Venezuelan bolivaarinen vallankumous Chávezin jälkeen (osa 2)

Matti Laitinen

Vallankumous horjutuksen ja taloudellisen sabotaasin kohteena

Tammikuussa 2014 USA:n tukema oikeisto-oppositio alkoi lietsoa katuväkivaltaa vallankaappauksen hohde silmissään. Se syytti totuttuun tapaan maan hallitusta korkeasta inflaatiosta, elintarvikepulasta, rikollisuudesta ja Kuuban taloudellisesta tukemisesta. Kun vallanvaihto Venezuelassa ei onnistunut demokraattisin keinoin, maan oikeisto turvautui väkivaltaan ja yritti vallankaappausta. Yli 20 000 bolivaarisen kansalliskaartin (GNB) sotilasta partioi maan kaupunkien kaduilla osallistuen noin 16 000 järjestyksenpalautusoperaatioon. Yhteenotoissa kuoli 29 ihmistä. Pääosa kuolemantapauksista tapahtui barrikadeilla. Venezuelalaisista 87 % tuomitsi väkivaltaisten katusulkujen käytön protestien välineenä ja 11 % hyväksyi niiden käytön. Presidentti Nicolas Maduro ehdotti 15.3.2014 USA:lle korkean komission perustamista maiden välisen kunnioituksen ja rauhan edistämiseksi. Ajatus ei saanut USA:n tukea.

Uusi kapteeni reivasi kurssia

Presidentti Nicolas Maduro erotti Venezuelan suunnitteluministeri Jorge Giordanin tehtävistään 18.6.2014. Ennen irtisanomistaan tämä ehti toimia 16 vuotta maansa hallituksessa. Hän sai lähtöpassit myös Venezuelan keskuspankin ja valtion öljy-yhtiön PDVSA:n johtajistosta. Hän kuului kuitenkin edelleen Venezuelan yhdistyneen sosialistipuolueen (PSUV) johtoon. Presidentti Chávezin elinaikana Giordani toimi bolivaarisen vallankumouksen talouden pääarkkitehtina. Jorge Giordanin arvion mukaan bolivaarisen vallankumouksen kolme tärkeintä saavutusta ovat olleet köyhyyden dramaattinen väheneminen, valtasuhteiden purkaminen, joka toi ulkomaisen ja kotimaisen pääoman sekä öljy-yhtiön PVDSA:n valtion valvontaan sekä julkisen sektorin luominen, joka hallitsee nykyisin talouden avainsektoreita.

Lähtöpassiensa jälkeen Giordani syytti julkaisemassaan avoimessa kirjeessään Venezuelan nykyistä presidenttiä Nicolas Maduroa huonosta johtajuudesta ja maan talouskriisistä. ”On hälyttävää ja tuskallista katsella presidenttiyttä, jossa ei ole havaittavissa missään johtajuutta.”

Bolivaarisen vallankumouksen pragmaatikot kaipasivat Venezuelaan markkinamyönteisempää taloutta. Vallankumouksen radikaalimpi siipi sitä vastoin haluisi lisätä valtion kontrollia tuotantoelämässä. Presidentti Chávez kehotti jo v. 2011: “Perustakaa valtion vienti- ja tuontiyhtiö lopettaaksenne porvarien ylivallan tuonnissa. Me näytämme idiooteilta antaessamme dollareita porvareille. He tuovat tavaroita maahan kiskurihinnoilla. He ostavat haluamansa dollarilla ja kiskovat siitä täällä viisi dollaria.”

Taloudellinen sota kiihtyy

Vuoden 2014 toisella puoliskolla bolivaarista hallitusta vastaan kohdistettu taloudellinen sodankäynti ilmeni elintarvikkeiden, bensan ja lääkkeiden salakuljetuksena Kolumbiaan, valuuttakeinotteluna, tuotantosektorien rikollisena rahoittamisena ja hyökkäyksinä maan logistiikkaverkostoon ja kaupan jakeluketjuun. Rikolliset hamstrasivat tavaroita valtion suurista jakeluketjuista (Mercal ja PDVAL). Taloudellinen sota aiheutti poliittis-strategisesti tärkeiden tuotteiden katoamista kulutuksesta ja koetteli kansan kärsivällisyyttä. Kansallinen bolivaarinen armeija pisti salakuljetuksen kuriin. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta maan työttömyys oli tuolloin alimmillaan ja perheiden tulot olivat korkeimmillaan sataan vuoteen.

