Pientä yhteenvetoa suurista tuhoamissuunnitelmista Suomesta ja muualta

Suomi on liittänyt itsensä länteen kaikin mahdollisin tavoin. Erityisen tiiviisti olemme kytkeneet itsemme Yhdysvaltojen alaisuuteen. Samalla olemme katkaisseet kaikki yhteytemme naapuriimme Venäjään, kuten entinen pääministeri Sanna Marin useaan otteeseen vaati virassa ollessaan. Mediamme on alistettu palvelemaan lännen geopoliittisia tavoitteita, mikä näkyy esimerkiksi Vladimir Putinin päivittäisenä, kaikki kohtuuden rajat ylittävänä mustamaalaamisena. Varsinaisesta journalismista ei enää voi puhua maamme tiedotusvälineiden kohdalla, koska ne on valjastettu ulkoa johdetun propagandakampanjan palvelukseen. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 22.10.2023

Yhdessä asiassa Kansan ääni on voinut mennä lankaan. Voisiko olla niin? Siinä nimittäin, että
Suomen median itsepintainen kiinnostus Putiniin olisi jonkinlainen anomalia yleisessä
maailmanlaajuisessa tiedotusilmastossa. Päinvastoin se on pikemminkin koepallo periferiassa, niin
että nähdään, miten jonkin kaistapäinen väite puree yleiseen mielipiteeseen.
Otetaan kuitenkin ensin ne kolme asiaa, joista jotkut – mukaan luettuina me – olemme olleet
oikeassa, ennen kuin ne kantautuivat valtamediaan:
Ensimmäinen niistä on se, että konflikti, joka alkoi Ukrainasta, on nyt kiiriytymässä Suomeen.
Tämän osoittamiseksi ei meidän tarvitse tehdä mitään: sehän näkyy siis jo valtamediasta.
Toinen asia on se joidenkin aikoinaan esittämä spekulaatio, että perussuomalaiset saatiin Naton
kannalle lupaamalla heille jossakin salassa sitä, että ennen pitkää yleistä mielipidettä ohjailtaisiin
entistä maahanmuuttovastaisemmaksi. Perussuomalaisten rasismiriepottelu on nähtävä laajemmalti:
sillä taattiin se, että kun maahanmuuttoasenne alkaisi liukua maahanmuuttajia vastaan, selusta olisi
sikäli turvattu, ettei sitä voitaisi enää kutsua rasismiksi.
Tähän asenteiden muuttumiseen tuo nykyinen ns. Pyhän maan konflikti suo tilaisuuden. Nyt jo
Euroopan ”parlamentti” on pukannut ilmoille sellaisen asiakirjan, jossa sanotaan, että
”terroristijärjestö Hamas on eliminoitava”. Tämä on itsessään hätkähdyttävää, mutta vielä
hätkähdyttävämpää on se, kuinka nopeasti samainen toimielin on myös vetänyt tähän Iranin
mukaan: Iranin vallankumouskaarti – samoin kuin Hezbollah – vaaditaan pantavaksi EU:n
terroristijärjestöjen listalle. Samaa vaatii nyt Yhdysvallat – tämänpäiväisen Daily Telegraphin
mukaan – Isolta-Britannialta.
Kolmas asia on se – ja tämä on vain muutaman päivän takainen juttu – että Biden puhuisi rauhaa ja
konfliktin eskalaation estämistä mennessään Israeliin mutta agenda olisi itse asiassa päinvastainen.
Näinhän sitten kävikin. Kun Biden puhui Yhdysvaltain kansalle löyhärakenteisessa puheessaan, hän
veti yhteen Putinin ja Hamasin. Juuri tässä oli se asia, joka koepallona oli jo heitetty Suomessa, kun
Suomen iltapäivälehti kysyi taannoin, mitä Putin hyötyisi Hamasin iskusta.

