Naapuriseuran tapaamisessa 25.5.2023 keskusteltiin geopolitiikasta, Venäjästä ja Suomesta

Naapuriseuran toisessa tapaamisessa 25.5.2023 käytti merkittävän puheenvuoron Venäjän federaation Suomen suurlähettiläs, Pavel Kuznetsov (Kuvassa 2. vasemmalta)

Pertti Hämäläinen 26.5.2023

Naapuriseura on vain puolisen vuotta perustamisensa jälkeen onnistunut saavuttamaan pienimuotoista menestystä itsenäisesti ajattelevien suomalaisten keskuudessa. Naapuriseura järjesti tämän kevään toisen tapaamisensa 20.5. Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa Helsingissä. Tilaisuuden avasi Naapuriseuran Sanomat – verkkolehden vastaava toimittaja Mauno Saari, joka lyhyessä avauspuheenvuorossaan palasi Naapuriseuran idean – vaalitaan hyvää naapuruutta ihmisten ja valtioiden välillä ja eletään ihmisiksi – syntyvaiheeseen. Ratkaisevaa oli, kun pääministeri Sanna Marin, sodan ja vihan musta papitar julisti, että nyt on katkaistava kaikki siteet Venäjään. Tämähän on suoranaista hulluutta, vain piru voi keksiä pahempia ideoita. Näin syntyi Saaren mukaan ajatus pyrkiä johonkin hyvään. Ja siitä lähti liikkeelle Naapuriseura. Ja hyvin on lähtenytkin, sillä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen elokuvasali oli ääriään myöten täynnä.

Nykytilanteen historiallista taustaa

Tilaisuuden pääpuheenvuoro oli varattu Venäjän federaation Suomen suurlähettiläs Pavel M. Kuznetsoville. Puheessaan suurlähettiläs Kuznetsov toi esiin tämänhetkisen geopoliittisen tilanteen taustalla olevia lähi- ja hieman kaukaisempaankin historiaan liittyviä tekijöitä. Neuvostoliiton hajottamisen jälkeisen ajan eli ns. uuden Venäjän poliittisella eliitillä oli harhakuvitelma Yhdysvaltain ja EU:n ”kumppanuuden” luonteesta. Tämä johti tuolloin, 1990-luvulla, Venäjän kansallisten intressien laiminlyömiseen, taloudelliseen katastrofiin ja saman vuosikymmenen lopulla lähestulkoon Venäjän valtiollisen itsemääräämisoikeuden menettämiseen. Suurlähettiläs Kuznetsovin mukaan taustalla vaikuttavat vielä huomattavasti syvemmät historian virrat, sillä koko Venäjän nykyhistorian läpi länsi on hamunnut Venäjän luonnonvaroja. Venäläinen maailma, sivilisaatio ja talous ovat lännen pyrkimyksien näkökulmasta liian suuria ja merkittäviä jätettäväksi venäläisille.

Ukraina on lännen ase Venäjää vastaan

Tämän hetken jännittynyt tilanne kulminoituu Ukrainassa, jonka länsi Kuznetsovin mukaan valitsi yhdeksi tärkeimmäksi aseekseen Venäjää vastaan jo vuosituhannen alkupuolella. Suursijoittaja Soroksen rahoittamat värivallankumoukset, aiempien sopimusten vastainen Naton itälaajentuminen ja pyrkimys liittää Ukraina (ja Georgia) Natoon, sekä lännen Ukrainassa 2013–14 organisoima vallankaappaus ja Minskin 2015 sopimuksen rikkominen ovat johtaneet nykyiseen kriisiin. Kuznetsov totesi, että Venäjälle tässä kaikessa on kyse Venäjän valtiollisesta olemassaolosta, kun taas Yhdysvalloille kyse on amerikkalaisen maailmanhallinnan säilyttämisestä.

