Ei järkiintymisen merkkejä valtiojohdossa
Päivääkään ei kulu näinä aikoina, ettei jotain Venäjään liittyvää kohua tai siihen kohdistuvia syytöksiä revitellä mediapoolin alaisissa tiedotusvälineissä. Viime aikoina parranpärinää on aiheuttanut Suomen ja Viron välisen kaasuputken vaurioituminen myrskyisenä yönä. Virossa on suhtauduttu putkivaurioon Suomeen verrattuna maltillisesti ja vältetty ottamasta kantaa syy-seuraussuhteisiin. Jäljet putkessa viittaavat asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi laivan ankkurin aiheuttamaan vaurioon.
Sen sijaan kotimaisten ”asiantuntijoiden”, median sekä poliitikkojen keskuudessa syyllinen tiedettiin välittömästi. Hybridikeskuksen johtaja Hanna Smith julisti, että Venäjä on syyllinen tapahtuneeseen kunnes toisin todistetaan. Smith kääntää näin normaalin oikeusvaltioperiaatteen ylösalaisin – normaalistihan asianomainen on syytön kunnes toisin todistetaan. Venäjän suhteen ei tosin ole enää aikoihin noudatettu yleisiä periaatteita, kuten lain noudattamista. Venäjän vastainen vihapuhe on tänä päivänä täysin sallittua ja siihen jopa kannustetaan, vähintään epäsuorasti jopa ylintä valtiojohtoa myöten.
Puolustusministeri Häkkänen esiintyi äskettäin sankarina, kun hän oli ministeriönsä kanssa torjunut venäläisten kiinteistökauppoja Etelä- ja Pohjois-Karjalassa. Mitään kunnollisia perusteluja ei torjumiselle ollut, vain ilmaan heitettyjä väitteitä kytköksistä ”Venäjän valtionhallintoon”. Häkkänen väitti myös, että kyseisten kiinteistöjen myynti venäläisille ”olisi vaikeuttanut maanpuolustusta”.
On helppoa nähdä että Häkkäsen väitteet ovat hatusta heitettyjä, ja todellinen syy kauppojen torjumiseen on ostajien venäläisyys. Valtionjohto kannustaa näin esimerkillään kansallisuuteen perustuvaan syrjintään ja rasismiin. Muistissa on yhä hallituksen taannoinen ”rasisminvastainen julistus”. Hallitus olisi voinut rehellisyyden nimissä ilmoittaa julistuksen julkistamisen yhteydessä, ettei julistus koske venäläisiä.
Suomen nykyisen edesvastuuttoman ulkopolitiikan eräs seuraus on itäisen Suomen ajautuminen vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Venäläisturistit ovat olleet olennainen osa esimerkiksi Lappeenrannan taloudellista hyvinvointia. Itäinen Suomi kokonaisuudessaan on hyötynyt venäläisten matkailusta erittäin paljon. Kun Suomen valtiojohto on omilla päätöksillään sulkenut venäläiset pois maastamme, on tällä ollut katastrofaalisia seurauksia tuolla alueella. Valtiojohto on vetäytynyt vastuustaan ja media ei tuo sanallakaan esiin tätä vakavaa ongelmaa.
Suomessa on muutenkin jo kauan sitten luovuttu perinteisestä aluepolitiikasta, jota harjoitettiin erityisesti presidentti Kekkosen aikana. Tuolloin maakuntia haluttiin kehittää esimerkiksi laajentamalla yliopistoverkostoa kaikkialle maahan. EU-jäsenyyden ja yksisilmäisen, näennäisen ”vihreyden” nimissä ryhdyttiin suosimaan väestön ja toimeliaisuuden keskittämistä etenkin pääkaupunkiseudulle sekä suuriin asutuskeskuksiin. Tämä on aiheuttanut monenlaisia yhteiskunnallisia vaikeuksia. Eläminen pääkaupunkiseudulla on liian kallista pienituloisille, maakunnat ovat taas jääneet pitkälti oman onnensa nojaan selviytymiskamppailussaan.
Hallitus heikentää tietoisesti vähävaraisten ja kaikkien heikompiosaisten asemaa. Kokoomuksen avoimesti julistaman ideologian mukaan ihminen on aina itse syyllinen heikkoon asemaansa, joten heikompiosaisten kurittaminen on vain hyväksi. Tämä näkyy käytännön politiikassa monin tavoin, esimerkiksi työttömien rankaisemisena. Jos Suomi aikoo välttää tulevan moraalisen ja taloudellisen romahduksen, tarvitaan yhteiskuntapolitiikkaan täydellinen remontti ja täyskäännös.
Tommi Lievemaa
