Ranska ajautumassa yhä syvempiin vaikeuksiin Länsi-Afrikassa – Nigerin sotilasjuntta varoittanut ulkopuolisia puuttumasta maan tilanteeseen

Niger on 27 miljoonan asukkaan valtio, pinta-alaltaan lähes kaksi kertaa Teksasin kokoinen, ja monikansalliset yritykset ovat ryöstelleet sen luonnonvarojensa, erityisesti uraanin ja kullan, vuoksi. Tässä kuvassa harmaa alue edustaa ECOWAS-aluetta ja punainen alue läheisiä Nigerin liittolaisia.

Kirjoittanut Pertti Hämäläinen 22.8.2023, kirjoituksen sisältö esitettiin Pertti Hämäläisen puheenvuorossa Elokuun tapaamisessa Loimaalla 12.8.2023

Länsi-Afrikan Nigerissä heinäkuun lopussa vallan on ottanut maan asevoimien tukema, kenraali Abdourahamane Tchianin johtama sotilasjuntta, joka kutsuu itseään 2020 Malissa vastaavanlaisen sotilasvallankaappauksen tehneen ryhmän esimerkin mukaisesti Isänmaan pelastuksen kansalliseksi neuvostoksi (Conseil national pour la souvegarde de la patrie). Sotilasjuntta ilmoitti irtisanovansa Ranskan kanssa vuonna 1977 solmitut sotilaalliset sopimukset. Ranskalla on Nigerissä noin 1500 sotilasta, joille annettiin aikaa 30 vuorokautta poistua maasta. Nigerissä on myös amerikkalaisia sotilaita, sekä Agadezissa Yhdysvaltain drone-tukikohta. Nigerin syrjäytetty länsimielinen presidentti Mohamed Bazoum on asetettu kotiarestiin ja häntä vastaan ollaan nostamassa syyte maanpetoksesta. Niger on entinen Ranskan siirtomaa, joka muodollisesti itsenäistyi 1960, mutta on sen jälkeen ollut vuosikymmeniä Ranskan taloudellisen, kulttuurisen ja osin sotilaallisen vaikutusvallan alaisena. Nigerin valtavien luonnonvarojen, sekä läntisen Afrikan kasvavan taloudellisen sekä geopoliittisen merkityksen vuoksi alue kiinnostaa yhä enemmän suurvaltoja.

Länsikeskeinen uutisointi ei kerro totuutta Nigerin tilanteesta

Länsi on vaatinut vallan palauttamista Nigerissä takaisin ”demokraattisesti” valitulle Bazoumille, kun taas uudet vallanpitäjät ovat ilmoittaneet, että Lännen kanssa ei keskustella ja samalla he ovat varoittaneet osin länsimielistä Länsi-Afrikan talousyhteisöä (Cédéao, Ecowas) puuttumasta sotilaallisesti tilanteeseen. Diplomaattisia kanavia tilanteen ratkaisemiseksi on kuitenkin käynnistetty sekä Cédéao:n, että myös Yhdysvaltain toimesta. Toistaiseksi hyvin jännittynyt ja kireä tilanne ei ole johtanut kuitenkaan ulkopuoliseen sotilaalliseen väliintuloon. Erityisen paljon huomiota Nigerin tapahtumat ovat herättäneet entisessä siirtomaaisännässä Ranskassa. Lännen liberaali valtamedia mukaan lukien Suomen Mediapooli on kuitenkin uutisoinut Nigerin tapahtumista tyypillisen länsikeskeisen vääristymän kautta. Nigerin ja koko Länsi-Afrikan tilanteen sekä historiallinen, että nykyinen moniulotteisuus on jätetty vähälle huomiolle ja nigeriläisten oma näkökulma on yritetty pelkistää Venäjän lippuja heilutteleviin ”nigeriläisiin disinformaation uhreihin”. Lähinnä on oltu huolissaan kotiarestissa olevan, pahasti korruptoituneen ex-presidentti Bazoumin ruokavaliosta, jolle uudet vallanpitäjät ovat antaneet syötäväksi kuulemma ainoastaan riisiä ja pastaa. Mohamed Bazoum on kotiarestinsa aikana saanut antaa haastattelun mm. Washington Postille, sekä tavannut Cédéao:n edustajia.