Yhdysvaltain kaksoisstandardien alla ei kukaan halua elää

Maailman enemmistö ei kuitenkaan halua elää länsikeskeisessä, Yhdysvaltain hallitsemassa maailmanjärjestyksessä, koska se perustuu ”monenkeskisiin” ja ”sääntöpohjaisiin” kaksoisstandardeihin. Näiden kaksoisstandardien mukaan USA ja länsi eivät voi koskaan syyllistyä sotarikoksiin (tai ylipäätään tehdä mitään väärää). Monenkeskisyys ja sääntöpohjaisuus ovat lännen omiin tarkoituksiinsa luomia käsitteitä, Yhdysvaltain johtaman länsikeskeisen maailmanhallinnan säilyttämiseksi. Kuznetsovin mukaan länsi on jakanut maailman ”demokraattisiin” ja ”autoritaarisiin” maihin. Tämän jaon kriteerinä on kyky palvella Yhdysvaltoja. Tässä yhteydessä Kuznetsov nosti esiin Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin taannoisen lausunnon, jossa Borrell totesi Euroopan olevan puutarha ja muun maailman viidakko.

Suomi hävittänyt arvokkaan historiallisen kokemuksen

Suomen ja Venäjän suhteista suurlähettiläs P.M. Kuznetsovilla oli vakavaa ja surullista kerrottavaa. Venäjän ja Suomen vuosikymmeniä jatkunut hyvä naapuruus on Suomen poliittisen johdon toimesta hyvin lyhyessä ajassa tuhottu ja naapuruudelle aiheutettu pitkäaikaisia rakenteellisia vaikeuksia. Suomen poliitikot ovat hyvin lyhyessä ajassa hukanneet kaiken arvokkaan historiallisen kokemuksen kuunnellen balttien signaaleja uutena ”totuutena” ja lainaten heiltä nationalistisen (ulkopolitiikan) mallin. Suomi on rakentanut itse rautaesiripun Venäjän ja Suomen, ihmisten, kaupunkien, alueiden ja kansalaisjärjestöjen välille. Vaikka tämän hetken tilanne on varsin surullinen, niin onneksi maantieteelle emme voi mitään. Tämä kannustaa toivottavasti jälleen joskus tulevaisuudessa rakentamaan uudestaan kaiken se, mikä nyt näyttää rikotun lopullisesti.

Suomen ja suomalaisuuden ideaa hävittämässä

Suurlähettiläs Kuznetsovin kanssa erittäin ystävällisessä ja lämpimässä ilmapiirissä käydyn laaja-alaisen keskustelun jälkeen saatiin kuulla vielä Naapuriseuran idean isän, pitkänlinjan ansioituneen journalistin ja kirjailijan Mauno Saaren puheenvuoro. Varsin henkilökohtaisellekin tasolle yltäneessä puheessaan Saari tavoitti varmasti useimpien Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen elokuvasalissa olleiden tuntemukset ja ajatukset liittyen Suomeen ja suomalaisuuteen. Miten tähän on tultu? Miksi kaikki hyvät ja arvokkaat asiat on hukattu, historiallinen kokemus, viisaus, poliittinen johtajuus? Lopulta ollaan hävittämässä koko suomalaisuuden ideaa. Tähän voisi lisätä, että ei ainoastaan kulttuurista ideaa Suomesta, vaan konkreettisesti koko Suomi on syötetty niin taloudellisesti, kuin sotilaallisesti vieraiden voimien kitaan.

Naapuriseuralla on tärkeä tehtävä tässä ajassa  

Monet meistä itsenäisesti ajattelevista suomalaisista kokee päivittäin Mauno Saaren tavoin pettymystä, surua ja ehkä vihaakin. Mitä muuta voisi tunteva ihminen kokea, kun jatkettuihin törkeisiin maanpetoksiin syyllistynyt poliittinen eliittimme pyörittää silmiemme edessä irvokasta mediasirkustaan. En viitsi pilata tätä kirjoitusta mainitsemalla enää yhtäkään näiden rikollisten nimeä, riittää kuin yksi pahimmista on jo ensimmäisessä kappaleessa mainittu. Tietyssä melankoliassa on voimaa, mutta tarvitaan muutakin. Naapuriseuralla onkin suuri historiallinen tehtävä tässä ajassa. Se on toivon ylläpitäminen. Niin oman kuin yhteisöllisen toimintakyvyn säilyttämisen edellytyksenä on edes pienikin näkymä parempaan tulevaisuuteen. Vaalitaan hyvää naapuruutta Suomen ja Venäjän välillä. Ja eletään ihmisiksi.

(Naapuriseuran tapaamiset ja tärkeimmät puheenvuorot on julkaistu täällä Kansan äänen verkkosivulla. Ne löytyvät hakukomennolla mm. hakusanalla ”Naapuriseura.”)