Narratiivissa ei enää rimaa alitettavaksi: kestoaiheina Putin, Biden ja Gaza

Iltapäivälehdet ovat hyödyntäneet Vladimir Putinia päivittäin jo yli puolitoista vuotta omassa myynninedistämisessään. Joukkoon on tuskin mahtunut ainuttakaan juttua, jossa olisi puhuttu totta. Olisi vähintään kohtuullista, että lehdet lähettäisivät Putinille shekin tekijänoikeuskorvauksena sekä kiitoksena avusta markkinoinnissa. Onko tämä seuraavan kohun aihe: lahjoittiko Trump Putinille Yhdysvaltojen ydinasekoodeja jalkapallon sisällä Helsingissä v. 2018? (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 19.10.2023

Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Nimittäin Suomen iltapäivälehdistölle. Kerran siis näinkin päin, ja
jottei iltapäivälehdistön uskovaisille tulisi paha mieli, annettakoon tunnustus siis Suomen
iltapäivälehdistölle.
Nimittäin kun koko muu maailma nyt seuraa silmä tarkkana Gazan tapahtumia, Suomen
iltapäivälehdistö seuraa edelleen sitä, mitä Putin tekee Itämerellä. Iloksemme heitetään sellaisia
otsikoita kuin ”Tekikö Putin sen taas?”, mikä antaa olettaa, että Putin teki sen ensimmäisenkin
rötöksen eli Suomenlahden kaasuputken sabotoinnin. Nyt on vuorossa tietoliikennekaapeli Ruotsin
ja Viron välillä.
Putinilla ei näet ole maailmassa muuta huolta kuin se, miten saa tehtyä tätä pientä kiusaa Ruotsille
ja Suomelle. Onneksi tuon kaasuputken aikoihin sattui olemaan kova merenkäynti – siis myrsky,
josta Suomen valtamediakin puhui päiväkaupalla – niin Putin pystyi verhoamaan tekosensa
luonnonvoimien – ellei peräti ilmastonmuutoksen – syyksi.
Tänään taas vuorossa oli Putinin ydinasesalkku. Jotenkin tämä liittyy siihen, että Trump oli muka
jakanut USA:n ydinasekoodeja. Tosin valtamedian narratiivi ei ole vielä hyytynyt tuohon muotoon,
mutta odotetaan vain, niin kohta saadaan kuulla, miten Trumpin ja Putinin tavatessa Helsingissä
Yhdysvaltain ydinasekoodit olivat Trumpin ojentamassa jalkapallossa.

Bidenin tilannearvo Gazasta: ”Se toinen tiimi”

Entä Joe Biden sitten? Hän sanoi keskiviikkona Israelissa vieraillessaan israelilaisyleisölle, että
Gazan sairaalan tuhosi ”se toinen tiimi, ette te”. Omituisen sanamuodon takana lienees se, ettei
Biden muistanut ”sen toisen tiimin” nimeä. Sehän on – kuten on yleisesti tiedossa – Hamas.
Tärkeintä oli Bidenille kuitenkin painottaa sitä, että sikäli kuin sairaala oli tuhottu, sen takana ei
ollut Israel, joka suorittaa mattopommituksia Gazassa vaan Gaza itse (mihin päättelyyn on jo
totuttu, kun syyllisiä on etsitty Nord Streamin räjähdyksiin: tekijä onkin se, joka teosta kärsii
eniten). Näin eväin oli sitten läntisen arvoyhteisön johtajien mahdollista tuomita sairaalaisku
tulematta leimatuksi antisemitistiksi.
Mutta nyt Jacob Dreizin, johon olemme tukeutuneet kaikkine varauksinemme, ilmoittaakin että
sairaalaa ei ollutkaan tuhottu, kuten se toinen tiimi ilmoitti. Kyseessä olisikin näin ollen sen toisen
tiimin valhe tai ainakin suurentelu, mitä kuolonuhreihin tulee.
Onko tällä merkitystä? Narratiivi on niin selvästi esillä, että kukaan ei tosissaan enää edes välitä,
ottaako kukaan enää tosissaan sitä, mitä ”virallinen taho” – kuten nyt Valkoinen talo – sanoo. Sen
sijaan vääriin narratiiveihin aletaan puuttua entistä järeämmin: tästä puhuvat selvää kieltään nyt se,
että Russell Brand on joutunut hampaisiin jostakin seksuaalirikoksesta (muutama päivä sen jälkeen,
kun Rammstein-yhtyeen Till Lindemann oli todettu oikeudessa samantapaiseen tekoon
syyttömäksi), Larry Johnsonin jokin sivusto meni tällä viikolla kiellettyjen listalle, niin ettei sinne
enää pääse, englantilaisen Guardian-lehden pilapiirtäjä sai potkut piirrettyään ”antisemitistisen”
pilapiirroksen Benjamin Netanjahusta, ja entinen Ison-Britannian suurlähettiläs (Keski-Aasiassa),
Craig Murray, pidätettiin hänen palattuaan kotimaahansa Islannista sen takia, että hän oli ilmaissut
hyväksyvänsä Hamasin iskun, vaikka sanoikin inhoavansa sotaa.

