80 vuotta sitten, Käänne kohti Kurskin suurtaistelua (1)

Kurskin taistelun muistoksi rakennetulla muistoalueella kohoaa mm. riemukaari, jonka edessä on pystytetty monumentti Marsalkka Zukoville, joka oli merkittävä Kurskin operaatiota johtaneista sotilasasiantuntijoista (Kuva Heikki Männikkö)

Kirjoituksen toimitti Heikki Männikkö, julk. Kansan ääni 2/2013 25.4.2013

[Stalingradin taistelun jälkeen Puna-Armeijan joukkoja siirrettiin vaikeissa talviolosuhteissa pohjoisemmaksi ylemmäksi Donille. Voronezin R:n ja Brjanskin R:n väliin muodostettiin Keskus R. Vaikeissa talvi- ja kevättaisteluissa Puna-Armeija kykeni työntämään rintamalinjaa länteen lähelle linjaa Brjansk-Orel-Kursk- Belgorod-Harkova-Donetskin laakio (Piirroskartta). Myös hitleriläiset saivat kerättyä voimiaan ja suunnittelivat vastahyökkäystä mm. Harkovan lounaispuolelta ja Orelin suunnasta. Keskus R ja Voronezin R etenivä nopeasti ja pohjoisempana oleva Brjanskin R ja etelänpänä Lounais R jäivät jälkeen. Muodostui ns. Kurskin ulkonema, jonka sisään jäi huomattava määrä Neuvosto-armeijan voimia (10 armeijaa). Tämän johdosta Hitleriläisten piirissä syntyi suunnitelma iskeä Kurskin ulkoneman juureen pohjoisesta ja etelästä, muodostaa iso saarrostusoperaatio ( Zitadelle), joka toisi aloitteen jälleen fasisteille. Neuvostotiedustelulla oli tiedossa, että Saksan voimat riittävät vielä yhteen isoon yritykseen sodan suunnan kääntämiseksi. Tämä oli lähtökohta ehkä maailman suurimmalle taistelulle, Kurskin taistelulle 5.7. 1943-elokuu 1943, jossa lopullisesti ratkaistiin toisen maailmansodan ja Itärintaman taistelujen lopputulos.]

Ylisellä Donilla, Orelin-, Kurskin-, Voronezin- ja Harkovan alueilla, EteläR:n alueella Kaukasiassa sekä Leningradin-, Vjazman- ja Demjanskin alueilla käydyissä talvitaisteluissa -43 muuttui sotilaallinen tilanne maaliskuuhun mennessä Neuvostojoukoille edulliseksi. Pohjoisilla rintamilla oli hiljaisempaa, mutta Voronezin R:n, LounaisR:n, EteläR:n ja Kubanin alueilla taisteltiin. Natsit kokosivat voimia vastahyökkäyksen LounaisR:aa vastaan. Pyrkimys oli työntää rintama Severnaja Donets-joen itäpuolelle. iskeä täältä Voronezin R:aa vastaan sekä vallata takaisin Harkova ja Belgorod. Lopulliseksi tavoitteeksi muodostui ”Kurskin mutkan” oikaisu, siellä olevien neuvostojoukkojen tuhoaminen sekä sotatilanteen palauttaminen vaiheeseen, joka vallitsi ennen Stalingradin vastahyökkäystä ja sen jälkeistä talvihyökkäystä.

