, valkoinen puhtautta ja punainen kypsyyttä, energiaa, voimaa ja elämää. Lisäksi kulta merkitsee maan kauneutta ja rikkautta.

Monikulttuurinen Tatarstan on eri uskontojen, kulttuurien, kauppareittien ja kansojen risteysasema. Jo 1000 vuotta sitten Volgaa pitkin kuljetettiin kauppa- ja ryöstötavaraa sekä Itämerelle että idän kalifaatteihin.

Tataarit

Idän bolgaarien, tataarien esi-isien vaurauden perustana oli idän ja lännen välinen kauppa, joka kulki 900–1200-luvuilla Bolgarin kautta. Se sijaitsee Volgan keskijuoksulla, 170 kilometriä Kazanista etelään. Sen markkinoilla Kiinan ja Bagdadin kauppiaat tinkasivat Espanjan ja Skandinavian kaupparatsujen kanssa. Bolgarin valtakuntaa hallitsivat turkkilaisia kieliä puhuneet bolgaarit, joiden toinen haara perusti nykyisen Bulgarian. He kääntyivät islamin uskoon 900-luvulla. Nykyisessä Tatarstanissa maallinen valta on Kazanissa, mutta monille tataareille Bolgar on yhä uskonnollinen pääkaupunki. Se on pyhiinvaelluspaikka, jonne Venäjän muslimit lähtevät, jos Mekkaan ei pääse.

Vaikka bolgaarit kertaalleen pysäyttivät Tšingis-kaanin – ja pelastivat näin hetkeksi koko Euroopan – mongolit valloittivat alueen lopulta 1200-luvulla. Tšingis-kaanin isä Jessugei oli lähtöisin tata-heimosta, tarkemmin mustasta tata-heimosta. Mustat tataarit (mongolit) olivat olleet pitkään valkoisten tataarien (eli turkkilaisten) alaisuudessa. Jessugei onnistui irtautumaan valkoisista tataareista ja luomaan mustista tataareista oman yhtenäisen kansan. Tästä kansasta käytettiin nimitystä bede. Tšingis-kaanin nähtyä taivaallisen ennusmerkin hän halusi muuttaa kansansa kunnianimeksi mongol, tarkemmin kökö mongol (’sininen t. musta mongoli’).

Mongolit perustivat v. 1241 Kultaisen ordan, joka oli nykyisten Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueella sijainnut keskiaikainen valtio. Sen hajottua 1330-luvulla raunioille syntyi Kazanin kaanikunta, jonka Iivana Julma liitti v. 1552 Venäjään.

Tataarien asema Venäjällä 1500-1700-luvuilla

”Vielä 1400-luvulla, ennen kuin Venäjästä tuli oma valtionsa, se oli mongolivallan alainen. (Vuosina 1462–1505 Iivana III vapautui tataarien ikeestä ja perusti itsenäisen Venäjän valtakunnan.) Venäjä kukisti Kazanin tataarikaanikunnan, jolloin valta siirtyi Moskovaan. Nykytataarien juuret polveutuvat tataarikaanikuntaan ja Kazaniin… Kazanin tataarikaanikunnan kukistamisen jälkeen Venäjällä kiellettiin julkinen islamin harjoittami-nen ja moskeijoita alettiin systemaattisesti sulkea, samalla kun tataareita ja etenkin tataariylimystöä koitettiin käännyttää tunnustamaan ortodoksista uskontoa. Tämä johti islamin siirtymiseen pois julkisesta katukuvasta yksityiseksi toimitukseksi, siirtyen pois moskeijoista perheiden tapakulttuuriksi, johon kaikki muslimit olivat tasapuolisesti osallisia. Tämän lisäksi islaminuskostaan luopumalla monet yläluokan tataarit saivat lunastettua itselleen paikan valtion virkamiehistöstä. Muslimit saivat vapauden uskonnonharjoitta-miseen takaisin vasta 1700-luvun lopulla Katariina Suuren assimilaatiopolitiikan myötä.” (Lähde: Johannes Asikainen: Tataareja, kasakoita vai muslimeja? Tataarien representaatiot ja niiden kehitys Suomen painetussa sanassa 1800-luvulta vuosiin 1917–1925)