Isoa suunnitelmaa tuhoon kyllä löytyisi, jos vain etsii

Se, jossa Kansan ääni on hyvinkin voinut mennä lankaan – vaikka varmaa se ei ole – on se, että
Suomen median päähänpinttymänä pysynyt Putin olisi tässä jonkinlainen poikkeama, kun kaikki
muut eivät näytä muusta puhuvankaan kuin Hamasista. Itse asiassa tuo Putinin ja Hamasin välille
vedetty yhteys jo näyttää, kuinka laajamittaisesta propagandaoperaatiosta Suomen media on osa.
Suomen osuus menee kuitenkin vielä pitemmälle, kun otetaan huomioon, kuinka laajamittainen tuo
mainittu operaatio on. Jacob Dreizin puhui – omiin lähteisiinsä vedoten – että Israel ja Israelin
myötä Yhdysvallat olisi suunnittelemassa iskua Iraniin lounaisesta Aasiasta. Samansuuntaista
arvailua on esittänyt myös blogi Moon of Alabama, vaikkakin se ei uskonut Iraniin tehtävään
iskuun vaan arveli laajemman operaation kohteena olevan pikemminkin Syyria.
Tässä ei ole kuitenkaan kaikki. Seikki Imran Hosein, joka heittää eskatologisten analyysiensä
joukkoon harvinaisen tarkkanäköistä geopolittista analyysiä, arvaili, että Hamas päästettiin
tekemään iskunsa samassa hengessä, jossa Yhdysvallat päästi aikoinaan Japanin tekemään oman
iskunsa Pearl Harboriin. Hän toistaa sitä, että Yhdysvallat oli tästä iskusta etukäteen tietoinen mutta
katsoi, että amerikkalaisten henget olivat pieni hinta siitä, että USA pääsi mukaan toiseen
maailmansotaan. Vielä kiistanalaisemmin hän väittää myös, että 11. syyskuun iskut olivat etukäteen Yhdysvaltain tiedossa mutta ihmishenkien menetykset katsottiin hinnaksi siitä, että Yhdysvallat
pääsisi tällä kertaa järjestämään uusiksi Lähi-idän maantiedettä.
Noista kahdesta on vähän kyseenalaista väittää mitään kivenkovaan. Kun nykytilannetta kuitenkin
katsoo, ei mahdottomalta näytä se, että Hamasin isku katsottiin hinnaksi siitä, että Yhdysvaltain ja
Israelin akseli pääsisi nyt iskemään Iraniin. Tuo uutinen, että Iranin vallankumouskaartia nyt
vaaditaan pantavaksi terroristijärjestöjen listalle, ei tee mitään tämän epäilyksen hälventämiseksi.
Sitä paitsi Qassem Suleimani, joka surmattiin Bagdadissa kohta neljä vuotta sitten, oli tuon
vallankumouskaartin Quds-joukkojen komentaja. Iskun takana oli Donald Trump, joka ei sitä
mitenkään edes peitellyt vaan joka otti siitä päinvastoin kunniaa.
Hoseinin varoitus tässä kohtaa on se, että jos Iraniin hyökätään, se liittyy ydinasevaltioiden klubiin
tuota pikaa. Se siis saisi ydinaseohjelmansa päätökseen. Se käyttäisi ydinasettaan saman periaatteen
mukaisesti, jota Venäjä noudattaa: jos maan turvallisuus on uhattu, se käyttäisi ydinasetta.
Kun otetaan huomioon, kuinka suurisuuntaisista kuvioista on kyse – varmaahan tämäkään ei tosin
ole – alkaa pistää silmään tuo, että Suomi puolestaan pitää Venäjän vastaista rintamaa auki käsi
on/off-nappulalla. Nato on alkanut partioida Itämerta entistä tehokkaammin, vaikka tämäkään ei ole
ensimmäinen kerta, kun sitä on jo tehostettu. Tuo uutisointi BalticConnectorista sekä Ruotsin ja
Viron välisten tietoliikennekaapelin epäillystä sabotoinnista vain täytyy pitää pinnalla sen takia, että
tuolle partioinnille saadaan jokin (näennäinen selitys).
Vastalauseita tällaiselle spekulaatiolle ei Suomesta juuri kuulu. Venäjän puolustusministeri on
äskettäisessä puheessaan varoittanutkin, että Venäjän täytyy nyt varautua siihen mahdollisuuteen,
että Venäjää vastaan hyökätään Suomesta. Sen verran asiat ovat siis Suomen kannalta menneet
”eteenpäin”.

