Vuoristo-Karabakhin kohtalo ja Azerbaidžanin öljy: miten Armenia pelasi itsensä pussiin

Länsi syyttää säännönmukaisesti Putinia kaikesta mahdollisesta. Venäläisiä rauhanturvaajia on syytetty ”saamattomiksi” Vuoristo-Karabakhissa. Länsi suhmuroi Armeniassa mm. USAID:in avulla, taivuttaen maata totuttuun tyyliin lännen lakeijaksi. Euroopan on miellytettävä Azerbaidžania energiapoliittisista syistä, ja myös Turkilla on oma lusikkansa sopassa. (kuva: Wikimedia Commons)

Jonathan Widell 3.10.2023

Jo pitempään Armenian ja Azerbaidžanin välisistä välienselvittelyistä on kuulunut uutisia. Vielä
tänäkään päivänä edes kaikkein etevimmälle vaihtoehtomedialle ei ole selvää, mistä niissä on kyse,
varsinkin mitä tulee äskettäin puheena olleeseen tilanteeseen Vuoristo-Karabakhissa.
Keskusteluissa on pidettävä mielessä se, että kansainvälinen yhteisö on tunnustanut Vuoristo-
Karabakhin olevan osa Azerbaidžania. Tämä on hyvä pitää mielessä, ennen kuin vedetään liian
pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Öljy edelleen tärkeä

Vielä pari vuotta sitten tavanomainen selitys sille, mitä Yhdysvallat teki, oli se, että kaikessa on
kyse öljystä. Myös siinä vaiheessa, kun Venäjän öljylle ja kaasulle määrättiin pakotteita viime
vuonna, selityksenä tapasi olla, että USA haluaa venäläisen öljyn ja kaasun tilalle tuputtaa omaa
LNG:tään, jota tuotaisiin Eurooppaan laivoilla.
Sellaisia laivoja tulikin Inkooseen. Koska näistä LNG-toimituksista ei ole sen jälkeen kuulunut juuri
mitään valtamediassa sen enempää kuin sen peilikuvassa vaihtoehtomediassa, on pääteltävä, että
tämä LNG-tempaus on ollut täysi fiasko lännen kannalta. Melkein samaa luokkaa kuin Ukrainan
”vastahyökkäys”.
Energiapolitiikka ei ole kuitenkaan häipynyt geopolitiikasta minnekään. Itse asiassa saksalainen
valtalehti Frankurter Allgemeine Zeitung julkaisi vastikään jutun, jossa pantiin merkille yksi
tarkemmin ajatellen selvä asia. Koska Euroopan energiapolitiikka on nyt puun ja kuoren välissä
eikä ensi talven energiatoimituksia ole edelleenkään kunnolla ratkaistu, suurelle öljyntoimittajalle
Azerbaidžanille annetaan nyt periksi kaikessa, oli kyse sitten Vuoristo-Karabakhin ”etnisestä
puhdistamisesta” tai mistä tahansa muusta.

”Demokratia”

Totta on tietysti sekin, että Armenia on ollut lännen ja erityisesti Yhdysvaltain tähtäimessä jo
pitkään. USAID on lapioimassa sinne nyt rahaa kaikennäköiseen ”demokratian” edistämiseksi
tarkoitettuun projektiin. Tarkoituksena tässä on ennen kaikkea kammeta Armenia irti niistä
kiinteistä suhteista, jotka maalla on perinteisesti ollut Venäjään.
Ilmeisesti armenialainen Vuoristo-Karabakhin alue, joka on Azerbaidžanin sisällä tavallaan
Neuvostoliiton jäänteenä, on pieni hinta siitä, että tämä lännenmyötäinen kehitys pääsee jatkumaan.
Näin päästään näet myös eroon Neuvostoliiton jäänteistä (joita toisaalta ollaan kuitenkin Ukrainassa
puolustamassa).