Joulukuussa 2014 presidentti Barack Obama sääti lain “Venezuelan ihmisoikeuksista ja kansalaisyhteiskun-nasta”. Maan kongressi vahvisti lain, jonka mukaan USA voi kohdistaa sanktioita niihin venezuelalaisiin virkamiehiin, jotka syyllistyvät mielenosoittajien pahoinpitelyyn. Nämä eivät saa matkustaa USA:an ja heidän varallisuutensa jäädytetään. Lain tavoitteena on myös vapaiden vaalien ja avoimen kansalaisyhteiskunnan luominen Venezuelaan sekä bolivaarisen vallankumouksen lakkauttaminen.

Öljy Venezuelan talouden perustana

Vuoden 2015 alussa öljyn hinta laski kesäkuun 2014 tasosta 113,4 USD barrelilta 50 dollariin Saudi-Arabian ja sen naapurivaltioiden alkaessa myydä öljyään polkuhintaan (min. 33,9 USD/barrel 2/2016). Raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan romahduttaminen kohdistui tuhoisasti etenkin sellaisen suuren öljyntuottajamaan kansantalouteen, joka satsasi tulojaan kansalaistensa sosiaalihuoltoon, terveydenhoitoon, koulutukseen ja asuntorakentamiseen. Kansainvälinen kapitalismi hyökkäsi Venezuelan liian yksipuolista ja tämän vuoksi helposti haavoittuvaa tuotantorakennetta vastaan horjuttaakseen maan laillista hallitusta ja saattaakseen yhteiskunnan sekasortoon.

Venezuelan talous oli pyörinyt lähes 100 vuoden ajan öljyn ympärillä, joka oli vastannut valtaosaa maan ulkomaan tuloista. Öljytuloilla katettiin 95 % kansallisesta budjetista. 1930-luvulta alkaen suuntautuminen öljyteollisuuden pariin merkitsi vastaavasti kaikkoamista maatalouden parista. Sekä valtiollinen että yksityinen pääoma vetäytyivät maaseudulta, jonka seurauksena talonpojat ja maataloustyöläiset eivät kyenneet enää elättämään itseään. Venezuela oli tuolloin yksi urbanisoituneimmista maista Latinalaisessa Amerikassa. Sen väestöstä 90 % asui kaupungeissa. Siitä tuli ensimmäinen valtio maanosassaan, joka toi pääosan elintarvikkeistaan ulkomailta, koska öljydollareilla ostettu ravinto oli halvempaa kuin itse tuotettu. Edellisen johdosta maahan kehittyi vahva kansallisten ja kansainvälisten monialayritysten hallitsema elintarvikkeiden tuonnin ja niiden jakelun keskittymä.

Venezuelan bolivaarisen tasavallan kriisissä on ollut aina yksinkertaisesti kysymys taistelusta yhteiskunnallisesta vallasta ja maan luonnonvarojen hallinnasta. Kannattaa pohtia, kuka hyötyy vallanvaihdosta, kenellä on tilaisuus toteuttaa se ja millä keinolla vallankaappausyritys toteutetaan? Öljyn hinnan ollessa alhainen hallituksen taloudellinen ja yhteiskunnallinen valta kapeni.