Kulttuurien rinnakkaiseloa

Venäläiset ja tataarit ovat eläneet Tatarstanissa rinnakkain vuosisatoja, vaikka niiden alkuperät, kielet ja uskonnot ovat erilaisia. Tataarien ja venäläisten kulttuurien vuorovaikutus alkoi Venäjän valloitettua v. 1552 Kazanin kaanikunnan. Valtaapitävät ovat sanelleet sen jälkeen poliittiset tavoitteet ja ideologian. Venäjän imperiumissa tataarit määriteltiin vierasmaalaisiksi. Heillä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa hallituksen koulu- ja kulttuuripolitiikkaan. Opetusta ei saanut tataarin kielellä. Vasta Lokakuun vallankumouksen jälkeen Tatarstanin sosialistisessa tasavallassa tataarinkieli määriteltiin yhdeksi tasavallan virallisista kielistä ja siellä avattiin kouluja, joissa opetuskielenä oli tataari. Tataarin kielellä ja kulttuurilla ei ole ollut mahdollisuuksia täyteen kehitykseen ennen Lokakuun vallankumousta (Išakov 1997). 1930-luvulla etnokulttuuri otettiin ideologisen kontrollin alaiseksi ja kansallisia kouluja kaupungeissa suljettiin. Venäjän kielestä tuli Neuvostoliitossa monien eri etnisten ryhmien yhteinen kieli. (Lähde: Idäntutkimus 4/2007).

1900-luvun Tatarstan

Vuonna 1917 Volgan tataarit pyrkivät luomaan itselleen valtion Idel-Ural. Kazanissa kokoontunut Volgan seutujen kansalliskokous (milli šura) käsitteli muiden asioiden ohessa myös kansallisuusnimeä. Kokouksen edustajista toiset kannattivat nimeä tatar, toiset türk, ja tulokseksi tuli kompromissi türk tatar.

Nykyinen tataari-nimitys vakiinnutti asemansa Neuvostoliiton aikana monin eri tavoin. Vuonna 1920 perustettiin Tataarien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta. Kehitettiin myös kieltä, jota nimitettiin tataariksi. Myös nykyinen, Neuvostoliiton jälkeinen, Venäjän liittovaltioon kuuluva valtio otti käyttöön nimen Tatarstan eikä esimerkiksi Idel-Ural.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Tatarstan pyrki eroon Venäjästä. Itsenäisyyspyrkimykset kulminoituivat v. 1990 maan parlamentin suvereenisuusjulistukseen. Venäjä vastusti alueen itsenäisyyttä ankarasti. Tilannetta ei ratkaistu väkivallalla vaan Tatarstanin laajalla itsemääräämisoikeudella. Myöhemmin sitä on supistettu, mutta osavaltion asema on edelleen muita Venäjän alueita vahvempi. Tataarikielen opiskelu on nykyisin Tatarstanin kouluissa kaikille pakollista.

Suomen tataarit

Suurin osa Suomen noin 800–900 hengen tataarinkielisestä vähemmistöstä asuu pääkaupunkiseudulla. Tataarin kieli kuuluu turkkilaisten kielten läntiseen haaran. Äidinkieli – tugan tel – on islaminuskon ohella Suomen tataarien identiteetin keskeisimpiä tukipilareita. Ensimmäiset tataarit muuttivat Suomeen 1800-luvun loppupuolella mišääritataarien perinteisiltä asuinsijoilta Nižnij Novgorodin kuvernementistä Moskovan ja Kazanin välimailta. Uuteen kotimaahan muuttaneet islamilaiset olivat alkuperältään enimmäkseen maanviljelyksestä elantonsa saavia pientilallisia. Sen ohella harjoitettiin talvisaikaan kauemmaksi ulottuvaa kaupankäyntiä mm. suomalaisten kanssa. Suomi kuului tuohon aikaan autonomisena Venäjän Suuriruhtinaskuntaan. Nämä kauppareitit vakiintuivat ja kun toimeentulomah-dollisuudet heikkenivät Venäjällä maanomistusolojen vuoksi, tutuiksi käyneet kauppakohteet aikoivat vetää talvikauppaa harjoittavia puoleensa yhä tiiviimmin. Yhä useammat asettuivat pysyvästi asumaan Suomen puolelle. (Lähde: Tatar.fi)