Talvihyökkäyksen jatkoa kaavailtiin jo Valko-venäjän tuntumaan

Stalingradin motin purkamisen jälkeen Rokossovskin Donin R:n joukot sijoitettiin Brjanskin R:n ja Voronezin R:n väliin Kurskin-Orelin välimaastoon ja nimettiin uudelleen KeskusR:ksi. Siihen siirrettiin mm. 21.- ja 65.A, 16.IlmaA, 2. PsA ja 70. A sekä yhtymiä päämajan reservistä. Uudeksi tehtäväksi määrättiin saarrostushyökkäys Gomelin-Smolenskin suuntaan ja isku fasistien Orelin ryhmittymän selustaan. Mutta joukkojen nopea siirto Stalingradista Kurskin seudulle ankarissa talviolosuhteissa osoittautui lähes ylipääsemättömäksi operaatioksi. LänsiR:n osalta talvihyökkäys Kurskin luona alkoi menestyksellisesti. Kuljetusvaikeuksien johdosta hyökkäys alkoi vasta 25.2.-43 ja vain osalla KeskusR:n joukkoja. 65. A eteni Mihailovkan suuntaan, sen oikealla puolella hyökkäsi 70. A Dimitrovskia kohti ja vasemmalla 2. PsA Sevskiä kohti. Rintaman vasemmalla sivustalla Krjukovin johtama ps-rykmentillä vahvennettu II RvAK eteni Novgorod Severskin suuntaan. Hyökkäys eteni ”liiankin” menestyksellisesti ja vihollisen konnankoukkuja ounastellen Rokossovski määräsi Krjukovin joukot pysähtymään ja linnoittautumaan Sevskin tasalle. Kiinnittämättä huomiota sivustojensa tarkkailuun IIRvAK oli kuitenkin jo ehtinyt Desna-joelle Novgorod Severskin tuntumaan. KeskusR eteni nopeasti, mutta oikealla 12.2. hyökkäyksen aloittanut Brjanskin R joutui jo helmikuun lopulla pysähtymään linjalle NovosilMaloarhangelsk-Roždestvenskoje. Kurskin kohdalla Puna-armeija eteni, mutta Orelin kohdalla se jäi jälkeen. Kurskin kohdalle alkoi muodostua ulkonema.

Piirros näyttää,miten KeskusR ja sen avittamana Voronezin R:n oikea siipi etenivät Brjanskin R:aa nopeammin. Orelin ympäristöä fasistit vahvistivat mm. Rzevin ulkonemasta vapautuneilla joukoilla. Pavlogradin ja Krasnogradin suunnalle vihollinen sai koottua Ps-voimat ja mursi LounaisR:n puolustuksen vallaten takaisin Harkovan ja Belgorodin. Kurskin alueelle muodostui ulkonema, jossa oli suuret neuvostovoimat. Siksi alueesta tuli kesän -43 merkittävin sotanäyttämö, jossa lopullisesti ratkaistiin maailmansodan kohtalo. Tämä rintamatilanne muodostui huhtikuun loppupulella 1943.

Vihollinen keskitti voimia Orelin kohdalle

Neuvostoliiton sodanjohto ei huomannut, että vihollinen alkoi toipua saamistaan iskuista. Natsit siirsivät Orelin seudulle voimia VjazmanRževin alueilta. Vaikeiden kuljetusolosuhteiden vuoksi puna-armeijan joukkoja oli vielä matkalle keskitysalueilleen. Keskusrintaman hyökkäyssuunta käännettiin pohjoiseen Orelin suuntaan tavoitteena yhdessä Brjanskin R:n ja LänsiR:n kanssa lyödä vihollisen Orelin ryhmittymä. Vihollisella oli kuitenkin jo ylivoima eikä tehtävä onnistunut. Myös Rokossovskin ennakointi toteutui, kun vihollinen hyökkäsi Desnalle murtautuneen Krjukovin ryhmän sivustaan ja selustaan. Ryhmä kuitenkin murtautui ulos saarrostuksesta 2.PsA:n ja 65.A:n avustamana. Hitleriläisten pysäyttämiseksi 65.A ryhmitettiin Sevsk-joen itärannalle leveälle kaistalle. KeskusR:n vasemmalla taistelevan Voronežin R:n asemaa kuitenkin helpotti se, että hitleriläiset joutuivat asettamaan KeskusR:aa vastaan suuret voimat ja Voronežin R:n oikean siiven 60.A pääsi etenemään.

Natsien vastahyökkäys suunniteltiin alkavaksi Harkovan lounaispuolelta

Natsien lähtökohtana oli, että tilanne voitaisiin vielä palauttaa siihen, mitä se oli ennen Stalingradissa aloitettua vastahyökkäystä. Natsit suunnittelivat hyökkäyksen vahvoin panssarivoimin KrasnogradinKrasnoarmeiskojen alueelta kohti Pavlogradia ja Barvenkovoa tarkoituksenaan tuhota Njeprille Njepropetrovskiin edenneet LounaisR:n joukot ja työntää rintama Donets Seversk-joen tasalle. Tämän jälkeen hitleriläiset suunnittelivat keskittävänsä voimia Harkovan lounaispuolelle aloittaakseen sieltä Harkovan ja Belgorodin takaisin valtauksen. Saksalaisten keskustan AR:n panssarivoimien piti iskeä Kurskin suuntaan Orelin eteläpuolisesta maastosta.