Oikeisto-oppositio voitti parlamenttivaalit

Vuonna 2015 roima tappio parlamenttivaaleissa. ”Raastavan mediakampanjan lopputuloksena, kaikkeen likaiseenkin peliin turvautuen oikeistovoimien yhteistoimielin eli Demokraattisen yhtenäisyyden neuvottelupöytä (MUD) sai haltuunsa vuoden 2015 parlamenttivaaleissa 112 edustajainhuoneen paikkaa, nostaen kannatustaan 47 edustajalla. Vasemmistokoalitio Gran Polo Patriótico eli Suuri isänmaallinen Simón Bolívarin rintama taas sai itselleen 55 paikkaa, missä pudotusta oli 43 paikkaa. Muut puolueet eivät paikkoihin yltäneet, vaikka kummatkin sekä oikeisto- että vasemmistorintama pitävät sisällään ison joukon erilaisia puolueita, toimijoita ja ryhmiä, kuten ensiksi mainitun suurin ryhmä Primero Justicia (Oikeus Ensin) ja toiseksi mainitun pääryhmä Venezuelan Yhdistynyt Sosialistipuolue (PSUV). Siinä missä PSUV on viime vuosina ollut koalitionsa selkeästi suurin ryhmä, oikeistossa vaikuttaa PJ:n ohella myös toinen tasavahva ryhmä eli Acción Democrática (Demokraattinen Toiminta).” (Sami Laaksonen 5.8.2017)

Maan korkein oikeus totesi oikeistokoalition syyllistyneen vaalivilppiin v. 2015 parlamenttivaaleissa. Tämän seurauksena oikeisto menetti perustuslaillisen oikeutensa perustuslain muuttamiseen. Sen vaaleissa saavuttama enemmistö supistui kohtalokkaasti vaalivilpin takia. Vuoden 2016 alussa Kansallinen vaalineuvosto käynnisti tutkimuksen äänten ostamisesta Amazonasin osavaltiossa. Maan korkein oikeus (TSJ) päätti hylätä neljän kansanedustajan edustusoikeuden. Näistä kolme edusti oikeisto-oppositiota ja yksi hallitusta tukevaa osapuolta. Mikäli oikeisto-oppositio olisi saanut laillisin keinoin 2/3 osan enemmistön parlamenttiin, se olisi voinut peruuttaa vallankumouksen siihenastiset yhteiskunnalliset saavutukset.

Vallankumous ryhtyi puolustamaan itseään

Bolivaarisen Venezuelan tasavallan presidentti Nicolas Maduro totesi 17.8.2015 kommuunien johtoryhmän kokouksessa, että ”meidän on valmisteltava itseämme radikaalimpaan vallankumoukseen. Se historiallinen hetki lähestyy, jolloin meidän on pakko viedä oikeuteen sosialistisen vallankumouksemme vastainen vehkeily taistellessamme itsenäisyytemme, arvokkuutemme ja kansamme puolesta.”

Vuonna 2015 Venezuela investoi sosiaalialaan, kunnallistekniikan kohentamiseen ja talouteen. Maassa aloitettiin mittava perheiden suojeluohjelma, joka liittyi missioon ”Koteja kotimaassa”. Hankkeella pyrittiin kokonaisvaltaiseen huolenpitoon lapsista, naisista ja perheistä sekä 500 000 kotitaloudesta. Lisäksi parannettiin myös eläkkeitä. Vuoteen 2019 mennessä maahan rakennetaan Barrio Nuevo- ja Barrio Tricolor –missioiden puitteissa kolme miljoonaa uutta asuntoa. Missio ”Robert Serralla” aktivoidaan nuorisoa. 200 000 lukiolaisen ja yläasteen koululaisen apurahat nousivat 200 bolivarista 500 bolivariin. Yliopistossa opiskelevien opintoraha kasvoi 30 %.

Tuolloin pitämässään linjapuheessa presidentti Maduro totesi:

”Kehittäessämme poliittista vuoropuhelua, joka vaati paljon työtä ja suunnittelua, oppositio aloitti ”ulospääsyksi” kutsutun poliittisen aikeensa. Sillä pyrittiin sivuuttamaan maamme perustuslaillinen todellisuus… ”Näin vuoropuheluun kutsuva v. 2014 alkoi harha-askelin. Minä vaadin ja vaadin vuoropuhelua. Valitettavasti sitä ei ole tapahtunut, ei vielä tänäänkään. Tänään voimme havaita, kuinka v. 2015 alkaa samanlaisessa virheellisessä politiikassa piehtaroiden. Samat ääriainekset saavat aikaan paljon harmia maallemme. Meidän ihmisemme osoittavat joka päivä mieltään kaduilla. Komendantti Chávezin bolivaariselle vallankumoukselle ei ole esitetty todellista vaihtoehtoa. Näyttää siltä, että vaikka (vallankumousta) on kestänyt todistetusti jo 15 vuotta, heillä ei ole kykyä kuunnella, eikä myöskään yhteistä tahtoa syventää kansamme tietoisuutta demokratiasta ja rauhasta eikä kansamme halusta löytää polkuja vaurauteen.”