Tatarstanin tasavalta 2010-luvulla

Tatarstanin tasavalta sijaitsee Volgan ja Kazankajoen syleilyssä noin 800 kilometriä itään Moskovasta. Maan pinta-ala on 67 863 km². Lähes neljämiljoonaisesta väestöstä 53,2 % on tataareja ja 39,7 % venäläisiä sekä 3,9 % tšuvasseja. Lisäksi maassa elää 173 eri etnistä ryhmää. Kansalaisista muslimeja on 31 %, ortodokseja 30 %, uskontokuntiin kuulumattomia uskovia 21 % ja ateisteja 9 %. Maan presidenttinä toimii Yhtenäinen Venäjä -puoluetta edustava, entinen öljy-yhtiö Tatneftin johtaja Rustam Minnihanov (Röstäm Nurğäli ulı Miñnexan). Vuoden 2016 duumanvaaleissa Yhtenäiselle Venäjälle kirjattiin Tatarstanissa noin 87,3 % kannatus. Vuoden 2019 vaaleissa YV:n kannatuksen arvioidaan putoavan roimasti.

Tatarstanin yli miljoonan asukkaan pääkaupunki – yli tuhat vuotta vanha Kazan – on Venäjän kolmas pääkaupunki. Kazanista löytyy nelisenkymmentä yliopistoa, joissa ovat opiskelleet mm. kirjailija Leo Tolstoi ja Lokakuun vallankumouksen johtaja V. I. Lenin. Leninille omistettu museo on yhä toiminnassa. Kazaniin on viime vuosikymmenien aikaan noussut lisää moskeijoita, islamilaiskouluja ja uskonnollisia laitoksia.

Maan talous nojaa öljyntuotantoon ja -jalostukseen. Kansallinen Tatneft-öljy-yhtiö on Venäjän 6. suurin öljyntuottaja. Muita tärkeitä teollisuuden aloja ovat ase-, koneenrakennus-, elintarvike- ja tekstiiliteollisuus. Maan bruttokansantuotteesta yli puolet tulee teollisuudesta. Tatarstanin erityissuhde Moskovaan näkyy tasavallan taloudessa. Muiden öljyä ja kaasua tuottavien alueiden tapaan suurin osa Tatarstanin verotuloista päätyy Venäjän valtionbudjettiin, mutta rahaa on palautettu avokätisesti takaisin tasavallan käyttöön. Tämä näkyy katukuvassa siisteytenä, ihmisten ystävällisenä käytöksenä, liikenneväylien ja rakennusten hyvänä kuntona sekä uusina rakennusprojekteina. Alabugan erityistalousaluetta Tatarstanissa pidetään Venäjän menestyneimpänä. Jalkapallon maailmanmestaruuskamppailuissa yhtenä kisakaupunkina oli v. 2018 myös Kazan. Moskovan valtionyliopiston professori Natalia Zubarevitšin mukaan Venäjän talouskriisi on tuntunut Tatarstanissa maan toisia alueita vähemmän.

Tatarstanin tasavallan edustusto on toiminut Suomessa jo 20 vuotta. Sen kaupallisena edustajana työskentelee Albina Rahimullina. Suomen ja Tatarstanin tasavallan välisen alueyhteistyöryhmän kokous pidettiin viimeksi Helsingissä joulukuussa 2018. – Tatarstan on yksi suomalais-venäläisen kauppakamarin tärkeimmistä painopistealueista.

Kazanissa syyskuussa 2019

Kazanin monikulttuurinen kaupunki oli kaunis ja siisti sekä henkiseltä ilmapiiriltään suvaitsevainen. Suomalaiseen matkailijaperheeseen ja sen kehitysvammaiseen aikamiespoikaan suhtauduttiin kaikkialla ystävällisesti ja huomaavaisesti.

Bulakin kanava, jonka ylittää kuusi siltaa, jakaa kaupungin keskustan kahteen osaan. Moskova-kadun varrelta, valtavalta keskustorilta löytyy aitoa toritunnelmaa, erittäin laaja tuotevalikoima sekä runsaasti kuivattuja hedelmiä ja maukkaita hapantuotteita. Kaupungin pitkillä ja suorilla kaduilla kiitää katumaastureita sekä punaisia dösiä, trollikoita ja sporia. Uudessa metrossa on vasta kolme asemaa. Yhteiskunta on satsannut reilusti julkiseen rakentamiseen. Ruutukaavassa viivoitin on arkkitehdin hyvä ystävä. Ravintoloita ja kuppiloita on jokaiseen lähtöön. Tataarikaupunginosissa osa naisista käyttää perinteisiä muslimiasuja ja huntua.