Pikkumainen kinastelukin palvelee tarkoitusta

Tämä iso kuva häivytetään sitten pikku kinastelulla. On esinettä Venäjän konsulaatin pihalla
Ahvenanmaalla. On Venäjän pääkonsulaatin sulkemista Turussa. On venäläisten autojen Suomeen
saapumisen estämistä.
Samaa suuren kuvan häivyttämistä tapahtuu nyt myös Israelissa. Kinastellaan siitä, kuka iski
palestiinalaiseen sairaalaan ja sen jälkeen ortodoksiseen kirkkoon. Kinastellaanpa siitäkin, oliko
kyseisiä iskuja ollenkaan vai olivatko kyseessä vain ”varoitusiskut”, joita palestiinalaiset sitten
suurentelevat saadakseen jonkinlaisen mediavoiton.
Tässä suhteessa Jacob Dreizin on asettunut Israelin puolelle ja vetoaa kuvamateriaaliin, jossa
sairaalasta ei olisi tuhoutunut kuin parkkipaikka. Tosin hänkään ei väitä, että itse ammus olisi ollut
palestiinalainen. Kyseessä oli kuulemma vain isku, jolla palestiinalaiset olisi saatu noudattamaan
Israelin kehotusta tyhjentää sairaala. Tätä väitettä on tietysti hyvä seurata, vaikka totuus ei
välttämättä Israelin puolella kuitenkaan ole. Tämähän ei olisi ensimmäinen kerta, kun Israel itse
kertoisi valeita saadakseen juuri tuota kummankin osapuolen janoamaa kansainvälistä myötätuntoa.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov muuten sanoi tuosta iskusta, että Yhdysvaltain pitäisi näyttää
satelliittikuvat, jotka sillä epäilemättä tuosta tapauksesta on: tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.

Miten mahdollinen isokaan suunnitelma voi edetä?

Tämä suorastaan pikkumainen kinastelu ei häivytä näkyvistä pelkästään tuota edellä hahmoteltua
isoa kuvaa. Mainittakoon vielä kerran, että isosta kuvasta ei ole kellään mitään selvyyttää – tuskin
niilläkään, jotka sen takana mahdollisesti ovat. Nythän Moon of Alabama näyttää, että tässä
hommassa on monta mutkaa matkassa. Nimenomaan Israelin kannalta. Sinne ovat jo olleet iskemässä Jemeninkin houthit – tosin ohjukset ammuttiin alas amerikkalaisten ansiosta. Jotka ovat
sanoneet, etteivät he muka lähde Israeliin sotimaan. Isompi murhe on blogin mukaan se Hezbollah,
joka on viime aikoina ollut hiljaa, mikä ei tarkoita sitä, että ammuksineen ja kokemuksineen, joita
se on saanut taistelussaan ISISiä vastaan, se tekisi selvää Israelista hyvinkin nopeasti (tosin tähän
uhkaan Dreizin sanoa töksäytti, että Israel vastaisi siihen uhkaan taktisella ydinaseella).
Näkyvistä uhkaa häipyä nimittäin myös jo se konflikti, joka on käynnissä Ukrainassa ja joka ei
osoita mitään laantumisen merkkejä. Länsi on nyt koetellut houkutella Venäjän sopuun – ennen kuin
Amerikan presidentivaalit tulevat kunnolla, missä vaiheessa Bidenin sodat alkavat haitata hänen
mahdollisuuksiaan, varsinkin kun ne menevät järjestään huonosti – mutta Venäjä on tähän
ykskantaan sanonut, että tässä vaiheessa kaikki ovat nähneet lännen vetäneen Venäjää nenästä jo
Minskin sopimusten yhteydessä, joten samaan halpaan Venäjällä ei ole enää mitään syytä mennä.
Joten taistelu jatkuu.
Biden koettaa tätä ongelmaa itsekin paikkailla. Tuossa mainitussa puheessa hän ehdotti, että
sotilaallista apua annettaisiin paitsi Israelille myös – ja sitäkin suuremmassa mitassa – Ukrainalle.
Tämän tarkoitus oli kuroa umpeen kasvava kuilu republikaanipuolueen MAGA-siiven ja
demokraattipuolueen välinen railo. MAGA ei enää halua antaa rahaa Ukrainaan. Sen sijaan se
varsin selväpiirteisesti haluaa tukea Israelia. Biden siis koettaa niputtaa nämä yhteen pakettiin –
minkä lisäksi rahaa menisi myös etelärajan maahanmuuttajavirtojen hillitsemiseen, mikä ehkä on
MAGAlle mieleen, vaikka se syyttääkin Bidenia koko ongelman aiheuttamisesta.