Yhdysvallat pyrki valtaamaan takapihansa takaisin

Vuonna 2015 bolivaarisen vallankumouksen keskeisin haaste oli, kuinka se voisi edistää silloisessa siirtymävaiheessaan yhteisölliseen sosialismiin perustuvan valtion syntymistä keinottelukapitalismin vallitessa, öljyn hinnan ollessa alhainen ja maan oikeisto-opposition pyrkiessä vastavallankumoukseen keinoja kaihtamatta. Venezuelassa käytiin edelleen luokkataistelua valtiollisesta vallasta. Osa teollisuudesta ja valtaosa mediasta oli edelleen kapitalistien hallussa. USA:n ja Euroopan unionin tukema oikeisto-oppositio sai toimia vielä toistaiseksi vapaasti maassa. Musta pörssi oli edelleen olemassa.

Yhdysvallat halusi palauttaa määräysvaltansa Latinalaisessa Amerikassa ja ottaa alueen luonnonvarat haltuunsa. Tämän vuoksi se horjutti Latinalaisen Amerikan demokraattisesti valittuja vasemmistolaisia hallituksia, häpäisi niiden valtiojohtajia Argentiinassa ja Brasiliassa. Se yllytti kansakuntia mellakoimaan hallituksiaan vastaan. Jenkit pyrkivät myös lyömään kiilaa Kuuban ja muiden ALBA-maiden välille loiventamalla ulkopolitiikkaansa Kuuban suhteen. Brasiliassa ja Ecuadorissa masinoitiin väkivaltaisia joukkomielenosoituksia. Boliviassa ja Venezuelassa sabotoitiin maan taloutta. Argentiinan presidenttiä vastaan käytiin armoton parjauskampanja.

Bolivaarisen vallankumouksen elpyminen alkaa

Vuonna 2016 bolivaarinen vallankumous joutui jatkuvan poliittisen, taloudellisen ja geopoliittisen hyökkäyksen kohteeksi. Venezuelan sosialistista hallitusta vastaan kohdistettiin erittäin aggressiivinen hyökkäys kansainvälisessä mediassa. Maan hallitus julisti 16.5.2016 tämän vuoksi maahan hätätilan voidakseen vakauttaa maansa ja estää sitä uhkaava ulkoinen interventio ja sisäinen vallankaappaus. Kaikista koetuista vastoinkäymisistä huolimatta sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen maassa jatkui edelleen.

Toukokuussa 2016 tilanne Venezuelassa oli vakava ja vaikea, mutta se ei oikeuttanut kenellekään vallankaappaukseen ryhtymistä tai sen ulkoista tukemista. Brasiliassa oikeisto onnistui syrjäyttämään kyseenalaisin perustein maan vasemmistolaisen presidentin Dilma Roussefin. Venezuelassa yritettiin samaa horjuttamalla kaikin mahdollisin keinoin maan laillista hallitusta, lietsomalla yhteiskuntaan levottomuuksia sekä vaatimalla kansanäänestystä presidentin syrjäyttämiseksi. Kapitalistien suvaitseminen yhteiskuntaluokkana kostautui jälleen bolivaarisessa Venezuelassa. Kapitalistisen kulutusyhteiskunnan rehottaminen sosialismia rakentavan valtion sisällä ylläpiti kapitalistista arvomaailmaa ja sen toimintamalleja Venezuelassa. Venezuelan yhdistyneessä sosialistipuolueessa (PSUV) ilmeni linjaerimielisyyksiä tämän ongelman ratkaisemisessa.

Venezuelan presidenttiä ei vaihdettu v. 2016 opposition vaatimuksista huolimatta. Venezuelan oikeisto-oppositio ei kyennyt uhoilustaan huolimatta syrjäyttämään presidentti Maduroa asemastaan. Maan korkein oikeus totesi kansanäänestyksen järjestämiseksi kerättävistä nimistä löytyneen yli 190 000 kuollutta sielua.