Tämä artikkeli esitettiin Pertti Hämäläisen puheenvuorossa Elokuun Tapaamisessa 12.8.2023. Sovitusti kaikki tapahtumassa kuullut esitelmät julkaistaan meidän julkaisuissa. Yleiskuva tapahtumasta (Marjaliisa Siira)

Viime vuosien sotilasvallankaappaukset johtaneet Ranskan aseman heikentymiseen

Ranskan asema ja mahti läntisessä Afrikassa on heikentynyt merkittävästi aivan viime vuosina. Sotilasvallankaappausten myötä ranskalaismieliset hallitukset ovat saaneet väistyä, ja ranskalaiset sotilaat lähteä sekä Malista, että Burkina Fasosta. Niin ikään Ranskan entinen siirtomaa Guinea (Conakry) siirtyi syyskuussa 2021 Ranskaan ainakin osittain kriittisesti suhtautuvan sotilashallituksen käsiin. Nämä kaikki edellä mainitut kolme valtiota ovat myös ilmoittaneet vastustavansa Länsi-Afrikan talousyhteisön taholta tulevaa mahdollista sotilaallista väliintuloa Nigerin tilanteeseen, ja ovat ilmoittaneet Algerian tavoin tukevansa Nigerin uutta sotilashallintoa.

Ranskassa Nigerin tapahtumat on otettu varsin ristiriitaisesti vastaan. Jotkin ranskalaiset jälkikolonialismin kriitikot ovat nähneet ei ainoastaan Nigerin tapahtumissa, vaan laajemminkin Länsi-Afrikan viimeaikaisessa kehityksessä toiveikkaita merkkejä läntisen imperialismin jäänteiden häviämisestä. Osalle ranskalaisista tapahtumat ovat taas olleet jälleen yksi esimerkki presidentti Emmanuel Macronin politiikan täydellisestä haaksirikosta. Front populaire lehdessä on nostettu esiin presidentti Macronin ja Ranskan ulkoisen tiedustelun DGSE:n välinen riita siitä ”kumman syytä” Nigerin heinäkuun 26. päivän tapahtumat ovat. Macron on syyttänyt DGSE:tä siitä, että se ei olisi tiedottanut riittävän ajoissa uhkaavasta sotilasvallankaappauksesta. Toimittaja Georges Malbrunot on kuitenkin omiin lähteisiinsä vedoten sanonut, että DGSE olisi kehottanut ennen kaappausta siirtämään Niameyssa olevia ranskalaisia turvallisuusjoukkoja suojaamaan presidentin palatsia, mutta vastaus Ranskan ulkoasiainhallinnon taholta olisi ollut, ”että emme voi, se kuulostaisi kolonialismilta”.

Ranskan kaksoisstrategia Nigerissä

Jälkikolonialismin aikakaudella Ranska on pyrkinyt pitkään toteuttamaan Afrikassa, erityisesti entisissä siirtomaissaan jonkinlaista kaksoisstrategiaa. Toisaalta Ranska on pyrkinyt esiintymään jonkinlaisena isällisenä hyväntekijänä antamalla suoraa kehitysapua, tukemalla koulutusta (ja samalla ranskan kielen asemaa, jonka katsotaan olevan yhdistävä tekijä lukuisten paikalliskielten ja kansallisuuksien muodostamissa maissa), ja tietysti yhdessä EU:n Afrikka-politiikan tavoitteiden mukaisesti ”demokratiaa ja kaikenpuolista tasa-arvokehitystä”.