Tämä on yksityiskohta Kurskin taistelun muistoalueelta. Siinä on kiveen muotoiltuna taistelun alkutilanne. Kurskin ulkoneman keskellä sijaitsee Kursk. Ulkoneman pohjoispuolella fasistien hallitseman alueen keskellä sijaitsee Orel ja vastaavasti alueen eteläpuolella hitleriläisten hallitsemalla alueella sijaitsee Harkova. Piirriksessa näkyy jo miten neuvostojoukot olivat sijoiteltu: alhaalta lukien Aron R, Voronezin R, Keskus R, Brjanskin R ja Länsi R

Voronežin R ja Keskus R uhattuina. Puna-armeija aloitti joukkojensa uudelleen sijoittelun

Natsien hyökkäys 19.2.-43 yllätti Njeprille lähelle Zaporožea edenneet LounaisR:n joukot, jotka helmikuun loppuun tultaessa perääntyivät Donets Severskin taakse. Yllätyshyökkäys onnistui, koska vihollisen 10.2. aloittamaa Ps-voimien uudelleenryhmittelyä erehdyttiin pitämään vetäytymisenä Dnjeprin taakse. Päinvastoin valmisteltiin ”Harppaus”-operaatiota, jolla estettäisiin vihollisen vetäytyminen Dnjeprin länsirannalle. Ei osattu varautua vastahyökkäykseen. LounaisR:n oikean siiven vetäytyminen asetti Voronežin R:n vasemman siiven suureen vaaraan. Natsien vastahyökkäyksen toinen vaihe alkoi 4.3. voimakkaalla Ps-voimien iskulla Harkovan lounaispuolella. Siellä heillä oli panssareiden ja ilmavoimien osalta ylivoima. Voronežin R:n vasen siipi oli pakotettu 7.3. vetäytymään kohti Harkovia. Tilanne huononi edelleen. Vasiljevskin ja päämajan keskusteluissa todettiin, että Hitleriläisten eteläisen AR:n eteneminen Harkovan pohjoispuolelle saattaa Voronežin R:n vaikeaan asemaan ja uhkaa KeskusR:n selustaa. Saksalaisten tavoitteena olikin jo edetä Belgorodiin ja Kurskiin, yhtyä Orelin vihollisryhmittymään ja kiertää KeskusR:n selustaan. Tilanteen vakavuudesta johtuen päätettiin siirtää Katukovin 1. PsA sekä 21. A pohjoiseen etenevää vihollista vastaan torjumaan Keskusja Voronežin R:aa uhkaavaa vaaraa. Tärkeäksi tehtäväksi tuli auttaa em. armeijoiden siirto nopeasti niiden ryhmitysalueille. Nämä armeijat sekä M.S. Sumilovin 64. A Stalingradin alueelta päämajan reservistä alistettiin Voronežin R:n alaisuuteen.

