Sähkön hinta, mikä ratkaisee?

Pörssisähkön hinta on noussut rajusti viime vuoden aikana. Sitä on perusteltu esimerkiksi sääolosuhteiden rajulla erolla ja vesivarantojen vähäisyydellä. Nämä kuuluvat kuitenkin normaaliin vuosittaiseen vaihteluun.

Hintaan vaikuttavat
Sähkön hintaan vaikuttavat sähkön tuotannon sekä kysynnän määrä eli markkinat ja tuotantotavat sekä päästökauppa ja veden-, tuulen- sekä aurinkoenergian saatavuus. Keskeisiä tekijöitä ovat ydinvoiman, turpeen, hakkeen, teollisuuden yhteistuotannon ja fossiilisten, kuten öljyn, kaasun, kivihiilen ym. käyttö. Myös perussiirtoverkkojen (400 kV) kapasiteetilla on merkitystä. Sähkön tuonnilla on Suomessa myös merkittävä vaikutus ja myös EU:n energiapolitiikka on merkittävässä roolissa.

Sähkön kauppa
Suomi ei voi itsenäisesti määrätä meillä sähkön hintaa. Hinnan määrää kaupallinen sähköpörssi Nord Pool tai osakeyhtiömuotoinen Nord Pool Spot AS, jonka omistajina ovat Euronextin (66%) sekä lopun omistuksen osalta Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Liettuan kantaverkkoyhtiöt. Myös Latvian kantaverkkoyhtiölle AST:lle on varattu oikeus hankkia muiden Baltian kantaverkkoyhtiöiden kaltainen 2 % omistusosuus. Nord Pool Spotin kotipaikka on Norjan Lysakerin kunnassa.
Nord Pool hallinnoi sähköpörssiä nimestään huolimatta myös Saksassa, Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sähköpörssi on laajentumassa myös Puolaan ja Irlantiin. Nord Pool toimittaa palveluita myös Kroatiaan ja Bulgariaan. Nord Pool on tyypillinen raaka-ainepörssi, jossa käydään kauppaa sähköllä. Nord Poolissa on kolme keskeistä kauppapaikkaa: (1) seuraavan päivän sähkön hinnan tunnin tarkkuudella määräävä Spot-markkinat, (2) sähkön finanssituotteita vaihtava johdannaismarkkinat sekä ns. (3) Elbas-tasesäätömarkkinat.

Nord Pool asettaa niin sanotun Spot-hinnan, eli päivittäinen hinta tai markkinahinta tunti tunnilta tarjonnan ja kysynnän perusteella. Joka aamu klo 13.00 asti sähköntuottajat ja -kauppiaat tekevät tarjouksensa seuraavalle päivälle. Tarjous ilmaisee määrän (MW/tunti), jonka kukin kauppias on halukas ostamaan tai myymään tietyllä hintatasolla (€/MWh) jokaisesta tunnista. Nord Pool julkaisee joka päivä klo 13.45 hinnat seuraavalle päivälle. Hinnaksi muodostuu hinta, missä osto- ja myynti tarjoukset kohtaavat niin, että kalleimmasta muodostuu kaikille hinta. Pohjoismaissa hinnat nousevat, koska on edullista myydä sähköä Eurooppaan.

Pohjoismaat paitsi Suomi jakaantuvat useisiin Nord Poolin markkina-alueisiin. Esimerkiksi Ruotsi neljään eri alueeseen, mutta Suomi on yhtenä alueena. Suomen hinta on siirtoteknisistä syistä usein sama kuin Ruotsin Tukholman alueen hinta. Ruotsilla ja Norjalla on huonot etelä – pohjoissuuntaiset verkkoyhteydet (400kV), joka myös vaikuttaa hintaan. Esimerkiksi samanaikaisesti Ruotsi 1 pohjoinen 44 € MW/h, Ruotsi 3 Tukholman alue, mikä usein on myös sama Suomessa 212 € MW/h ja Ruotsi 4 etelä, josta myydään sähköä Eurooppaan 232 € MW/h.