CLAP-komiteat

Kohdatuista vaikeuksista huolimatta tilanne Venezuelassa alkoi kohentua olennaisesti keväällä 2016 perustettujen CLAP-komiteoiden ansiosta. Venezuelaan perustettiin v. 2016 maankattavasti CLAP-komiteoita. Ne ovat paikallisia jakelu- ja tuotantokomiteoita, jotka toimittavat peruselintarvikkeita koteihin kohtuuhintaan. Ne toimivat yhteistyössä ruohonjuuritason organisaatioiden ja hallituksen kanssa luodakseen vaihtoehtoisen elintarvikkeiden jakelujärjestelmän maan 24 osavaltioon. Niiden toiminnalla on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin ne taistelevat keinottelua ja elintarvikepulia vastaan toimittamalla elintarvikkeita suoraan ilman välikäsiä kansalaisille. Toiseksi hallitus hankkii tuotteita suoraan sekä yksityis- että valtionyrityksistä, jotka CLAP jakaa talo talolta yhteisön väestölaskennan perustalta. Komiteoiden arvioitiin ruokkivan v. 2016 neljä miljoonaa perhettä.

Uusi talousohjelma

Presidentti Maduro perusti 17.3.2016 Venezuelan julkisen ja yksityisen sektorin talousongelmien voittamiseksi Kansallisen talouden tuottavuuden neuvoston. Samassa yhteydessä julkaistiin kyseisen neuvoston toimintaohjelma ”Toimet kansan suojelemiseksi”. Se perustui kolmeen strategiseen linjaan, jotka olivat 1) inflaation lyöminen, 2) taloudellisen kasvun saavuttaminen ja 3) uuden taloudellisen mekanismin luominen nykyisen liian öljytuloista riippuvan tilalle rakentamalla sille vaihtoehto kehittämällä muita tuotantosektoreita.

Ohjelma sisälsi mm. kansallisten ponnistusten keskittämisen maan ruokaomavaraisuuden turvaamiseksi maksimoimalla viljelysmaiden tuottavuutta ja turvaamalla maatalouden jakeluketjun sekä sen kaupallistamisen ja hintasäännöstelyn, maan lääkepulan voittamisen yhteistyössä ystävävaltioiden kanssa sekä auto-, tekstiili- ja sementti- ja metallurgiateollisuuden kehittämisen.

Sosiaalipolitiikka. Maduron hallitus käytti v. 2016 maan budjetista 71,4 % sosiaalimenoihin. Sairaaloiden määrä oli 3,5 kertaa suurempi kuin v. 1999. Kaikille maksuttoman terveydenhuollon investoinnit olivat kym-menkertaistuneet samana aikana. Barrio Adentron, köyhimmille kaupunkialueille suunnatun, terveydenhuoltoprojektin puitteissa oli tehty jo 800 miljoonaa potilaskäyntiä. Tämän arvioitiin pelastaneen 1,4 miljoonan ihmisen hengen. Ammattiin oli valmistunut 27 000 uutta lääkäriä. Vuonna 2016 eläkeikäisistä ihmisistä jo 90 % sai toimeentulonsa turvaksi eläkkeen. Lisäksi rakennettiin 359 000 uutta perheasuntoa.

Menestys kansainvälisessä politiikassa. Sitoutumattomien maiden liikkeen 12. kongressi syyskuussa 2016, jossa oli edustus 120 eri maasta, osoitti solidaarisuuttaan bolivaariselle Venezuelalle ja sen yhteiskunnallisille saavutuksille. Öljyntuottajamaiden kesken solmittiin sopimus marraskuussa 2016, joka johti öljyn maailmanmarkkinahinnan nousuun ollen joulukuussa jo 45 dollaria barrelilta.