Toisaalta Ranska on pyrkinyt säilyttämään ja jopa osin lisäämään kolonialismin aikana hankkimiaan taloudellisia etuja, vaikka virallisesti on jyrkästi sanouduttu irti ja tuomittu kolonialismin aikakauden politiikka. Epäselvää on, miten Ranska todella haluaa suhteensa Nigeriin ja muihinkin läntisen Afrikan maihin jatkossa järjestää.  Ranskassa virallisesti hyväksyttyyn demokratiaa, kumppanuutta, tasa-arvoa, naisten asemaa ja tyttöjen koulutusta korostavaan linjaan tuskin voidaan uskottavasti vedota yrittämällä samalla kaataa sotilaallisesti Nigerin uusi hallinto.

Tuhannet nigeriläiset vaativat ranskalaisten ja muiden ulkomaisten joukkojen vetäytymistä Niameyssä, Nigerissä, 3. elokuuta. (kuva Workers World Anadolu Agency)

Terrorismin vastainen sota

Terrorismin ja jihadismin vastainen taistelu on ollut lähes kaikissa Länsi-Afrikan muslimimaissa, joissa nyt on tapahtunut sotilasvallankaappaus, keskeinen argumentti Ranskan sotilaalliselle läsnäololle. Alueen lukuisten eri jihadistiryhmittymien terrorihyökkäykset väestöä kohtaan, joiden yksi merkittävä alkusyy on Naton Libyaan vuonna 2011 tekemät terroripommitukset, eivät kuitenkaan ole Ranskan armeijan läsnäolosta huolimatta merkittävästi vähentyneet, vaan päinvastoin koko terrorismin vastaisen sodan motiivin perusteet ovat herättäneet epäilyjä. Joka tapauksessa Ranskan, ja laajemmin EU:n Afrikka-politiikan palikat ovat nyt menossa todella sekaisin. Tilannetta ei varmaan EU:n näkökulmasta paranna se, että EU-komissiossa ns. Afrikka-komissaarina toimii (EU-slangilla – hoitaa EU:n kansainvälisiä kumppanuuksia) Jutta Urpilainen, joka tuli takavuosina tunnetuksi verkkosukkahousu-Juttana, mutta on itse kertonut nykyisin ”vaalivansa kristillisiä arvoja” ja hoitelee ristikaulakoru kaulassaan EU-komissarin virkaansa.

Ankara kilpailu Nigerin luonnonvaroista

Nigerin sotilashallinto on perustellut vallankaappauksen välttämättömyyttä mm. entisen hallinnon ja presidentti Bazoumin korruptoituneisuudella ja maan turvallisuustilanteen heikentymisellä. Taustalla on jo pitkään kasvanut katkeruus erityisesti Ranskaa kohtaan. Nigerin itsenäistymisen jälkeiset kuusi vuosikymmentä eivät ole juurikaan tuoneet minkäänlaista vaurautta maan väestölle. Köyhyys, lukutaidottomuus, terveydenhuoltojärjestelmien rappio, yleinen turvattomuus, lopulta terrorismi ja väkivalta liittyvät alueen luonnonvarojen riistoon. Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkijat Karim Maïche ja Anitta Kynsilehto totesivat tuoreessa Nigerin ja Länsi-Afrikan tilannetta käsitelleessä artikkelissaan, että uusliberalistinen talouspolitiikka on erilaisten tuhoisten Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rakennesopeutusohjelmien (1985-2000), sittemmin köyhyyden vähentämisstrategioiksi nimettyjen prosessien rytmittäminä johtanut alueen luonnonvarojen yksityistämiseen.

Nigerin valtavien luonnonvarojen mittaamaton jalostusarvo on valunut entisen siirtomaaisännän Ranskan taskuun ja vain pieni osa on jäänyt Nigeriin, sekin maan umpikorruptoituneelle pienelle eliitille. Nigerissä sijaitsevat maailman viidenneksi suurimmat uraanivarat, lisäksi sillä on maaperässään runsaasti kultaa ja muita, lähitulevaisuudessa entistäkin arvokkaampia mineraaleja. Niger on myös öljyntuottaja. Samaan aikaan Niger on bkt:lla mitattuna yksi maailman köyhimmistä maista. Valtavista energiavaroista huolimatta Nigerin väestöstä vain 19 %:lla on päivittäinen mahdollisuus käyttää sähköä. YK:n tilaston mukaan 42 % maan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.