Erdoğanin valta

Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea sitä, mitä on tapahtunut. On muistettava, että azerit ovat tavallaan
turkkilaisia, eikä ole etäinen se mahdollisuus, että Turkki käyttää Azerbaidžania alueella omana
pelinappulanaan. Koska Turkin johtaja Erdoğan häilyy nyt jossakin lännen ja Venäjän välimailla, ei
ole välttämättä selvää, mikä hänen pelinsä sillä suunnalla on.
Selvältä vaikuttaa, että Erdoğan pystyy lähettämään signaalin Venäjälle, että hänelläkin on sanansa
sanottavana Kaukasuksella, ja toisaalta lännelle, että länsikään ei pysty pelejään pelaamaan
”demokratian” nimissä, ellei Turkki ole niille asioille myötämielinen. Tämä koskee erityisesti sitä
signaalia lännelle, että hän osaa nämä pelit pelata, joten lännen on turha yrittää regiiminvaihtoa Turkissa nytkään, kun Erdoğania alkaa ikä painaa.
Syyt lännen mediassa sälytetään tietysti aina ensimmäiseksi Putinin niskoille. Nytkin on syytetty
Vuoristo-Karabakhin tilanteesta venäläisten rauhanturvaajien saamattomuutta, minkä puolestaan on
määrä osoittaa, että Putinin valta alueella on hiipumassa. Putin ei tästä tosin varmaankaan ole
moksiskaan, sillä hän on tähän syyttelyyn jo tottunut ja jopa hyötyy siitä nyt, kun on huomannut,
kuinka pitkälle hän pääsee profiloitumalla lännen puheissa aina siksi, jonka valta on horjumassa.
Tämä on nähty Ukrainassa, missä alueita on liittynyt yksi toisensa perään Venäjään, samalla kun
lännen propagandassa jaksetaan paasata, miten Putinin valta on lopuillaan.

Putinin asema

Parempi luonnehdinta tilanteelle on siis se, että energiapolitiikkansa ahdingon takia nimenomaan
Euroopan on annettava Azerbaidžanille ja siis myös Turkille periksi. Aina sen mukaan, millaisissa
suhteissa Erdoğan on Putinin kanssa, tämä koituu myös Venäjälle paitsi tappioksi lyhyellä
tähtäimellä, myös hyödyksi pitemmällä tähtäimellä.
Mitä onkaan pieni kasvojen menetys Vuoristo-Karabakhin suhteen, jos vastineeksi on luvassa yhä
enemmän Natosta irrallaan oleva Turkki lännen ja Venäjän välissä, ikään kuin
puskurivyöhykkeenä? Eikö jo Sun Tzu sanonut, että on parempi näyttää heikommalta, kuin itse
asiassa on? Paradoksaalista kyllä, tästä pitää lännen valtamedia huolen Putinin suhteen.

Armenia Turkkia hiertämässä – vai päinvastoin?

Erdoğania ei luulisi armenialaisten kohtalo järkyttävän. Päinvastoin, nyt kun yli vuosisadan
takainen armenialaisten vaino ottomaanivaltakunnassa on julistettu eri puolilla ”läntistä
arvoyhteisöä” kansanmurhaksi, Erdoğan voi pukea oman opportunisminsa periaatteelliseksi
ottomaaniperinnön puolustamiseksi ja siten jopa sankarilliseksi toiminnaksi.
Itse asiassa Turkki on irtaantunut lännestä yhä enemmän sen jälkeen, kun tuo armenialaisten
kohtalo julistettiin kansanmurhaksi. Toisin kuin Saksa, joka on onnistuttu syyllistämään omasta
kansanmurhastaan tottelevaiseksi USA:n lakeijaksi, tällä vedolla on ollut täysin vastakkainen
vaikutus Turkkiin.
Kun koko tilannetta tarkastellaan kokonaisuutena, näyttää siis siltä, että Armenian sitominen lännen
pauloihin onkin vastaveto Turkin ja myös Azerbaidžanin erkaantumiselle lännestä. Armeniahan
tässä korkeintaan jää pussiin Turkin ja Venäjän väliin, mikä sen omia etuja ei tule palvelemaan.

Vuoristo-Karabakh esimakua Armenian tulevaisuudesta?

Länsi ei pysty tälle asialle tekemään paljon mitään, niin kauan kuin Euroopan täytyy liehitellä
Azerbaidžania sen öljyn takia. Se, että Azerbaidžanin öljy kulkee länteen Kaukasuksen kautta, on
varmasti ollut tärkeässä osassa siinä vaiheessa, kun Armenia päätettiin sitoa entistä tiiviimmin
länteen.
Armeniahan tässä on joutumassa samanlaiseksi lännen uhrilampaaksi kuin Ukraina. Vuoristo-
Karabakhin kohtalo on ikään kuin miniatyyriesitys siitä, mikä tulee olemaan Armenian tulevaisuus.
Ei siis ihme, että Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi Armenian tekevän suuren virheen
kääntyessään lännen puoleen.