Ministerivaihdoksia

Tammikuussa 2017 hallituksessa tapahtui ministerinvaihdoksia. Presidentti Maduro suoritti tammikuun alussa 2017 kabinetissaan henkilömuutoksia. Hän nimitti tehtäviin useita Hugo Chávezin hallituksissa työskennelleitä henkilöitä ja hänen läheisiä neuvonantajiaan. Joukossa oli monen eri ammattialan asiantuntijoita ja vallankumouksen veteraaneja. Vaikutti siltä, että bolivaarinen vallankumous oli ryhdistäytymässä. Presidentti Maduro osoitti vuoden 2016 saavutuksillaan olevansa kykenevä johtamaan maansa vallankumousprosessia.

Tammikuussa 2017 hallitusvastuussa oleva PSUV oli edelleen Latinalaisen Amerikan suurin parlamenttipuolue. Hinterlacesin tekemän mielipidetiedustelun mukaan venezuelalaisista 27 % kannatti sitä. Puolueen kannatus oli korkeimmillaan Hugo Chávezin eläessä yltäen jopa 40 %. Sen kannatusta olivat syöneet v. 2015 tapahtunut öljyn maailmanmarkkinahinnan romahdus ja USA:n tukeman oikeisto-opposition harjoittaman taloussodan seuraukset ja sen omat virheet sekä presidentti Chávezin ennenaikainen kuolema v. 2013.

Kansalliskokous menetti oikeuden säätää lakeja

Venezuelan korkein oikeus eväsi 29.3.2017 maan kansalliskokoukselta oikeuden säätää lakeja. Korkein oikeus on kumonnut jo aikaisemmin useita parlamentin tekemiä päätöksiä, koska ne eivät ole kunnioittaneet maan lainsäädäntöä. Oikeuslaitos perusteli päätöstään ottaa väliaikaisesti kansalliskokouksen tehtävät hoitaakseen sillä, että oikeiston hallitsema parlamentti halveksi ja jätti toimeenpanematta sille säädettyjä perustuslaillisia tehtäviä. Parlamentti oli yrittänyt säätää mm. lain, jonka mukaan kaikki vallankaappaushankkeista ja mellakoista tuomitut henkilöt pitäisi ehdoitta armahtaa. Se oli yrittänyt estää jatkuvasti myös presidentin oikeutta toimeenpanna sosiaalisia uudistuksia.

Venezuelan perustuslain artiklan 336 ensimmäisen kohdan mukaan korkeimman oikeuden tehtävänä on julistaa kokonaan tai osittain mitättömiksi ne kansalliskokouksen säätämät lait ja muut toimet, jotka ovat ristiriidassa maan perustuslain kanssa. Korkeimmalle oikeudelle on suotu ylin ja lopullinen oikeus perustuslain tulkintaan.

Oikeisto-oppositio mellakoi

Huhtikuussa 2017 alkaneissa maan oikeisto-opposition lietsomissa levottomuuksissa ja mellakoissa oli kuollut heinäkuun loppuun mennessä jo yli 110 ihmistä ja haavoittunut 1 200 ihmistä. Ammattihulinoitsijoiden pukukoodiin kuuluivat kasvonaamiot, tehokkaat älypuhelimet, baseball-mailat ja polttopullot. Katuväkivalta ja maan talouden jatkuva sabotointi kohdistuivat valtion kiinteistöihin ja sen tarjoamiin palveluihin kuten äitiyssairaalat, sähkölaitokset, ruokavarastot ja julkinen liikenne. Lisäksi lukuisia hallituksen tukijoita oli päätynyt salamurhaajien uhreiksi. Kesäkuun lopun huipentumana varastetulla helikopterilla lentävä poliisi hyökkäsi sisäasiainministeriön ja korkeimman oikeuden rakennuksiin ja tulitti niitä ammuksin ja kranaatein. Asemiehet ampuivat lauantaiyönä 29.7.2017 Ciudad Bolivarin kaupungissa perustuslakia säätävään kokoukseen ehdolla olleen lakimies Jose Felix Pinedan.

