Kolme artikkelia Suomesta Natossa

Päästäksemme käsiksi tämän ajan henkeen Suomessa meidän tarvitsee ottaa puheeksi
pelkästään kolme artikkelia, joista selviää periaatteessa kaikki, mitä meidän pitää tietää. Kaksi
ensimmäistä on Suomen mediasta ja kolmas amerikkalaisesta.

Jonathan Widell 14.4.2023

Päällisin puolin banaali artikkeli Iltalehdessä

Ensimmäinen artikkeli ilmestyi Iltalehdessä keskiviikkona 12.4. Siinä kerrottiin, miten Venäjä
vastaa Suomen Nato-jäsenyyteen. Se puolestaan kiteytyi siihen, että Venäjä voimistaisi
ilmapuolustustaan. Tähän Pekka Toveri sitten vastasi, että tässä ei ole mitään uutta. Hänen
mukaansa se kielii ainoastaan siitä, että sota Ukrainassa menee Venäjän kannalta huonosti.
Tämä banaali ”uutinen” pitää lukea oikeassa valossa. Missä on se Venäjän hyökkäys tai
hyökkäyksen suunnittelu, joka toimi perusteluna sille, että Suomella oli tulenpalava kiire
hakea Naton jäsenyyttä? Se, miten sota nyt sujuu Ukrainassa – nimittäin ”lännen” kannalta
huolestuttavan huonosti – liittyy asiaan pikemminkin siten, että koska se ei suju lännen
kannalta toivotusti, nyt täytyy hakea jonkinlainen edes vaivainen voitto siitä, että Suomi on nyt
”puolustusliitossa” Pietarin tuntumassa.

Helsingin Sanomat tunnusti, että Natosta olisi pitänyt käydä keskustelua

Toinen artikkeli on sitten Helsingin Sanomissa jo tätä ennemmin ilmestynyt artikkeli, jossa
yhtäkkiä kuulutetaankin sen perään, että Nato-jäsenyydestä olisi pitänyt käydä keskustelua.
Jota ei siis Helsingin Sanomienkaan mukaan käyty.
Vaikka tässä lehti onkin eittämättä oikeassa, sille ominainen kyynisyys käy ilmi siitä, että se
itse oli ajamassa Suomea Natoon hullun lailla mitään vastalauseita sallimatta. Tämä
yhtäkkinen myöntyminen sen tunnustamiseen, ettei keskustelua käyty, näytti olevan leivottuna
itse kakkuun jo alun perin.

Kansainvälinen media kertoo, miten Suomi hylkäsi Helsingin hengen

Ja kolmas uutinen onkin sitten isosta maailmasta. Common Dreams julkaisi
mielipidekirjoituksen, jonka otsikkona oli, että Suomi hylkäsi Helsingin hengen. Saman
kirjoituksen julkaisi sitten myös Consortium News.
Aihe onkin kiinnostava, sillä vähän yli vuosi sitten vielä Sauli Niinistö puhui jatkuvasti
Helsingin hengestä, jonka täytyi sitten tehdä tilaa hänen vanhoille kasakkaviisauksilleen ja
lopulta Nato-hakemuksen runnomiseen ilman kansanäänestystä, mitä seurasi sitten hänen
toisen lupauksensa rikkominen, kun Ruotsi jätettiin rannalle, ja kolmannen lupauksen
rikkominen, kun Niinistö allekirjoittikin – Bidenia tapaamassa käytyään – Suomen Nato-lait
ennen eduskuntavaaleja, vaikka hän oli vastikään luvannut kirjoittaa ne vasta
eduskuntavaalien jälkeen.

Hyvin ajoitetut tietovuodot

Tässä taustalla kummittelee vielä yksi toinen asia. Kun Suomi oli saatu turvallisesti Naton
valkamaan, alkoi verkossa ilmestyä tietovuotoja, joista kävi ilmi USA:n tiedustelupalvelujen
huoli Ukrainan sodan todellisesta kulusta. Näiden vuotojen ensimmäinen latinki on kerätty

esimerkiksi tänne. Tämän jatkoksi ilmaantui vielä toinen latinki siroteltuna vähän sinne sun
tänne verkossa ja sitten myös mediassa.
Tässä tuntuisi olevan ajatuksena se, että ensimmäinen latinki oli täynnä korutonta kertomaa
siitä, että Ukrainan ammukset olivat loppumassa ja ilmatorjunta oli riekaleina. Se osoitti myös
USA:n tiedustelun olevan täynnä virheitä, kuten se väittämä, että 97 % Venäjän sotavoimista
oli keskitetty Ukrainaan. Tämä oli sikäli kiinnostava, että Ison-Britannian puolustusministeri oli
väittänyt samaa muutama päivä aikaisemmin – monien kommentaattorien suureksi
hämmästykseksi. Näin kävi siis ilmi, mistä puolustusministeri Ben Wallace sai ”tietonsa”:
Amerikasta.
Tämän perään sitten ilmaantunut toinen latinki oli nähtävästi tarkoitettu kylvämään epäilyksiä
tuon ensimmäisen todenperäisyydestä – tai ainakin oikeaperäisyydestä. Tähän sarjaan kuului
se paljastus, että Venäjän korkeimpien tahojen keskuudessa oli suuria erimielisyyksiä. Tämä
puolestaan sopi peittämään sen, että USA:n ja siis lännen johtajien keskuudessa noita
erimielisyyksiä esiintyi yhtä lailla.

Ajoitus minimoi Naton arvovaltamenetyksen

Tässä vaiheessa tiivistelmäksi voi mainita sen, että taistelu Bahmutista (jonka lännen
mediassa väitettiin olevan strategisesti mitätön vielä muutama viikko sitten) on nyt siinä
pisteessä, että Venäjä on ottamassa sen haltuunsa kokonaan. Kaikesta siitä puheesta
huolimatta, Ukraina olisi valtaamassa sitä takaisin. Tai siitä puheesta, että Ukrainalta on vielä
odotettavissa suuri vastahyökkäys ylipäänsä.
Mitä sen jälkeen tapahtuu, on tietysti katsottava siinä vaiheessa, kun tämä vaihe on selvä. Ei
voi kuitenkaan olla merkityksetöntä se, että Suomen saaminen Natoon mitä kiireimmin oli niin
tuiki tärkeää.