Avoin yhteiskunta ja sen nykyinen irvikuva

Tämä on nyt se läntinen arvoyhteisö. Filosofisemmin sanottuna tämä on nyt se ”avoin yhteiskunta”, josta George Soros on kirjoittanut kirjankin. Ja jota hän tuki rahallisesti nimenomaan Ukrainassa,
joka taas on ihan oma lukunsa tässä avoimen yhteiskunnan historiassa, kuitenkin koko läntisen
arvoyhteisön vaiheisiin tiiviisti nivoutuen. Tämä on itse asiassa juuri se yhteiskunta, jota Bruno
Bauer esitteli kirjoituksissaan, jotka Karl Marx otti taas arvostelun kohteiksi omassa
kirjoituksessaan Juutalaiskysymyksestä vuodelta 1843. Se yhteiskunta on sellainen, jossa
kristinuskon valta-asema on tuhottu ja jossa on Bauerin mukaan sitten kaikkien – nimenomaan
juutalaisten – hyvä asustaa. Marx oli tästä eri mieltä sen takia, että tällainen katsontakanta antoi
vain kapitalismille vapaat kädet runnella rikki koko yhteiskunta. Ilman, että tavoitteena on
taloudellisen eriarvoisuuden kitkeminen, ei tällainen projekti johda kuin entistä pahempaan
orjuuteen – nimittäin kapitalismin voittoon.
Tuo Marxin analyysi on sitäkin tähdellisempi tänä päivänä, että uskonnon nousu alun perin
sekulaariseksi valtioksi perustetussa Israelissa on selvästi näkyvillä. Olipa uskonnosta sinänsä sitten
mitä mieltä tahansa, sen merkitystä Israelin yhä aggresiivisemmassa käyttäytymisessä ei voi olla
panematta merkille, esimerkiksi noiden ns. siirtokuntien leviämisessä. Tietysti sama toisinkin päin.
Islamilainen terrorismi ja juutalainen fanatismi näet ikään kuin peilaavat toisiaan – aina siihen
pisteeseen, että edellisen on katsottu olevan suorastaan jälkimmäisen sponsoroimaa.
Marxin analyysissä nostetaan myös esille Yhdysvallat – tosin jonkun toisen sitaattien kautta. Eikö
tuokin käy hyvin yksiin sen kanssa, mitä näemme tapahtuvan juuri tänä päivänä? Marx alleviivaa
sitä, että vaikka uskonto erotettaisiin valtiosta, kuten Yhdysvalloissa on tehty, uskonnon rooli
yhteiskunnassa ei siitä ainakaan heikompaan suuntaan kulje. Nimenomaan: kaikki uutiset uskonnon
kuolemasta Yhdysvalloissa – ja läntisessä arvoyhteisössä yleensä – ovat suuresti liioiteltuja, mikä
näkyy nyt siinä, mitä Biden päästelee suustaan Israelista puhuessaan.

Kansanmurhaa – puolin ja toisin?