Venezuelan kommunistinen puolue (PVC) kritisoi hallitusta

Toukokuussa 2017 Venezuelan kommunistinen puolue (PVC) lähetti avoimen kirjeen kansalle: ”Äärioikeisto uhkaa Venezuelan bolivaarista tasavaltaa yhä tiukkenevalla poliittisella väkivallalla. Se on osa Pohjois-Amerikan imperialismin epävakautta kylvävän suunnitelman toteuttamista. Tämän suunnitelman päämääränä on pakottaa ja kiristää Venezuelaan sellainen hallitus, joka pyrkii palauttamaan Yhdysvaltain hegemonian koko mantereella lakkauttamalla kansallinen vapautuksen prosessi, joka alkoi 2000-luvun alussa kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa. Suunnitelmalla aiotaan purkaa kaikki Pohjois-Amerikan kapitalistien etuja vastustavien hallitusten saavuttamat yhteiskunnalliset edistysaskeleet ja niiden kansalle ja työväenluokalle suomat perusoikeudet…”

”Pikkuporvarillisten ryhmien vallassa olosta ja siinä epäonnistumisesta huolimatta me kutsumme kansalaisjärjestöjen, työväenliikkeen, talonpoikien, yhteiskunnan keskikerrosten, vallankumouksellisen sivistyneistön ja isänmaallisten upseerien tietoisimpia ja taisteluhaluisimpia osia luomaan yhdessä joukkovoiman, joka johtaa laajaan isänmaalliseen ja imperialismin vastaiseen liittoon. Näin voidaan pysäyttää USA:n ja sen tukeman oikeiston kiihkeät suunnitelmat ja myös syrjäyttää hallituksesta käsin tehdyt reformistiset lepytykset, joilla pyritään suosimaan suurkapitalisteja ja solmimaan sopimuksia oikeiston sosiaalidemokraattisten ainesten kanssa.”

ANC:n vaalit

Heinäkuun lopulla 2017 Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa järjestettiin kansallista perustuslakia sää-tävän kokouksen (ANC) vaalit. Perustuslakia säätävän kokouksen voi kutsua koolle maan presidentti ja hänen ministerinsä, parlamentti, jos 2/3 sen jäsenistä niin haluaa tai maan kunnanvaltuustot, jos 2/3 niiden jäsenistä niin tahtoo tai jos 15 % maan rekisteröidyistä äänestäjistä, niin haluaa.

Vaaleihin osallistui yli 6 000 ehdokasta. Äänestysprosentti vaaleissa jäi 41,53 %, koska maan oikeisto-oppo-sitio boikotoi vaaleja, rikkoi äänestyskoneita, esti ihmisten pääsyä äänestyspaikoille ja mellakoi väkivaltaisesti kaduilla. Yhteenotoissa kuoli useita ihmisiä. Yli kahdeksan miljoonaa venezuelalaista ilmaisi vaaleissa luottamuksensa ja tukensa maata johtavalle sosialistihallitukselle ja maan presidentti Nicolas Madurolle. Hallituksen rauhanomainen tie yhteiskunnan muuttamiseksi rauhanomaisesti oikeudenmukaisemmaksi voitti nämä vaalit. Oikeisto-opposition väkivaltainen tie yhteiskunnallisen vallan palauttamiseksi kapitalisteille kärsi tappion. USA ja sen liittolaiset ovat hyvin pettyneitä vaalitulokseen.

Vallankaappausyritys

Sunnuntaina 6.8.2017 20 asepukuun sonnustautunutta terroristia hyökkäsi aamuyöllä Laran kaupungissa kansallisen bolivaarisen armeijan (FANB) Paramacayn tukikohtaan. Heidän joukossaan oli siviilejä ja entisiä Venezuelan armeijan upseereita. Nämä kehottivat tukikohdan sotilaita liittymään ”kapinallisiin sotilaisiin”. ”Operaatio Davidissa” kuoli kaksi ihmistä ja yksi haavoittui. Vangiksi jäi 10 terroristia.