Vieraillessani Kazanin valkomuurisessa kaupunkilinnoituksessa eli Kremlissä Baumanin kävelykadun päässä kävin Kul-Sharifin moskeijassa, ortodoksisessa Marian Ilmestyksen kirkossa ja kansallisgalleriassa. Gallerian alakerrassa kuvattiin tataarien historiaa ja heidän arkeaan ennen ja nyt sekä esiteltiin ortodoksista kirkkotaidetta. Toisessa kerroksessa kunnioitettiin upeasti ihmisen kykyä tehdä työtä sosialistisen realismin ja surrealismin hengessä. Kolmas kerros oli omistettu 1800-luvun maisema- ja muotokuvamaalauksille. Esillä oli hieno kokoelma v. 1832 nykyisen Tatarstanin alueella syntyneen kauppiaan pojan, kuvataiteilijan ja professorin Ivan Šiškinin maalauksia. Kremlin alueella ei myyty alkoholipitoisia juomia. Tuoreet avioparit kävivät kuvauttamassa itseään Kremlissä.

Yhteiskunnallinen treugolnik-kolmiopiirakka

Tatarstanin kansallisgalleriassa ja -museossa tekemieni havaintojen mukaan Kazanissa yhteiskunta elää kolmella erilaisella rinnakkaisella henkisellä tasolla, josta se ammentaa norminsa ja periaatteensa. Näitä ovat: islamilainen taso, ortodoksinen taso ja neuvostoperinteen taso. Ne muistuttavat yhdessä päältä rypytettyä treugolnik-kolmiopiirakka, joka koostuu koossapitävästä taikinakuoresta sekä sisällön muodostavasta naudanlihasta ja perunakuutioista. Neuvostoperinnettä edustavat marxismin klassikoiden ja vallankumoussankarien nimet katukilvissä sekä heidän muistomerkkinsä. Nuori ja vanha Lenin seisovat edelleen patsaina Kazanissa. Kommunisteille povataan merkittävää vaalivoittoa seuraavissa aluevaaleissa. Muslimit saivat v. 2005 oman Kul-Sharifin moskeijansa Kremliin. Kaupunkiin on rakennettu lisää moskeijoita, islamilaiskouluja ja uskonnollisia laitoksia. Ortodokseilla on omat sipulikirkkonsa ja luostarinsa. Kirkko vaikuttaa sekä kansalaisyhteiskunnassa että valtion tasolla.

Käytyämme Kremlissä istahdin Tsernytsevskin kadun loppupäässä englantilaistyyppiseen pubiin. Kajareista raikasi Creamin ”Sunshine of your love”. Vaimoni nautti kanelilla ja appelsiinin viipaleella ryyditettyä jahtimestaria. Minä hörppäilin Intian kalpeata kaljaa. Heti perään potkaisi tajuntaani Jimi Hendrixin ”Woodoo Child”. Samaa olutta voi toki juoda Stadissakin, mutta monenkertaiseen hintaan.

Kazanin historiaa

Kazanin panoraamamuseossa kaupungin historiaa kuvattiin valtavin pienoismallien avulla ja multimedian suomin keinoin. Museon tarmokkaat naistyöntekijät pitivät huolen siitä, että vierailijat kävivät museon jokaisella osastolla. 1800-luvun lopulla Kazanin merkittävimmät tataarisuvut harjoittivat setlementtiyötä. He käynnistävät köyhien ihmisten asuinalueilla sosiaaliseen ja sivistykselliseen kehitykseen tähtääviä toimia. Neuvostoliiton perustamisen jälkeen Tatarstan nykyaikaistui, tasa-arvostui, teollistui ja vaurastui. Boris Jeltsininpäästyä valtaan NL:n romahtamisen jälkeen alkoivat varsinaiset bileet. Torvet soivat ja nauru raikasi.

Lähteet:

Tugal tel, Kirjoituksia Suomen tataareista: Toim. Kadriye Bedretdin, Suomen Itämainen Seura. Helsinki 2011. S. 175–181; Tatar.fi; Tatarstanin virallinen nettisaitti; YLE 15.9.2016; Wikipedia; Apu-lehti 2015 ja Idäntutkimus 4/2007 sekä Johannes Asikainen: Tataareja, kasakoita vai muslimeja? Tataarien representaatiot ja niiden kehitys Suomen painetussa sanassa 1800-luvulta vuosiin 1917–1925.