Päästökauppa
Euroopan unionin päästökaupassa Euroopan komissio määrittelee kullekin päästökauppakaudelle päästöjen maksimimäärää vastaavan päästöoikeuksien kokonaispotin.
Tämä kokonaispotti jaetaan eri jäsenvaltioille, joiden kansalliset päästökauppaviranomaiset jakavat maakohtaisen kiintiön teollisuus- ja energiantuotantolaitoksille. Euroopassa suurin osa hiilidioksidipäästöistä syntyy energian tuotannosta, joten päästökaupan vaikutukset näkyvät selvästi ener­gian hinnassa. Hiilidioksidin päästöoikeuden hinta nostaa sähkön tuotantoon käytettävän hiili- ja kaasuvoiman kustannuksia. Toisaalta ”päästöttömän” energian, kuten vesi- ja ydinvoiman tuottajien ei tarvitse maksaa hiilidioksidipäästöistä, ja näin ollen ”päästötön” energia saa kilpailuetua. Seurauksena on energian hintojen nousu, sillä Euroopassa ei ole tarjolla riittävästi ”saastuttamatonta” energian tuotantoa. Siksi osa sähköä joudutaan tuottamaan hiili- ja kaasuvoimalla, joiden tukkuhintaa päästöt nostavat ja kuluttajien sähkön hinta nousee. EU:n päästökauppa ei johda hiilidioksidipäästöjen alenemiseen EU-alueella. Jos yksittäinen hiilivoimala tai kaasuvoimala suljetaan jossakin maassa tai yksittäisen voimalan päästöjä onnistutaan alentamaan, niin muut toimijat saavat lisätä hiilidioksidipäästöjä vastaavasti. Päästökauppa on tosiasiassa ”vero”, jossa joku tuottaja häviää ja toinen voittaa. Maksaja on aina sähkön käyttäjä.

EU:n energiapolitiikka
EU:n alueella on ajettu alas ydinvoimaa ja hiilivoimaa ym. ilman, että sitä korvaavaa tuotantoa olisi rakennettu. Tuulivoima ja aurinkovoima yms. tuotanto vaihtelevat noin yhdeksänkymmentä prosenttia. Säätövoimasta on pitkään ollut puutetta ja nyt ollaan lisäksi ongelmissa riittävän sähkön perustuotannon turvaamisessa, lisäksi sähkön kulutus on kasvussa. Vety on säätövoiman osalta tulevaisuuden ratkaisu, mutta vetytalouden toteutuminen on kymmenien vuosien päässä.

EU:n energiapoliittiset virheet
Pyrkimyksissä hiilidioksidin osalta päästöttömään tuotantoon ei ole huomioitu kokonaisuutta. Fossiilista sähkön tuotantoa alas ajettaessa ei ole huomioitu korvaavaa tuotantoa eikä sähköverkkojen rakentamista. Päästöttömän tuotannon tuotto on epätasaista. Biopolttoaineisiin ja biokaasuun ei riitä jäteraaka-aineita, eikä kaikkia metsiä voida hakata. Ydinvoimaa ajettiin alas huomioimatta muutostarvetta siirtoverkoissa. Tuulivoiman rakentamisessa ei Suomessakaan ole tehty edes kuntakohtaisia suunnitelmia, eikä huomioitu tarvittavia siirtoverkkoja ja järkevää tiestöä sekä maankäyttöä. EU on politisoinut venäläisen maakaasun käyttämisen, vaikka se on ainoa vaihtoehto hiili- ja ydinvoiman alasajolle, kunnes Euroopassa päästään vetytalouteen. Päästökauppa on ”vero”, joka ei vähennä hiilidioksidipäästöjä. Nämä nostavat sähkön hintaa myös markkinaehtoisesti toimivan Nord Poolin jakelualueella, johon Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid kuuluu.

Kalevi Wahrman
Porvoo