BBC:n mukaan sosiaalisessa mediassa jaetussa videossa ryhmä kutsui itseään nimellä ”41. prikaati”. Venezuelasta v. 2014 Miamin leipiin siirtynyt armeijan komentaja Juan Caguaripano Scott totesi videolla: ”Tämä ei ole vallankaappaus vaan sotilaallinen ja yhteiskunnallinen teko perustuslaillisen järjestyksen palauttamiseksi.” 20 asepukuun sonnustautunutta terroristia hyökkäsi aamuyöllä sunnuntaina 6.8.2017 Laran kaupungissa kansallisen bolivaarisen armeijan (FANB) Paramacayn tukikohtaan. Heidän joukossaan oli siviilejä ja entisiä Venezuelan armeijan upseereita. Nämä kehottivat tukikohdan sotilaita liittymään ”kapinallisiin sotilaisiin”. ”Operaatio Davidissa” kuoli kaksi ihmistä ja yksi haavoittui. Vangiksi jäi 10 terroristia.
BBC:n mukaan sosiaalisessa mediassa jaetussa videossa ryhmä kutsui itseään nimellä ”41. prikaati”. Venezuelasta v. 2014 Miamin leipiin siirtynyt armeijan komentaja Juan Caguaripano Scott totesi videolla: ”Tämä ei ole vallankaappaus vaan sotilaallinen ja yhteiskunnallinen teko perustuslaillisen järjestyksen palauttamiseksi.”

Alueelliset vaalit lokakuussa 2017. Venezuelan bolivaarisen tasavallan kansallinen vaalineuvosto vahvisti 15.10.2017, että presidentti Madurón johtama PSUV voitti järjestetyt alueelliset vaalit. Puolue sai yhteensä 18 kuvernöörin paikkaa 23 paikasta. Äänestysprosentti ylsi vaaleissa 61,14 %. Se oli korkein äänestysaktiivisuus 18 vuoteen. Kansallisen vaalineuvoston (CNE) puheenjohtaja Tibisay Lucenan selvityksen mukaan ääniä annettiin valtakunnallisesti yhteensä 13 559 äänestyspaikalla. PSUV voitti seuraavissa osavaltioissa: Amazonas, Apure, Aragua, Barinas, Bolívar, Carabobo, Cojedes, Falcon, Guarico, Lara, Miranda, Monagas, Portuguesa, Sucre, Trujillo, Yaracuy, Delta Amacuro ja Vargas. Maan oppositiota edustava liittoutuma MUD sai tyytyä vain viiteen kuvernöörin paikkaan (ääniosuus 45 %).

Yhdysvaltojen poliittista ja taloudellista tukea nauttivan Venezuelan oikeisto-opposition etsikkoaika näytti kuluneen umpeen. Väkivaltainen mellakointi, maan talouden jatkuva sabotoiminen ja maan laillisen hallituksen horjuttaminen kääntyi sitä itseään vastaan. Presidentti Madurón johtama sosialistihallitus kykeni palauttamaan kansan tuen ja luottamuksen itselleen jo kahdessa vaalissa peräkkäin. Edellisen kerran tämän tapahtui 30.8.2017 perustuslakia säätävän kokouksen vaaleissa.

Marraskuussa 2017 Venezuelan bolivaarinen tasavalta tuomitsi voimakkaasti Euroopan Unionin Ministerineuvoston päätöksen pyrkiä langettamaan laittomia, absurdeja sekä tehottomia sanktioita Venezuelan kansalaisia kohtaan. ”Eurooppalaiset toimielimet osoittavat häpeämättömästi alistuneisuutensa Yhdysvaltojen hallituksen komentoon vahingoittamalla häpeättömästi kansainvälistä oikeutta ja sen pyhiä periaatteita, jotka koskevat suvereniteetin kunnioittamista, kansojen itsemääräämisoikeutta ja valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuutta. Nämä asiat on määritelty osana Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa.”

Artikkeli jatkuu…

Lähteet: Latinalaisen Amerikan haaste: Toim. Olli Alho, WSOY 1969; Ignacio Ramonet: Fidel Castro – Elämäni, s. 382–395; VTT Sami Laaksonen: Venezuela, rauhan ja demokratian edelläkävijänä, 5.8.2017; Matti Laitisen kirjoittamat tai suomentamat artikkelit koskien Venezuelaa v. 2002–2023, Venezuelan bolivaarisen tasavallan ulkoministeriön tiedotteet; Venezuelan v. 1999 perustuslaki; venezuelanalysis.com; Green Left Weekly; Rosa Luxemburg: Reformismi vai vallankumous?; HeSa; YLE; Wikipedia, Granma ja TeleSur.