Leninin käsitys sodan oikeutuksesta

Jotkin kommunisteiksi itseään kutsuvat tahot ovat heittäneet hanskat tiskiin jo aikoja sitten ja
katsoneet Venäjän olevan samanlainen imperialistinen uhka kuin Yhdysvallat. Samoin niiden
mielestä BRICS on samanlainen imperialistinen blokki kuin NATO. Tähän on Kansan äänessä jo
vastattukin.
Mutta miten pitää marxilaisessa teoriassa tähän kaikkeen suhtautua? Hyvä kysymys. Vastaus siihen
ei ole mahdoton löytää. Se nimittäin löytyy erittäin selvästi Leninin kirjoituksesta Marxismin
karrikatyyri ja imperialistinen ekonimismi. Sen sijaan, että Lenin erottelisi puolustus- ja
hyökkäyssodan, hän vetää linjan ”aidosti” kansallisten etujen takia sodittujen sotien ja
todellisuudessa imperialististen sotien välillä. Edelliset ovat oikeutettuja – jälkimmäiset eivät. Tosin
jälkimmäiset koettavat väittää olevansa kansallisia, vaikka eivät ole.
Kumpaahan ryhmää Naton tuki Ukrainalle edustaa? Vaikka Lenin puhuukin kirjoituksessaan
Ukrainasta, silloinen Ukrainan itsemääräämisoikeuden puolustamisella ”oikeutetun” sodan ei voi
uskottavasti väittää palvelevan Ukrainan itsemäärämisoikeutta. Sen sijaan Venäjä sotii – tämän
kategorisoinnin mukaan – oman kansallisen itsemääräämisoikeuden puolustamiseksi. Ukrainan
tukeminen ei sen sijaan palvele kuin imperialistien – siis kapitalistien – etuja.

Väkivallan kierre näkyy jo kaduilla lännessä

Oli miten oli, inhimillinen hinta tästä on valtava. Ei pelkästään tuolla jossakin kaukana. Nyt siis
myös läntisen arvoyhteisön itsensä sydämessä. Ensin Amerikassa tapettiin 6-vuotias muslimipoika.
Siihen tunisialainen maahanmuuttaja vastasi Brysselissä tappamalla kaksi ruotsalaista – mihin tosin
tulee mukaan se, että Ruotsissa on poltettu koraaneja. Vastikään tuli uutinen, että Amerikassa
tapettiin synagogan puheenjohtaja.
Jos edellä esitettyä päättelyä noudatetaan, onko tämä nyt hinta, että tässä aletaan maahamuuttajia
vastaan aletaan toimia oikein viranomaisvoimin? Spekulaatiota tähän voi esittää, mutta ei mitään varmaa. Koetetaan ainakin esittää jonkinlaista marxilaista näkökulmaa tähän, kun ei valtamedia sitä
varmaan esitä.