Militarismi ja uusliberalismi kasvussa – tarvitaan vastavoimaa
Maamme valtamedia ja poliittinen eliitti eivät olleet pysyä nahoissaan, kun Turkin parlamentti ratifioi pitkän odotuksen jälkeen Suomen Nato-jäsenhakemuksen. Hakemuksen käsittelyä seurattiin median toimesta vajaan vuoden ajan lähes päivittäin, kuin jännittävää jatkonäytelmää. Tämän avulla pyrittiin muokkaamaan kansalaisten mieliä jäsenyydelle suopeaksi.
Sotilasliitto-sana korvattiin lempeämmältä kuulostavalla puolustusliitolla, vaikka Natolla on kontollaan brutaaleja hyökkäyssotia, esimerkiksi entisen Jugoslavian alueella ja Libyassa. Olennainen osa Nato-propagandaa on ollut Venäjällä pelottelu, Venäjän johtajien mustamaalaaminen ja leimaaminen hulluiksi, arvaamattomiksi jne. Valtamedia ja vallanpitäjät ovat tehneet tässä asiassa saumatonta yhteistyötä.
Todellisuudessa maamme suurimpia turvallisuusuhkia ovat russofobia ja Venäjä-viha. Ne ovat sumentaneet järjen ja terveen ajattelukyvyn, ja johtaneet vaarallisiin ulkopoliittisiin ratkaisuihin. Tilanne muistuttaa ikävästi talvisotaa edeltänyttä aikaa. Tuolloin Suomen poliittisen johdon jääräpäisyys, periaatteellinen Venäjä-viha sekä liittoutuminen väärän osapuolen kanssa johtivat turhiin sotiin ja kuolemiin. On traagista, että Paasikiven ja Kekkosen sodanjälkeiset, elintärkeät opetukset on heitetty Nato-uhon myötä roskakoriin.
Voimistunut militarismi ja Nato-huuma näkyivät myös äskettäin käydyissä eduskuntavaaleissa, joissa kokoomus sai suurimman puolueen paikan. Nato-jäsenyys on entisestään vahvistanut mediasensuuria, joka nykytilanteessa on käytännössä sotasensuuria. Suomi on tehnyt itsestään Ukrainan sodan osapuolen, lähettäessään säännöllisesti – ja kansainvälisen oikeuden vastaisesti – aseistusta Kiovan sotavoimien tukemiseksi.
Militarismin kasvu vahvistaa oikeistolaista suuntausta myös muilla yhteiskuntaelämän alueilla. Valtiovarainministeriön virkamiehet esittivät vaalien alla omia laskemiaan valtiontalouden leikkaustarpeista. Virkamiehet eivät ole demokraattisesti valittuja päättäjiä, mutta siitä huolimatta he usein astuvat poliitikkojen tontille jakelemaan uusliberalistisia ohjeitaan talouden hoitamiseksi.
Suomalainen keskustelu yhteiskunnan kehittämiseksi pyörii lähes yksinomaan sen ympärillä, mistä valtion menoista voidaan leikata. Kokoomus on esittänyt vaatimuksen 6 + 3 miljardin euron leikkauksista. Esityksessä leikkaukset jakautuisivat siten, että tälle vaalikaudelle tulisi kuuden, ja seuraavalle kaudelle kolmen miljardin euron leikkaukset. Kokoomus on esittänyt leikkausten hyväksymisen kynnyskysymyksenä hallitukseen pyrkiville puolueille.
Tämän mittaluokan leikkaukset aiheuttaisivat vakavia haittoja taloudelle, ihmisten toimeentulolle, sosiaaliturvalle, koulutukselle ja monelle muulle yhteiskunnan osa-alueelle. Suomi esiintyy mielellään mallioppilaana kansainvälisissä ympyröissä, mutta ei ole huomaavinaan kritiikkiä, jota on toistuvasti esitetty maamme liian alhaisesta perusturvan tasosta. Valtiovarainministeriö on esittänyt ”säästötoimena” laajaa indeksikorotusten poistamista. Tämä olisi vakava isku jo ennestään liian alhaiselle perusturvan ja eläkkeiden tasolle, etenkin nykyisissä korkean inflaation ja nousevien kustannusten oloissa. Jyrkästi kasvaneisiin sotilasmenoihin eivät virkamiehet tai yksikään eduskuntapuolue ole esittäneet leikkauksia.
Rauhan puolesta ja uusliberalismia vastaan on kamppailtava entistä voimakkaammin. Hyvien Venäjä-suhteiden palauttaminen tulee olemaan vaikeaa nykyisen täystuhon jälkeen, etenkin kun olemme liittyneet sotilasliittoon, jota Venäjä pitää vihollisenaan. Mutta hyvät suhteet ovat ainoa mahdollisuus rauhan säilyttämiseksi.
Tommi Lievemaa