Yhdestä asiasta meidän on oltava Dreizinin kanssa jyrkästi eri mieltä. Hän sanoo, ettei sillä ole
mitään merkitystä, kumpi osapuoli on nykyisessä Gazan kriisissä oikeassa ja kumpi väärässä? Ei
sillä tietysti mitään merkitystä olekaan, kun seuraamuksia ajatellaan – niitähän ei ikinä tule, kun
Israelin tuomitsemisesta olisi kyse. Boikotoinnitkin saadaan tukahdettua kutsumalla niitä
antisemitistisiksi ja uhkaamalla seuraamuksilla boikotoijia.
Tämä kuitenkin osoittaa läntisen arvoyhteisön todellisen tilan. Läntisen arvoyhteisön selkärangaksi
on aina näihin päiviin asti liputettu oikeusvaltiota. Oikeusvaltion periaatteita taas ovat yhtäläisyys
lain edessä ja oikeusvarmuus jne. Ei tällaisesta voi mitenkään enää puhua. Tai siis voidaan puhua,
mutta vastassa ovat sitten tuollaiset pölvästelyt kuin Bidenin lausunto ”siitä toisesta tiimistä”. Tai
Putinin syyttely tietoliikennekaapelin toimintaviasta Itämerellä, jos ihan Suomen mittakaavassa
puhutaan.
Kyllä Gazan konfliktin oikealla osapuolella on merkitystä. Israelin toimissahan on kyse nimittän
kansanmurhasta. Tämä ei ole kenenkän goyn itsensä päättelemä, vaan sen on lausunut israelilainen
holokaustin asiantuntija Raz Segal YouTube-kanavalla Democracy Now! Sen voi etsiä otsikolla ”’A
Textbook Case of Genocide’: Israeli Holocaust Scholar Raz Segal Decries Israel’s Assault on Gaza”.
Järjetöntä olisi mitään muuta väittääkään, eikä sellainen päättely, että kansanmurha on muka
oikeutettu, toimi ollenkaan. Joten mitä muutakaan Segalin väitteisiin voi vastata kuin käyttämällä
kaikkia ”avoimen yhteiskunnan” suomia keinoja kriittisten äänenpainojen kitkemiseksi? Gazan
tapahtumien todellinen merkitys onkin se, ettei oikeudellisilla näkökohdilla nykyisellään
näyttäisikään olevan juuri merkitystä, joten syytökset, joita viskellään nyt puolin ja toisin, ovat
käytännössä aika turhia (jos sen noin haluaa ilmaista).

Hamasin ohjelmasta

Täydellisyyden vuoksi vielä yksi asia, joka onkin oikeastaan koko asian ydin…
Nyt kun Hamasin peruskirjaa on tuuleteltu osoituksena siitä, että kansanmurha on myös Hamasin
ohjelmassa, senkin voi mainita tässä. Tuon peruskirjan kun lukee läpi, niin huomaa, että se puhuu
Palestiinan alueesta. Tämä käy selvästi esille sen 6 artiklasta, missä puhutaan myös kaikkien
muiden uskontojen turvaamisesta islamin suojeluksessa (Palestiinassa). Toisaalta asiakirjassa
puhutaan kyllä useaan otteeseen juutalaisten tappamisesta. Nämä tulevat islamin kirjoituksista.
Jos tämä peruskirja on siis auktoriteetti ja lyömäase, jota kuuluu tuuletella, niin tuokin pitäisi ottaa
rehellisyyden nimissä huomioon. Kuulostaako tuo peruskirja yllytykseltä kansanmurhaan?
Korkeintaan kiihottamisena kansanryhmää vastaan, ja sekin Palestiinan mittakaavassa. Tosin tässä
kuten monessa muussakin asiassa totuus voi olla täysin toinen, eikä terrorisminimitystä välttämättä
sulje pois se, mitä asiakirjoihin on kirjoitettu (vaikka ironista kyllä, tuulettelijat vetoavatkin juuri
tuohon asiakirjaan).
Nyt kun bauerilaiset ovat saneet pitkälti ohjelmansa läpi ja luoneet tuon ”avoimen yhteiskunnan”,
tästä islamia koskevasta kysymyksestä on tullut kaikkia koskettava asia koko läntisessä
arvoyhteisössä. Jos sitä nostaa kovin esille, saakin kuulla olevansa natsi ja tuon yhteiskunnan
vihollinen, vaikka tämä arvostelu ei kohtaakaan niitä, jotka ottavat saman asian puheeksi Palestiinan
osalta – mikä taas ei korreloi mitenkään todellisten natsien kanssa, jotka mainittiin esimerkiksi
Pariisin rauhansopimuksessa, jossa todettiin Suomen taistelleen natsien kanssa Neuvostoliittoa
vastaan ja jotka ovat edelleen merkittävässä asiassa paitsi Ukrainassa myös Kanadan parlamentissa.
Kai tässä saa sanansa sanoa itse kukin, ilman että pannaan suitset suuhun kaikin kyseisen
yhteiskunnan suomin keinoin, mukaan luettuina tekniset? Vai onko kyseinen toimintatapa nyt normi
tässä avoimessa yhteiskunnassa, mikä taas viittaisi natsismin nousuun?