Myös Žukov komennettiin Harkovan-Kurskin alueelle Voronežin rintamalle

Päämaja katsoi Harkovan- Kurskin- Orelin tilanteen muodostuneen niin vaikeaksi, että alueen sotatoimien suunnitteluun päätettiin päämajan edustajaksi irrottaa myös Zukov, LuoteisR:lta. Stalinin soittaessa 14.3.-43 Zukoville, LuoteisR:n joukot olivat Leningradin-Volhovin operaation ja Demjanskin ulkoneman purkamisen jälkeen edenneet Novgodorin alueelle Lovat-joelle ja valmistautuivat sen ylittämiseen. Zukov selosti rintaman tilannetta todeten, että aikaisen kevätsään johdosta Lovat-joen ylittäminen on vaikeutunut ja operaatio joudutaan joksikin aikaa pysäyttämään. Stalin pyysi Zukovin välittömästi päämajaan käsittelemään LounaisR:n ja Voronežin R:n tilannetta. Zukovin saapuessa Kremlissä oli politbyroon jäsenten ohella koolla tehtaiden johtajia ja suunnittelijoita sekä kansantalouden avainalojen vastuuhenkilöitä. Käsiteltiin mm. polttoainetoimituksia metallurgian tehtaille, sähkövoiman tuotantoa, lentokone- ja panssarituotantoa yms. Uusien sotateollisuuden alojen todettiin toimivan äärirajoilla. Aamuyöllä päättyneen miitingin jälkeen päämajan edustajat pääsivät käsittelemään Kurskin alueen tilannetta. Todettiin tilanne: (1) LounaisR:n vetäytyminen Donets Severskin taakse, (2) Harkovan luoteispuolelle syntynyt vaikea tilanne ja (3) vihollisen Pultavan- Krasnogradin suunnasta aloittama hyökkäys. Päätettiin, että Zukov siirtyy välittömästi avustamaan Vasiljevskin ohella puolustuksen organisointia Kurskin alueelle. Zukov saapui jo samana päivänä VoronežinR:lle ja perehtyi tilanteeseen, mikä osoittautui oletettuakin huonommaksi. Vielä samana päivänä Zukov kuvaili tilanteen päämajaan. Päätettiin siirtää alueelle kaikki päämajan reservit estämään vihollisen eteneminen Belgorodiin ja sieltä edelleen pohjoiseen.

Puna-armeijan uudelleen ryhmittely Kurskin suojaamiseksi jatkui

Harkovasta kuitenkin jouduttiin luopumaan 15.3.—43. Belgorodin kohdalla kaupunkia puolusti heikentynyt 69. A, jota vastaan etelästä hyökkäsi fasistien SSPsAK ja lännestä JvAK. Tämän jälkeen tapahtui seuraavaa: Järjestettiin luja puolustus Donets Severskiä pitkin edelleen linjalle Gostiŝtŝevo- Bykovka- Dimitrijevka- Krasnaja JaguraKrasnaja Polje Obojanin ja Korotŝan suojaksi. 69. A ja Badanovin PsAK vedettiin Donets Severskin itärannalle. 21. A:aa vahvistettiin rynnäkkötykistöllä. Obojaniin etelän suunnalta johtavia teitä suojattiin Ps-voimilla. 40. A siirrettiin DmitrijevkanKrasnoje Jaguran linjalle 21. A:n ja 38. A:n saumaan.

Vihollisen eteneminen pysäytettiin ja rintamalinjat vakiintuivat

Vihollisen SSPsAK murtautui Belgorodiin 18.3.-43 etelästä käsin. Vihollisen suunnitelmiin kuului jatkaa sieltä pohjoiseen Obojaniin päästäkseen yhtymään Orelin ryhmittymän kanssa. Samana päivänä Belgorodin pohjoispuolella Kodzinin 52. KaD sai siepattua vankeja Totenkopf Ps-divisioonasta, joilta saatiin tietoja vihollisen aikomuksesta edetä Obojaniin. 52. KaD:n joukot ryhmittyivät Obojanin suunnalle Belgorodin pohjoispuolelle puolustukseen. Heistä oikealle asettui puolustukseen 67. KaD ja vasemmalle ryhmittyi 375. D. Tämä pysäytti vihollisen. 21. A asettui 20.- 21.3.-43 puolustukseen Belgorodin pohjoispuolelle ja Obojanin eteläpuolelle ryhmittyi 1. PsA ja Donets Severski- joelle 64. A. Tämän jälkeen fasistit eivät kyenneet enää etenemään, eivätkä monista hyökkäysyrityksistä huolimatta kyenneet murtamaan Voronežin R:n linjoja ja joutuivat kaivautumaan asemiin. Myös Voronežin R siirtyi lujaan puolustukseen. Vaikka Puna-armeija siirtyikin väliaikaisesti puolustukseen sotilaallinen aloite säilyi edelleen sen käsissä. vaikka hitleriläisten vastahyökkäys olikin yllättävä, se ei aiheuttanut neuvostojoukoissa sekasortoa ja vetäytyminen sujui täydessä järjestyksessä.