Nigerin hallitsevan sotilashallituksen kannattajat kokoontuvat mielenosoituksiin, joiden tarkoituksena on taistella maan vapauden puolesta ja torjua ulkomaalaisia ​​häiriöitä Niameyssä, Nigerissä, 3. elokuuta 2023. Joukossa näkyy myös Venäjää tukevia tunnuksia (Kuva julk. Workers World, AP Photo Sam Mednick)

Nigerin uraanivarat ovat käytännössä Ranskan hallinnassa

Nigerin uraanivaroja hallitsee Ranskan atomienergiakomissio ja käytännössä uraanijätti Orano, joka Suomessa tunnetaan paremmin entisellä, surullisen kuuluisalla nimellään Areva. Orano toimittaa uraania Ranskan ydinvoimaloihin, joiden kaikesta polttoaineesta peräti 1/3 on peräisin yksinomaan Nigeristä. Kyse on merkittävästä osuudesta, kun tiedetään, että koko Ranskan vuotuisesta sähköntuotannosta n. 80% tuotetaan ydinvoimalla. Ainostaan 15 % Nigerin uraanivaroista on maan omissa käsissä, josta siitäkin saatava taloudellinen hyöty on siis valunut pääosin maan korruptoituneelle eliitille. Nigerin, ja useimpien muiden Länsi-Afrikan maiden taloudellista suvereniteettia heikentää lisäksi edelleen käytössä oleva rahajärjestelmä, Afrikan frangi (Communauté financiére Africaine), joka antaa Ranskalle käytännössä merkittäviä etuja Ranskan ja Länsi-Afrikan maiden välisessä kaupankäynnissä.

Kiinan Vyö ja tiehanke ulottanut lohikäärmeen lonkeronsa myös Nigeriin

Nigerin tilanteessa on huomioitavaa myös se, että uraanilla ja muillakin maan luonnonvaroilla on suora sotilas- ja geopoliittinen merkitys. Kaikki globaalit ja alueelliset suurvallat ovat tavalla tai toisella kiinnostuneita Nigeristä ja pyrkivät jollakin tavoin vaikuttamaan paikallisesti. Nigerin Agademin öljykentillä häärivät kiinalaiset, jotka ovat yhdessä Nigerin nyt kaatuneen hallituksen kanssa käynnistäneet massiivisen yli 2000 kilometriä pitkän öljyputkihankkeen Nigeristä Guineanlahteen  Beniniin osana Kiinan globaalia Vyö ja tie-hanketta.

Nigerin kohtalo alleviivaa koko maapallon tulevaisuutta

Onko niin, että kuluvan vuosisadan keskeisimmät kamppailut koko maapallon tulevaisuudesta käydään Afrikassa? Muodostuuko Nigeristä tämän taistelun kenties paradigmaattinen esimerkki? Näihinkin kysymyksiin historia tulee antamaan meille vastauksen aikanaan. Joka tapauksessa on hyvä syy uskoa, että Afrikan merkitys tulee olemaan hyvin ratkaiseva – luonnonvarojensa, sijaintinsa, sekä taloudellisten, sosiaalisten ja väestöllisten tekijöidensä vuoksi. Yksinomaan nyt puheena oleva Niger on valtava maa, pinta-alaltaan yli 1,3 miljoonaa neliökilometriä eli noin neljä kertaa Suomen kokoinen. Erittäin korkean syntyvyysluvun maassa on yhteensä n. 27 miljoonan väestö, josta peräti 60 % on alle 18-vuotiaita.

Laajeneeko Nigerin tilanne sodaksi?

Nyt kun reilu kuukausi on kulunut Nigerin sotilasvallankaappauksesta ja vaikuttaa siltä, että ei sen enempää Länsi-Afrikan talousliitolla, kun sen suurimmalla yksittäisellä valtiolla Nigerialla ole ollut halua eikä ilmeisimmin kykyäkään Nigeriin tehtävään sotilaalliseen interventioon. Sotilaalliset toimet Nigeriä kohtaan johtaisivat Malin ja Burkina Fason välittömään liittymiseen sotaan Nigerin tueksi. On oletettavaa, että jonkinlaista tukea tulisi lisäksi Guinealta, Tšadilta ja Algerialta. Luonnollisesti Venäjällä, Kiinalla ja Turkilla, sekä useilla arabimailla tulisi olemaan merkittävä intressi konfliktin hallinnassa, mikäli se eskaloituisi.  Uhkailuja on sen sijaan esitetty ja erilaisten kokoontumisten jälkeen Nigerille on asetettu tyypillisesti pakotteita. Yhdysvallat on jäädyttänyt noin 100 miljoonaa Nigerin varantoja ja EU asettanut henkilöpakotteita. Vaikka geopoliittinen palapeli läntisessä Afrikassa on hyvin monimutkainen, on tässä tilanteessa paljon myös nyt Nigerissä valtaa pitävän sotilasjuntan omissa käsissä.

Yhdysvaltain armeiljalla on 1000 sotilasta Nigerissä ja se suorittaa Drone-iskujaan alueella sijaitsevasta tukikohdastaan.

Nigeriläisten pitäisi itse saada päättää asioistaan

Toivottavaa nigeriläisten itsensä näkökulmasta olisi tietysti maan luonnonvarojen määräysoikeuden saaminen omiin käsiin Nigerin talouden perustuessa raaka-aineisiin ja sitä kautta maan valtavien sosiaalisten ongelmien ja taloudellisen eriarvoisuuden vähentäminen. Pelkästään korruption lakkauttaminen ja luonnonvarojen kansallistaminen ei luonnollisesti riitä, vaan maan tuotantoteollisuuden työläisten vallan ulottamiseen oman työn tuotteeseen täytyy liittää koko alueen muun väestön sosiaalis-taloudellisen aseman kohottaminen, sekä eri väestö- ja kieliryhmien ristiriitojen rauhanomainen ratkaisu huomioiden myös ekologiset kysymykset. Maan ylijäämäväestön ajaminen Eurooppaan tuskin minkäänlaiselta hallitukselta enää onnistuisi, sillä sekä Algeria että Tunisia ovat reippaasti tiukentaneet maahantulopolitiikkaansa. Algerialla on yli 1300 kilometriä yhteistä rajaa Nigerin kanssa. Lännen epävakauttama Libya onkin muodostunut Sahelin alueen huume-, ase- ja ihmissalakuljetuksen keskeisimmäksi solmukohdaksi. Köyhyyden vähentämiseen liittyvät suuret haasteet, sekä ulkovaltioiden taholta mahdollisesti tulevat toimet ovat Nigerin uuden sotilashallinnon lähimmät ongelmat, jotka sen on pakko ratkaista tavalla tai toisella. Nykyisen Yhdysvaltain johtaman yksinapaisen maailmanjärjestelmän murentuessa on syytä uskoa, että samalla hajoavat sen ylläpitämät jälkikolonialistiset rakenteet. Samalla täytyy vilpittömästi toivoa, että nykyisen Euroopan unionin virallisesti julkilausuttu tavoite ”tehdä EU:sta vahvempi maailmannäyttämöllä” ei ainakaan toteutuisi Länsi-Afrikassa.

Pertti Hämäläinen

Lähteet:

Vijay Prashad, Kambale Musavuli. Niger is the fourth country in the Sahel to experience an anti-Western coup. peoplesdispatch.org.

Henri Temple. Niger: la Russie, une ennemie de la France et de l`Afrique. frontpopulaire.fr

La Rédaction du Front populaire. Putsch au Niger: Macron et la DGSE se tirent entre les pattes. frontpopulaire.fr.

Yann Mens. Au Niger, les djihadistes ont tout à gagner du coup d`Etat. alternatives-economiques.fr.

Eva Moysan. Pression russe, dépendance africaine: la nouvelle géopolitique des céréales. alternatives-economiques.fr.Karim Maïche, Anitta Kynsilehto. Afrikan vallankaappausvyöhyke: Kesken jäänyt dekolonisaatio ja turvattomuus Länsi-Afrikassa. po