Eräs yksityiskohtamuistomerkki kokonaisuudesta

Valmistautuminen tulevaan suurtaisteluun alkoi

Helmi-maaliskuun taistelujen seurauksena muodostui rintamaan mutka. Pohjoisessa saksalaiset miehittivät Orelin ja sen ympäristön aluetta, joka muodosti ulkoneman neuvostojoukkojen sisään. Tästä etelään neuvostojoukot pitivät hallussaan Kurskin ja sen ympäristön aluetta, joka puolestaan muodosti ulkoneman saksalaisten hallitsemalle alueelle. Tästä etelään fasistit miehittivät Harkovan-Belgorodin aluetta. Muodostuneen Kurskin ulkoneman sisään oli sijoitettu neuvostojoukkojen 10 yleisarmeijaa, kaksi Ps-armeijaa sekä KeskusR:n ja Voronežin R:n kaksi Ilma A:aa. Fasistien vastahyökkäys oli pysäytetty, mutta edelleen hitleriläisten sodanjohto pyrki palauttamaan sotilaallisen tilanteen itselleen edulliseksi. Talvihyökkäyksen -43 kuluessa Saksa menetti 100 divisioonaa, yht. 40 % yhtymiensä kokonaismäärästä. Maalis-huhtikuussa itärintamalla oli 70 % Wehrmachtin joukoista (204 Div. 298:sta). Tämä merkitsi, että natsien käytettävissä olevat voimat eivät riittäneet kunnolla suurhyökkäykseen edes yhdellä strategisella suunnalla. Siksi heillä oli vaikeuksia valmistella tuleva Kurskin operaatio.

”Zitadellen” tavoitteet

Neuvostoliiton sodanjohdon tiedustelu kykeni hankkimaan kohtuullisen hyvät tiedot hitleriläisten suunnitelmista. Tavoitteena oli toistaa kesällä operaatio, jonka neuvostojoukot maaliskuussa pysäyttivät. Hitler allekirjoitti 15.4.-43 käskyn, joka sai peitenimen ”Zitadelle”. Sen mukaan Mansteinin Eteläisen AR:n tuli muodostaa voimakas Ps-ryhmä Kurskin mutkan eteläiseen juureen Belgorodin pohjoispuolelle. Vastaavasti Klugen johtaman Keskustan AR:n tuli keskittää iskuryhmä Kurskin mutkan pohjoiseen juureen Orelin eteläpuolelle Maloarhangelskojen kohdalle. Näiden voimaryhmien tuli iskeä yhtyvin kiiloin Kurskin itäpuoliselle alueelle, saartaa ja tuhota Kurskin mutkan alueella olevat puna-armeijan yhtymät.

Valmistautuminen ratkaisevaan taisteluun alkoi

Neuvostojoukkojen talvihyökkäys päättyi maaliskuun lopussa. Rintamilla vallitsi huhti-kesäkuussa strateginen tauko. Saksalaisilla oli vaikeuksia täydentää ryhmittymiään, vaikka toista rintamaa Länsi Eurooppaan ei oltu avattu ja v. 43 alussa aloitettiin yleinen liikekannallepano. Myös neuvostojoukot aloittivat valmistautumisen tuleviin kesätaisteluihin ja Kurskin suurtaisteluun välittömästi talvitaistelujen päätyttyä. Toimitti Heikki Männikkö

Lähdeaineisto:
Marsalkka Žukovin muistelmat,
Marsalkka A.Vasilevski: Elämäni työ,
Marsalkka K. Rokossovski: Sotilaan velvollisuus,
APN: Toisen maailmansodan aattona,
Albert Axel: Stalin sodanjohtajana,
Grigori Deborin: 30 vuotta suuresta voitosta,
Boris Solovyov: The battle of Kursk, APN 1973

Kurskin taisteluun valmistauduttiin hyvin. Tiedustelu kykeni ennakoimaan fasistien aikeet (1), joihin saatiin vahvistus vihollisen sotavangeilta (2). Kuten Stalingradissa, taistelusuunnitelmat valmisteltiin ja harjoiteltiin ennakkoon perusteellisesti (3-5).